Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan. Pötkötellään vuosikausia kotona yhteiskunnan piikkkiin, kotityöt hoituu koneilla ja asumukset itsestään lämpimiä ja kuvia, ei tarvi eds maksaa mistään, jos ei halua. Sen kun tekee lisää lapsia. Ne voi sitten viedä yhteiskunnan hoitoonkin, jos/kun ei itse jaksa.

Jokainen ap:n kaltainen höpöttäjä pitäisi laittaa vedettömään ja sähköttömään mökkiin syrjäseudulle, ilman autoa ja koneita tietenkin, asustelemaan lapsikatraan kanssa ja itse tienaamaan rahansa.

Tuo vuosikausia kotona oleminen onnistui kyllä parhaiten just kasarin ja ysärin taitteessa. Silloin kotihoidontuki kuntalisineen oli lähes sama kuin päivätyötä tekevän sairaanhoitajan palkka. Laman aikana sitten kuntalisää (ja taisi olla sitä varsinaista kotihoidontukeakin) säännöllisin väliajoin pienennettiin jonkin verran, mutta ehdottomasti parhaat ajat hoitaa lapsia kotona yhteiskunnan tuilla  oli just ysärin alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheväkivalta on aina ollut kiellettyä. Se mikä oli sallittua oli ruumiillinen kuritus eli lasten rankaiseminen sellaisella tavalla mistä aiheutuu kipua.

 

Ennen hyväksyttiin kaikki negatiivinen kasvatus

- nolaaminen

- nöyryyttäminen

- uhkailu

- hylkääminen

- painostaminen

jne

 

oli kaikki hyväksyttyä kasvattamista ennen, enää ei

Miten te nykyvanhemmat ihan oikeasti pärjäätte, kun lasta ei saa uhata eikä painostaa? Onko se vaan sitä, että näytetään niitä tunnekortteja (vai mitä ne ovat) ja sitten lapsi tottelee jos haluaa?

Nykyisin esim se, että mutsi ottaa aamulla modeemin johdon mukaansa töihin eikä lapset pääsekään koulun jälkeen nettiin pelaamaan, taidettaisiin laskea henkiseksi väkivallaksi. 

Nro 218: "Missä vaiheessa tuo itse kulkeminen harrastukseen kiellettiin? Nykyäänhän ei voisi kuvitellakaan, ettei lasta kyyditettäisi harrastukseen."

Enpä osaa sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja suureet ikäluokat muisti juoda viinaa! Ei haitanneet lapset  mitään kun ryyppäsivät . Alkoholi kuului joka ikiseen tilanteeseen. 

Ja niin saatiin suuret ikäluokatkin sotkettua tähän.

Alunperin keskustelussa puhuttiin 90-luvun tilanteesta ja silloin kyllä pikkulasten vanhempia olivat pääosin 60-luvulla syntyneet. Keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä oli n. 27 v.

Omat lapseni ovat syntyneet 1987-1997 välillä, enkä kyllä tunnista useimpia tässä ketjussa kerrottuja asioita. Moni kertoo silloisesta lapsuudesta. Väittäisin, että harva lapsi on tietoinen niistä vaatimuksista, joita heidän vanhempiinsa on silloin kohdistunut.

Toki moni asia on muuttunut. Esim silloin ei viety vanhempia lapsia hoitoon, kun vauva syntyi. Lasten kanssa käytiin leikkipuistoissa ja kerhoissa, joissa tavattiin toisia vanhempia (käytännössä äitejä) ihan kasvotuste

Tavoitteellisia harrastuksia oli toki jo silloinkin, mutta kaikkien harrastusten ei tarvinnut olla tavoitteellisia. Esikoinen aloitti 9-vuotiaana (1995) kuvataidekoulun ja kulki sinne ihan itse bussilla. Jos mun olisi pitänyt kuskata, ei olisi voinut sitäkään harrastaa, koska kuvataidekoulu alkoi samaan aikaan kuin mä pääsin töistä. Ja työmatkaan meni reilut 30 minuuttia. Soitonopettaja kävi kerran viikossa meillä kotona iltapäivällä sillä aikaa, kun mä olin vielä töissä. 

Kun nyt muistelen kasaria ja ysäriä sekä tuttujani, joilla oli silloin lapsia, niin aika harvalla vanhemmalla oli monta kertaa viikossa omia kodin ulkopuolisia harrastuksia. Iltaisin kävi ehkä juoksulenkillä muutaman kerran viikossa ja kerran viikossa uimassa, mutta oli aika tavallista, että omien harrastusten määrä alkoi lisääntyä vasta sitten, kun lapset saattoi jättää muutamaksi tunniksi keskenään kotiin. Muutenkin "kaikkea oli vähemmän", joten oli helpompaa ottaa varsinkin pikkulapsiaika rennommin. Ja joo, kyllähän netti alkoi syödä vanhempienkin aikaa sitten, kun se yleistyi, mutta ei se ollut samanlaista koko ajan ajan hermolla olemista ja koko ajan tavoitettavissa olemista kuin mitä on nykyisin. Lankapuhelinten aikaan et edes tiennyt, jos joku oli yrittänyt tavoitella sua sillä aikaa, kun olit ollut pois kotoa, saunassa tai vaikka suihkussa, joten kukaan ei myöskään olettanut, että asap ottaisit yhteyttä. 

Liittyyköhän muuten vanhemmuuden vaatimustason kohoamiseen myös se, että oltaisiin enemmän riippuvaisia virallisista ohjeista? Nk maalaisjärki ei enää käy lasten hoitamiseen ja kasvatukseen? Tulipa mieleen, että kasarilla esikoisen kanssa neuvolassa kysyttiin, onko lapsellani karkkipäivä. Vastasin, että ei ole. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että kyllä pitäisi olla kerran viikossa. Sanoin, että mä sain lapsena karkkia pääsiäisenä, jouluna ja synttäreillä (omilla ja kavereiden) eli noin 10 kertaa vuodessa ja nyt mun lapseni pitäisi saada karkkia 52 kertaa vuodessa..miksi ihmeessä? Terveydenhoitajalle olikin sitten ihan ok, ettei mun lapsellani ollut karkkipäivää.