Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel, kun ei kukaan järjestänyt jokaiselle yksinäiselle juhlia, joista yksinäinen olisi tietysti kieltäytynyt, kun ei ole paitsi ihan ilmaista, niin ei ehkä just sitä täydellistä. Yksinäinenhän ei voi ihan itse järjestää mitään tietenkään. 

Vai oiskohan kuitenkin niin, että yksinäisellä ei ole ketään, jolle mitään järjestää? 

Mä kyllä ymmärrän, että yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa. Yksinäisyys on tunne, yksin oleminen taas fyysinen olotila. Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisi 10 000 ihmistä. Ja ihminen voi olla yksin tuntematta silti itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys ei siis ole juttuseuran puutetta vaan pikemminkin tunne siitä, että kukaan ei välitä eikä ole kenellekään tärkeä. Yksinäinen siis kaipaa ihmistä, jolle merkitsee jotain ja on tärkeä, ei jotain randomia juttuseuraa.

Mä olen viettänyt niin monet juhlapäivät isommassa porukassa, että nyt olen iän myötä alkanut nauttia siitä, että saan olla ihan omassa rauhassa. Mutta mulla on ne ihmiset, joille olen tärkeä ja jotka välittävät musta. Sen vuoksi en tunne itseäni yksinäiseksi, vaikka yksin olisinkin. 

Noinhan se varmasti on. Onnekas on se, joka löytää sellaisen työn, joka sopii parhaiten omaan vuorokausirytmiin. Mä olen enemmän aamuvirkku, mutta se ei suinkaan tarkoita, että heräisin aikaisin aamulla, vaikka olisin valvonut illalla pitkään. Mutta jos voin mennä illalla nukkumaan silloin, kun mua väsyttää, en tarvitse herätyskelloa. Useimmiten se ei kuitenkaan onnistu, jos haluaa jollain tasolla ylläpitää ihmissuhteitaan. Joulukuussa 2012 sairastuin vakavasti ja kun pääsin lopulta sairaalasta kotiin, kaikki läheiseni ja ystäväni ymmärsivät, että mulla tulee menemään pitkä aika toipumiseen. Sain siis olla ihan rauhassa. Mua ei pyydetty minnekään eikä oletettu, että mäkään järjestän kenellekään mitään. Töissäkin sovittiin, että teen töitä vain sen verran kuin jaksan. Tuo oli aika ihanaa aikaa, kun sain elää täysin oman vuorokausirytmini mukaan. Heräisin noin klo 5 aikaan aamulla ja menin nukkumaan noin klo 19. Vaikka olinkin toipilas, tuo on ollut yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. Kun toipilasaika oli ohi, ihmiset alkoivat taas viestitellä ja soitella iltaisin ja sopia tapaamisia myös iltoihin. Ja koska en ole halunnut ihan kokonaan erakoituakaan, on pitänyt jaksaa valvoa iltaisin pidempään ja siten myös nukkua aamulla pidempään. 

Nro 98: "Yritys ei taatusti ole suomalainen? "

On täysin suomalainen. Kukaan osakkaista ei  puhu edes  äidinkielenään ruotsiakaan saatika mitään muutakaan vierasta kieltä. Mutta joo, me osakkaat ei ajella lamborghineilla eikä meillä ole hulppeita purjeveneitäkään. Työntekijöille - kun ovat olleet tietyn ajan talossa - tarjotaan mahdollisuus osakkuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Työ tekijäänsä opettaa.  Työnantajan,  joka kärsii työvoimapulasta, kannattaa harkita myös oppisopimuskoulutusta.  Tai noin muuten kurssittaa uusi työntekijä,  jolla pohjakoulutus on riittävä, mutta jokin erityisosaaminen puuttuu.  Jos haluaa valmiin gurun kilpailevalta yritykseltä,  sitten pitää tarjota jotain sellaista ylimääräistä,  mitä kilpaileva yritys ei ole vielä älynnyt tarjota. 

Tämä. Olen osakkaana pk-yrityksessä, jossa ei makseta kymppitonnia kuukaudessa kilpailevan firman viiskymppiselle gurulle vaan johon on palkattu nuorempia. Hyvässä yhteisymmärryksessä työtehtävät on jaettu niin, että vaativimmat hommat on edelleen pidempään töissä  olleilla ja nuoret saavat aluksi "helpoimmat" hommat. Jokainen kuitenkin siirtää omaa osaamistaan nuoremmille työntekijöille. Ihan jo senkin vuoksi, ettei tarvitsisi lomallakin vastata työpuhelimeen, koska "kukaan muu ei osaa". Mä pystyin tästä syystä aloittamaan osa-aikatyöt jo 1,5 vuotta sitten ja kun kesällä 2026 jään eläkkeelle, se mun nk hiljainen tietoni on jo siirtynyt firman nuoremmille. Ihan hyvä palkka ja muut luontaisedut (lounasetu, työmatkaetu, etätyömahdolisuus, kulttuuri- ja liikuntaetu) sekä suomalaisittain poikkeuksellisen kattava työterveyshuolto. Ei ole ollut vaikeuksia rekrytoida. Eikä firmalla ole euroakaan velkaa, osakkaille voidaan joka vuosi maksaa osingot ja sitä kompensoiden muille kuin osakkaille maksamalla kerran vuodessa bonukset. Toki ne bonukset on pois osakkaiden osingoista, mutta ollaan katsottu järkevämmäksi tämä tapa kuin rohmuta kaikki itsellemme ja jättää ei-osakkaat nuolemaan näppejään. Meillä on motivoitunutta ja sitoutunutta porukkaa töissä ja varmasti saataisiin lisääkin, jos tulisi tarvetta.