Reipas ja tunnollinen lammas

Joskus aikoinaan päivähoitopaikan sai,  jos vanhemmat olivat töissä tai opiskelijoita.  Lisäksi saattoi saada hoitopaikan sosiaalisin perustein. Esimerkiksi isompi lapsi pääsi päiväkotiin,  jos kotona olevalla äidillä oli synnytyksen jälkeinen masennus tms. Sitten tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus eli lapsen oikeus päästä päiviksi kotoa pois.  Ja sen jälkeen vielä päivähoito muuttui varhaiskasvatukseksi ja nyt jokaisella lapsella on oikeus tulla kasvatetuksi. Koska maksut määräytyy vanhempien tulojen mukaan ja työttömyys sekä osa-aikatyöt ovat lisääntyneet,  niin tietenkin on yhä vähemmän niitä,  jotka lapsensa hoitopaikasta jotain maksavat.  Vantaa on kaupungin alusta alkaen ollut paikka,  jossa on aika vähän hyvätuloisia. 

Unohdin ostaa kaupasta narsissit.  KÄÄK!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä kirjoitan siis joidenkin mielestä tänne ilkeästi isästäni niin vinkkini niille, jotka siitä pahastuivat, että olkaa itse parempia miehiä sitten ja tehkää asiat paremmin. Minun on ok kritisoida jos mietin kaikkea. Ei se mene niin, että pitää olla vaan hiljaa ja epäkohdista ei saa puhua. Niin kuin meillä on ollut koko elämäni ajan. Mutta juu kai minä olen joku sairas mies vihaaja, kun sellaista kirjoitan, vaikka ainoa mitä pyydän on se, että toinen välittäisi meidänkin asioistamme, että niillä olisi jotain välitä. En muuta. Sekin on liikaa.

Miksi eronneet vanhemmat välittäisivät toistensa asioista? Ei minuakaan kiinnosta exän tekemiset tai tekemättä jättämiset.

Kukaan normaali mies ei jaksa tuollaista ylianalysointia ja jaarittelua ja etukäteenelämistä. Ymmärrän hyvin, ettei isä jaksa teitä kahta.

Sinä et sitten itsekään ymmärrä elämästä mitään jos hänen puolellaan olet, koska hän on loukannut meitä hyvin monia kertoja. Näin sinun on helppoa sääliä häntä, kun hän on se jonka pitäisi miettiä käytöstään ja tekemisiään elämässään. Mutta sääli häntä siis ja samaistu häneen. Ja tänne kirjoittamiseni ei kuvasta sitä miten esim puhun isälleni. En minä hänelle asioista valita tai häntä rasita jos sitä meinaat. Saa rauhassa olla kyllä. En jatka tästä enää. 

Sä olet vaan niin pitkäpiimäinen ja monisanainen, ettei miehet jaksa tuollaista kuunnella.  Sano muutamalla sanalla asiasi. Tiivistä.

Mitä sinä minua arvostelet. Se kertoo vaan sinusta. Ja et ymmärrä lukemaasi. Minä juuri kirjoitin etten minä isälleni monestikaan puhu juuri mitään. Ei meidän perheessä monestikaan keskustella asioista  Olen hiljaa ja puhun vähän. Näin miksi niputat tämän palstakirjoittamiseni oikeaan elämään jossa olen hyvin vähäsanainen monesti. Et erota kahta maailmaa. Sitä, että voin kirjoittaa tänne pitkästi ja olla oikeassa elämässä koko päivän puhumatta. Ja se on syy kirjoittaa tänne enemmän jos en elämässäni monestikaan puhu paljonkaan. Näin tarkastele itsekin käytöstäsi. 

Sä itse kyselit neuvoja, miten miesten kanssa ollaan, kun olet kokematon, muistatko? Kun sinulle kertoo, että älä jaarittele, puhu lyhyesti, äläkä analysoi koko ajan, ne ovat neuvoja, miten miesten kanssa pärjää. Seksiasiat ei ole sun ongelma, ne kyllä oppii, mutta tuo ylianalysointi etu- ja jälkikäteen on ongelma. Miehet ei sitä kestä. Ei isä eikä nuoremmat miehet.  Suutu vaan, mutta älä sitten kysy neuvoja. 

Jos minä kirjoitan isästäni ja hänen käytöksestään niin sitä ei voi niputtaa siihen miten minä esim jonkun seurustelun kanssa toimisin. Isä on isä ja isällä on tietyt velvollisuudet jos lapsia on tahtonut. Näin turhaa niputtaa kirjoituksiani isästä koskemaan kaikkia miehiä ja jos minä haluan miehen kanssa voi keskustella niin kai sellaisia myös on. Kyllä jotkut miehet sentään vielä puhuvat esim tunteistaan ja hyvä niin. Samoin kirjoitin jo sinulle sen, että olen oikeassa elämässä hiljainen ihminen. Näin jos kirjoitan tänne paljon niin sinun pitää erottaa oikea elämä ja tämä palsta. 

Sinä olet täysi-ikäinen. Isällä ei ole yhtään mitään velvollisuuksia enää sinua kohtaan. Eikä sinulla häntä tai äitiäsi kohtaan.  Ehkä kuolinilmoituksen voi laittaa, mutta muuta ei tarvitse.

Kirjoitatpa ilkeästi. Miksi?

Totuus on ilkeää? Jos/kun isä on ollut väkivaltainen/äkkipikainen/vihainen jo lapsuudesta asti, ei aikuisella lapsella ole mitään velvollisuuksia tuollaista isää kohtaan. En minäkään ollut itsekeskeisiin, itseriittoisiin vanhempiini yhteydessä. Sain tarpeekseni arvostelusta, vähättelystä, lyttäämisestä ja itsetuntoni nuijimisesta (olo oli kuin tivolin myyräpelin myyrällä). Eipä noista kuitenkaan henkisesti päässyt eroon ennenkuin monta vuotta kuoppaamisen jälkeen. Sieltäpäin ei tullut tietoja hautajaisista, enpä kyllä olisi mennytkään ja jos olisin, olisin kukkien sijaan räkässyt arkulle.

Kaikilla ei ole ihannevanhempia! Pitkiksen isäkään ei kuulosta vavan arvoiselta.

Muuten samaa mieltä,  mutta käsittääkseni Pitkis on kuitenkin läheinen äitinsä kanssa.  Niin minäkin olin oman äitini kanssa ja sen vuoksi en halunnut heivata elämästäni SEKÄ  isää  ETTÄ  äitiä. On varmasti helpompaa,  jos molemmat vanhemmat on mulkeroita,  mutta jos vain toinen on, niin tilanne on eri. 

P: Mä uskoisin ymmärtäväni  - ainakin jollain tavalla- tota sun isäkuviota.  En mäkään ole kuin yhden kerran sanonut isälleni päin naamaa, mitä hänestä sillä hetkellä ajattelin.  Yleensä aina olen vain hymistellyt,  vaikka suunnilleen sinistä savua on tullut korvistani.  Ja sen yhden kerran kun sanoin,  isä kiskaisi kokonaisen kasvimaan nenäänsä.  Olen 90% varma,  että isä teki mut myös perinnöttömäksi.  Ihmettelen,  jos ei tehnyt,  koska mun isälleni ei sanota vastaan. 

Nyt,  kun äiti on jo pilven reunalla,  mun ei tarvitsis  välittää koko kääkästä enää. Heh... KÄÄKästä:). Mutta koska koitan kuitenkin säilyttää välit siskooni,  niin välillä joudun vähän puuttumaan niiden sekoiluihin.  Ainakin sen verran,  että tiedän mikä on totta ja mikä isän höpinöitä, joita siskoni vaan myötäilee ja hymistelee. 

Ihmissuhteet ei aina ole helppoja ja koska ihmiset ovat erilaisia,  niin joskus suoranaista sillisalaattia. 

Aikoinaan jopa itse ajattelin,  että vika on varmaan mulla päässä,  kun mitään syytä nivelkipuihin ei löytynyt.  Vuoden verran ramppasin lääkärissä ja sain reumapolillekin lähetteen,  mutta ei löytynyt mitään. Viimeisellä kerralla sitten reumatekijät olikin jo niin korkealla,  että nivelreumadiagnoosi tuli samantien.  Jos ei olisi tullut,  seuraavaksi olisin varannut ajan psykiatrille. 

Myöhemmin elämässäni olen lähes aina käynyt yksityisellä ja siellä kyllä tutkitaan joskus vähän turhankin innokkaasti.  Ja on löytynyt sivulöydöksenä sairauksia,  joita en ole itse huomannut olevankaan.