Reipas ja tunnollinen lammas

En koe lasteni taloudellista auttamista velvollisuudekseni vaan ihan järkeväksi tavaksi välttyä lahjaverolta ja pienentää aikanaan tulevaa perintöä sekä siten perintöveron määrää. Joka kolmas vuosi saa verovapaasti lahjoittaa 4999€, mutta sen lisäksi saa maksaa vaikka koko elämänsä lapsensa vuokrat, sähkölaskut, kotivakuutukset jne eikä tästä avusta tarvitse maksaa veroa, kunhan maksaa sen laskun itse eikä siirrä rahaa lapsensa tilille ja tämä sitten itse maksaa sen laskun. Kun maksaa  lapsensa vuokrat, lapsi voi laittaa siitä säästyneet rahansa säästöön ja pääsee nopeammin omistusasuntoon kiinni. 

En lukenut koko ketjua ja varmaan on niitäkin suurten ikäluokkien edustajia, joiden vanhemmat ovat olleet varakkaita ja sitten perintöä monelle lapselleen jaettaessa kaikki 4-10 ovat saaneet messevän potin. Itse en tunne kuin yhden tällaisen. Noin muuten on tilanne tutuillani ollut se, että perittävä omaisuus on ollut suunnilleen joku omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla eikä siitä ole montaa tonnia irronnut per perillinen. Suurilla ikäluokilla on ollut kuitenkin paremmat mahdollisuudet vaurastua kuin aikoinaan omilla vanhemmillaan, mutta harvemmin  perintörahoillaan. 

Kuten joku jo ketjussa kirjoittikin, niin 60-luvulla alkoi muuttoliike maalta kaupunkeihin. 40-50 -luvuilla syntyneet lähtivät kaupunkeihhin opiskelemaan ja töihin, vanhemmat jäi pikkupaikkakunnille. Oli siis ihan tavallista, ettei satojen kilometrien päästä tultu kaupunkiin hoitamaan lapsenlapsia. Jos lastenhoitoapua sai, se tarkoitti yleensä, että vanhemmat veivät lapsensa esimerkiksi kesäksi mummolaan pikkupaikkakunnalle. Mutta sellainen apu, mitä siihen aikaan oli, saisi nykypäivän vanhemmat kauhistumaan. Kun mietin omaa lapsuuttani kesäisin maaseudulla, missä meitä serkkuja oli hurja määrä mummolassa, on suorastaan ihme, että ollaan vielä hengissä. Nimittäin mummo oli silloin omissa hommissaan (laittoi ruokaa, kantoi kaivosta vettä, pesi pyykkiä jne) ja jo 7-vuotias serkku oli ihan pätevä lapsenvahti 3-vuotiaalle. Syömässä piti käydä ruoka-aikaan ja illalla mennä nukkumaan, mutta muuten me kakarat oltiin keskenämme kuin Ellun kanat. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 202: Sytostaattien vuoksi olisi pitänyt käydä kontrolliverikokeissa ja mähän en voinut äidin takia poistua kotoa 100 metriä kauemmaksi. Siis ihan sen takia, että jos äiti taas karkaa, kaatuu tms, niin mun piti juosta välittömästi apuun. Lisäksi se lääkitys aiheutti mulle kerran viikossa eli pistospäivää seuraavana päivänä sen verran huonon olon, että en olisi mitenkään jaksannut huonovointisena rampata mun vanhempieni luona. Ja kolmas syy oli se, että ainoa tulehduskipulääke, joka mulle muiden sairauksien puolesta sopii, ei taas sovi sytostaattien kanssa vaan nosti maksa-arvoja. Nyt olen sitten voinut käyttää niitä kipulääkkeitä, koska en ole käyttänyt sytostaatteja. 

Ahaa. Kiitos vastauksesta. Nyt ymmärrän. 

Minulla on tuollaista ongelmaa, että en voi hoidattaa omia fyysisiä ongelmiani juurikin siitä syystä, että olen vanh

Mulle ei olisi ollut edes mahdollista jäädä äitini omaishoitajaksi, koska omaishoidontuki hädintuskin olisi riittänyt yhtiövastikkeeseen ja sähkölaskuun Omaishoitajana ei olisi ollut varaa enää kännykkään, lääkkeisiin eikä ruokaankaan. Jos olisinkin ollut jo vanhuuseläkkeellä, omaishoidontuki olisi tullut eläkkeen lisäksi, mutta nyt se olisi korvannut palkan. 

Mä mietin tuosta sun leikkauksesta, että jos se on tarpeellinen, niin saisitko omaishoitajana siksi aikaa hoidettavasi jonnekin hoivakodin tilapäispaikalle? Siis tietty myös leikkauksesta toipumisen ajaksi. 

 

Nro 215: Tekemisen puute. Moni iäkäs ei pidä käsien heiluttelua ja jalkojen nostelua sellaisena hommana, mitä olisi kiva tehdä. Mä vein muutama vuosi sitten omalle äidilleni restoraattorin, jotta edes sohvalla istuessaan polkisi sillä, mutta eihän se viitsinyt. Eikä siis vielä silloin ollut edes muistisairas. Sellaiset vanhukset, joilla on harrastuksia ja ystäviä, pysyvät pirteämpinä ja myös lihaskunto parempana. 

En tiedä, onko ap:n äiti syntynyt  1960 vai 1961, mutta myös mä täytän syksyllä 63 ja alimpaan eläkeikäänkin on nyt vielä vähän yli 2 vuotta. Ei voi jäädä sohvalle makaamaan. Mulla on myös koira, jonka kanssa on pakko käydä ulkoilemassa. Satoi tai paistoi. Ja oikeastaan sen koiran takia mulla on myös liukkaita kelejä varten Icebugit, jotta ei tarvitse pelätä liukastelevansa jäisellä kadulla. Viikonloppuna tuli 70+ napaurin kanssa puheeksi ensi talvi ja liukkaat kelit. Kertoi, että sitten ei tule käytyä ulkona ollenkaan. Liikkuu jo nyt kepin kanssa. Muistin mun restoraattorini ja lupasin lainata talveksi hänelle. Tiedä sitten, käyttääkö sitä vai ei, mutta on ainakin mahdollisuus. 

Nro 202: Sytostaattien vuoksi olisi pitänyt käydä kontrolliverikokeissa ja mähän en voinut äidin takia poistua kotoa 100 metriä kauemmaksi. Siis ihan sen takia, että jos äiti taas karkaa, kaatuu tms, niin mun piti juosta välittömästi apuun. Lisäksi se lääkitys aiheutti mulle kerran viikossa eli pistospäivää seuraavana päivänä sen verran huonon olon, että en olisi mitenkään jaksannut huonovointisena rampata mun vanhempieni luona. Ja kolmas syy oli se, että ainoa tulehduskipulääke, joka mulle muiden sairauksien puolesta sopii, ei taas sovi sytostaattien kanssa vaan nosti maksa-arvoja. Nyt olen sitten voinut käyttää niitä kipulääkkeitä, koska en ole käyttänyt sytostaatteja.