Reipas ja tunnollinen lammas

Olen ollut ihan tyytyväinen kaikkeen. Mutta mä kyllä vielä lasten asuessa kotonakin tein kaikenlaisia omia juttuja. Ainoastaan pikkulapsiaikana oli 24/7 sidoksissa lapsiinsa, mutta jo silloin, kun kuopus meni ekalle luokalle kouluun, mä lähdin työn ohessa opiskelemaan uutta alaa. Huomasin nimittäin jo silloin istuvani töiden jälkeen yksin kotona, kun lapset olivat jossain kavereidensa kanssa. Ja sitä mukaa, kun lapset siitäkin kasvoivat, mun omien harrastusteni ja omien juttujeni määrä lisääntyi. Muuttojen jälkeen tietenkin meni oma aikansa siihen, kun remppasin lasten huoneet muuhun käyttöön. 

Nro 92: "Totta kai tällaisissa tapauksissa tilanne on ihan eri, kun tilanne on tavalla tai toisella terveydenhuollon tiedossa.

Eri asia, kun esimerkiksi 95v kotona asuva, ihan hyväkuntoinen pappani jolla ei ollut mitään erityisiä sairauksia vaan löytyi yhtenä päivänä kuolleen kotoaan. Tätini oli ihmetellyt kun pappa ei vastaa puhelimeen. Kuolinsyyksi varmistui vasta avauksessa aivoverenvuoto."

Mutta onko sillä merkitystä, kuoleeko 95v aivoverenvuotoon vai esimerkiksi sydäninfarktiin? Omaisille? Viranomaisille? Vainajalle itselleen? Mä ajan takaa sitä, että jos ei ole syytä epäillä rikosta, miksi vanhalle ihmiselle tarvitsee tehdä ruumiinavaus?

Vierailija kirjoitti:

Ruumiinavauksien tarpeellisuuttakin pitäusi pohtia uudelleen. Niille ei ole mitään syytä kotana tai muualla luonnollisen kuoleman kokeneiden vanhusten kohdalla. 

Tietääkseni poliisi käy tekemässä teknisen tutkinnan jos joku on kuollut kotona. Tämänkin pelleilyn voisi lopettaa. En muista yhtäkään henkirikosta havaitun koko Suomen historian aikana näillä käynneillä. 

Oikeassa elämässä kokenut oikeuslääkäri huomasi heikosti näkyvät sähköjohtojen jättämät jäljet naisen ruumiissa. Jonka kuoleman tämän mies oli lavastanut sydänkohtaulseksi.

Mä olen osittain samaa mieltä kanssasi. Meillä Suomessa saattohoito kotona muiden kuin parantumatonta sairautta (esim syöpää) sairastavien kohdalla on vielä verrattain vähäistä. Mikä sinänsä ei ole mitenkään omituista, koska meillä noin perinteisesti vanhukset ovat kuolleet joko sairaalassa tai jossain muussa laitoksessa. Kotihoito oli aiemmin kuntien ja nyttemmin hyvinvointialueiden sosiaalipuolen palvelua ja saattohoitopäätöksen tekee lääkäri eikä esimerkiksi sosiaalityöntekijä. Mikä ihan oikein onkin. 

Mä olen iloinen siitä, että oma äitini sai kuolla omassa kodissaan omassa sängyssää. Ihan kuten oli aina toivonutkin.. Hänen hoitamisessaan oli apuna kotihoito, mutta koska lääkäri oli tehnyt saattohoitopäätöksen (vaikka siis äidillä ei ollut syöpää. ALS:ia, Parkinsonin tautia tms), äiti oli myös kotisairaalan asiakas. Ja koska hän oli kotisairaalan asiakas, hänen kotona kuolemisensa rinnastettiin sairaalassa kuolemiseen. Kun äiti kuoli viime torstaina, isä soitti kotisairaalaan ja sitä kautta hoitui kaikki. Hoitivat hautaustoimiston hakemaan äidin ruumiin pois sekä lääkärin paikalle varmistamaan, että äiti oli kuollut. Olisi ollut ihan järjetöntä alkaa tekemään ruumiinavausta lähes satavuotiaalle muistisairaalle vanhukselle, joka lopetti syömisen jo 3 kuukautta sitten ja kokonaan nesteidenkin ottamisen viikkoa ennen kuolemaansa ja sitä ennenkin viimeiset pari viikkoa meni vuorokaudessa 0-3 dl nesteitä. 

Jos ja kun meillä halutaan, että yhä suurempi osa vanhuksista on loppuun asti kotona tai korkeintaan jossain yhteisöllisen asumisen piirissä, tähän kuolemansyyn selvittelyyn (mikä sinänsä on toki tärkeää)  pitäisi luoda järkevät käytännöt. 

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani ja äitini ovat kuolleet kesäkuussa. Hautajaiset järjestettiin heinäkuussa. Voin kertoa, että oli muuten aika syvältä, että saatiin lähisuku paikalle siten, että kaikilla oli vapaa lauantai, koska meillä on lähisuvussa paljon vuorotyöläisiä ja heinäkuu ei ole automaattisesti kaikilla lomakuukausi. Esim. puolisoni oli todella paljon tekemisissä isovanhempieni kanssa ja oli selvyys, että hän osallistuu myös hautajaisiin, mutta puolison isovanhempien hautajaiset ei ole hänen työssään sovellettavan tes:n mukaan palkallinen vapaa, niin olipahan muuten melkoinen ruljanssi saada siihen palkaton vapaa. Liekö muissa maissa yhtä vaikeaa saada hautajaispäivää vapaaksi kuin Suomessa, jossa kaikki inhimillisyys on kiellettyä.

Mun äitini toiveena oli saada isot hautajaiset. Äiti ei vaan parikymmentä vuotta sitten toivomustaan esittäessään osannut ajatella, että jos elää lähes satavuotiaaksi, niitä lähiomaisia ei sinne haudalle ole enää kovin paljoa tulossa vaan suurin osa on jo haudassa itsekin. Isäni nyt kovasti suunnittelee äidin hautajaisia ja mä olen isälle kertonut, että ottaa sitten huomioon sen, että vain meillä lapsilla ja lapsenlapsilla on oikeus saada palkaton vapaapäivä äidin hautajaispäiväksi. Muiden kohdalla se on kiinni työnantajien hyväntahtoisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Voisiko tuo tilanne johtua siitä, että teillä ei ole vielä hautauslupaa eikä voida olla 100% varmoja, että hautauslupa on saatu siihen mennessä, kuin mitä nyt alustavasti olette päivän varanneet? Ja jollain onkin jo hautauslupa ja haluaisivat juuri sille ajankohdalle oman läheisensä siunaustilaisuuden? Eli tavallaan seurakunta pitää nyt ko ajankohtaa teille varattuna varmuudenvuoksi? Muuten kyllä tuntuu oudolta, että seurakunta alkaisi edes ehdottamaan muutosta ajankohtaan. 

Miksi seurakunta siinä tapauksessa ehdottaisi muutosta aikaisempaan ajankohtaan?

Hyvä pointti!