Reipas ja tunnollinen lammas

En nyt ihan yksin vaan kissan ja koiran kanssa. Heräsin aamulla jo aikaisin, tein pitkän kävelylenkin koiran kanssa ja kotiin palattuani aloin siivota. Äsken kävin vielä lähikaupassa, kun olin unohtanut ostaa leipäjuuston. Olen siivoillut ja pessyt pyykkiä. Vähän kahden vaiheilla, grillaanko hiiligrillillä ulkona vai pöytägrillillä sisällä. Ihan mukavaa, kun ei ole ohjelmaa eikä aikatauluja. Liinavaatteita pitäisi silittää (mulla on sen verran pieni liinavaatekaappi, että mahtuu paremmin silitettynä), Varmaan silitän telkkaria katsellessa. Vielä on tietysti kaksi koiranulkoilutuslenkkiä ja iltalenkillä ajattelin mennä koiran kanssa läheiselle lammelle laiturille istuskelemaan. Jos siis siellä on tilaa, voi olla, että on porukkaa enemmänkin. Huomenna tai ylihuomenna käyn auttamassa isääni yhdessä tietokoneongelmassa.

Ketju on sikäli mielenkiintoinen, että tässä on kyse sellaisista suomalaisista, joilla jo sukupolvien ajan ollaan oltu varakkaita. Ja tähän toki sekoittuu se, että Suomi oli hyvin pitkään köyhä maa ja vain harvat suvut olivat varakkaita, Joku ketjussa kysyi, minkä suuruisista boomereiden saamista perinnöistä nyt oikein puhutaan, ja tämä kiinnostaisi minuakin. Omat vanhempani eivät aikoinaan perineet kuin kuolevalla pikkupaikkakunnalla ränsistymässä olevat talot ja senkin perinnön jakoivat useamman sisaruksen kanssa, vaikka eivät suuria ikäluokkia olekaan vaan 1920-luvun lopulla syntyneitä. Sen sijaan vanhempani ovat kyllä vaurastuneet, mutta meilläkään ei siis ole mitään "suvun perintöä", joka pitäisi siirtää aina seuraavalle sukupolvelle ja mielellään vielä suurempana summana kuin mitä itse aikoinaan sai. Isäkin myi itse perustamansa firman pois jo joitakin vuosia sitten eli ei ole edes sitä firmaa, joka pitäisi jättää perinnöksi seuraaville sukupolville. 

Mä en ole syntynyt 1940- tai 1950-luvulla vaan 1960-luvun alussa, siskoni syntyi 1950-luvulla. Mutta ei me olla vielä peritty yhtään mitään. Äiti kyllä kuoli kuukausi sitten, mutta vanhemmillani oli keskinäinen testamentti ja me siskoni kanssa peritään vasta sitten, kun isäkin kuolee. Tiedän, että perintöä aikanaan tulee ihan kivasti (useampi satatonnia per perijä), mutta ei mitään miljoonia. En ole vielä edes ajatellut, mitä niille rahoille sitten teen. Ja voihan olla, että aika suuri osa niistäkin rahoista humahtaa siihen, jos isän joutuu laittamaan yksityiseen hoivakotiin. Mieluummin olen halunnut aina vanhempieni käyttävän rahansa omaan hyvinvointiinsa kuin jättääkseen mahdollisimman paljon perintöä. 

Vierailija kirjoitti:

Viettääkö Suomessa joku oikeasti Kekriä?

Minä vietän. On vietetty mun äidin suvussa satoja vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen sukupolvi perii omat vanhempansa, jos vanhemmat eivät ole testamentanneet omaisuuttaan jollekin muulle kuin rintaperillisilleen."

Ja silloinkin rintaperilliset saavat vähintään puolet jos vain vaativat.

Jep, mutta sitä pitää muistaa vaatia.

Nro 239: "Ensimmäiset sanat kuitenkin olivat: Omat vanhempansa perinyt, ei kokonainen sukupolvi."

Jokainen sukupolvi perii omat vanhempansa, jos vanhemmat eivät ole testamentanneet omaisuuttaan jollekin muulle kuin rintaperillisilleen. Ihan riippumatta siitä, onko perittävää miljoonia vai ainoastaan vainajan irtaimisto. Ja suurin osa tuosta sukupolvesta on vanhempansa jo perinyt, koska harvalla on enää vanhemmat elossa.