Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 155: "Luulen että ysärilläkin on ollut aika erilaista jos on saanut lapsensa ihan ysärin lopulla vs alussa/kasarin puolella. Ja sekin vaikuttaa onko asunut maalla vai kaupungissa ja millaisissa piireissä liikkunut, että onko niitä paineita niin tullut. Nykyään niiltä ei oikein voi kokonaan välttyä, vaikka ei itse menisi lukemaan netistä/somesta juttuja niin takuulla joku kaveri tai sukulainen menee ja kertoo. Ja aika kova paine on myös käyttää sitä nettiä ja etsiä tietoa parhaasta vanhemmuudesta, siihen kannustetaan kaikkialla. "

Mä luulen kans. Kuopus kun on syntynyt 1991, niin lasten elämä oli aika erilaista kuin nyt. Ja mahdollisesti aika erilaista kuin 1999 syntyneillä. Tulipa tässä sellainenkin asia mieleen, että niiden lasten, jotka ovat eläneet lama-ajan, elämä ei ollut ehkä yhtä hektistä kuin mitä sitten nousukaudella oli. Ihan vain siksi, että monissa perheissä ei nyt vaan ollut varaa ties mihin tavoitteellisiin aikuisten ohjaamiin harrastuksiin yms. Lukeminen ja piirtäminen olivat ihan passeleita harrastuksia. Leikkiminen oli lasten työtä, sanottiin. 

Mä vähän luulen kans, että osittain vaatimukset ovat vanhempien omassa päässä. Tarkoitan tällä sitä, että ehkä tosiaan sen 2008 tulleen lastensuojelulain muutoksen vuoksi lasuja pelätään ja se vuoksi yritetään olla täydellisiä vanhempia. Onko pelko realistista vai ei, en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.

Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.

Ei kyllä luettu lehtiä esim. ulkona rattaita työntäessä, silloin juteltiin lapselle ja osoitettiin maailman ihmeitä. Nykyään harvoin ketään näkee rattaita työntämässä ilman, että on nenä kiinni puhelimessa.

Mä olen muuten huomannut, että nykyisin näkyy ylipäätään aika vähän vanhempia vaunuja tai rattaita työntämässä. Käytän siis koiraa varsin eri aikoihin päivästä ulkona ja leikkipuistot ja pihat kumisevat tyhjyyttään eikä lähiön kävelyteilläkään pahemmin tule arkisin vanhempia lapsineen vastaan. Viikonloppuisin joskus näkee. 

Omat lapseni ovat syntyneet 1986 ja 1991. Allekirjoitan pitkälti aloittajan kirjoituksen. Joku kirjoitti, että ysärillä oli tarkka lista, mitä raskaana ollessa sai syödä. Mä en tuollaista listaa muista vaan muistan varsin lyhyen listan, mitä ei raskaana ollessa saanut syödä (esim graavi lohi). Mutta oli kyllä niin, että jos vanhemmilla oli allergiaa ja epäiltiin, että lapsikin sen saisi, niin sittenhän niin raskausajalle kuin imetysajallekin olit osi tarkka lista, joss aoli kielletty käytännmöllisesti kaikki, mikä saattaisi aiheuttaa allergiaa. Siskoni joutui ysärillä tuota listaa noudattamaan (hänen esikoisensa oli varsin allerginen), mutta minä en, koska mun eiskoisellani ei ollut mitään allergioita. 

Noin muuten aiheeseen sanoisin, että nykyisin tuntuu ihmisten elämä olevan yhä enemmän suorittamista. Ihan kaikessa. Töissä pitää suorittaa ja vapaa-ajalla pitää suorittaa. Kodin pitää olla vimpan päälle, ruuan terveellisintä mahdollista, oma ulkonäkö pitää olla tiptop kunnossa ja viimeistään kuukausi synnytyksen jälkeen pitää näyttää siltä kuin ei olisi koskaan raskaanal ollutkaan. Ihmissuhteissa pitää suorittaa, harrastuksissa pitää suorittaa jne.

En osaa tarkkaan sano, missä vaiheessa eräänlainen lasten kilpavarustelu alkoi. Koski niin lasten leluja, harrastuksia, vaatteita, synttärijuhlia kuin kaikkea muutakin. Muistan omista lapsistani - varsinkin esikoisesta - että neljästi vuodessa tuli Anttilan ja Elloksen kuvastot ja niistä sitten tilattiin lapselle aina kauteen sopivat vaatteet, jos ei tarvittavia ollut tullut sukulaisilta tai kavereilta kierrätettynä. Ja tästä seurasi, että lapsilla oli hyvän samanlaisia vaatteita. Joskus piti päiväkodille saapuaessa hetken aikaa katsoa, kuka samanlaiseen toppapukuun pukeutuneista lapsista olikaan se oma tenava. Jotkut saattoivat ostaa kalliimpia ja laadukkaampia vaatteita (esim Rukan vaatteet), mutta se merkki vaatteessa ei ollut mikään itseisarvo kasvavalle lapselle. Naistenlehtiä kyllä luetttiin, mutta vain harva halusi apinoida niin kodin sisustuksesta kuin jonkun julkkiksen ulkonäöstäkään kaiken. Nyt Tiina Tavalliset esittelevät viimeisen päälle stailattuja kotejaan ja ulkonäköään somessa ja luovat omalla tavallaan paineita pienten lasten vanhemmille, joiden kodit ja kroppa ei näytä samalta. Aiemmin, jos ja kun ruokaa piti laittaa ja pyykkikori pursusi, ei se pyykkikori haitannut mitään vaan ruuanlaitto perhelle oli sillä hetkellä se tärkein juttu. Mä muistan kasarilta neuvolan terveydenhoitajan sanat koskien väsymistä: kannattaa mennä sieltä, missä aita on matalin. Tarkoitti tällä, että ei tartte kodin olla tiptop ja einekset voi lämmittää mikrossa. 

Ymmärrän hyvin eikä mulla ole sulle mitään viisastenkiveäkään. Olen sua 5 vuotta vanhempi ja 1,5 vuotta sitten aloin elää tulevien eläkepäivieni elintasolla. Budjetoin siis elämäni siten kuin palkkani sijasta saisinkin eläkettä. Aluksi olin ajatellut, että pistän kaiken ylimääräisen säästöön, jotta voisin hypätä oravanpyörästä jo ennen alinta eläkeikää. Koska eläkekertymäni oli siihen mennessä ollut jo ihan riittävä niin, ettei tuleville palkkatuloille ollut enää eläkekertymän kannalta itselleni merkitystä, ryhdyinkin tekemään ensin 4-päiväistä työviikkoa ja pian sen jälkeen 3-päiväistä työviikkoa. 3 töitä ja 4 vapaata -viikko on auttanut jaksamaan. Sun työssäsi tämä ei varmaankaan ole mahdollista, mutta voisitko ajatella ryhtyväsi elämään eläkepäiviesi elintasolla ja pistäisit ylimääräisen rahan säästöön? Riippuu tietysti siitä, paljonko sulla sitä velkaa vielä on, mutta jos rahaa säästyisi riittävästi, voisit jäädä edes jonkin verran aikaisemmin pois työelämästä. 

Onhan tuokin mahdollista, mutta vaatii kyllä - varsinkin nuorelta ihmiseltä -  rohkeutta, kun tietää, miten armottomia saadut kommentit voivat olla. Noin muuten mä ajattelen tätä asiaa hieman vanhanaikaisesti (koska olen jo vanha). Harva ennen somea ja digiaikaa otti valokuvia elämänsä huonoista hetkistä. Kameran filmin kehittäminen maksoi, joten valokuvia otettiin pääasiassa elämän hyvistä hetkistä (juhlat, lomamatkat, lapsi ottamassa ensiaskeleensa jne) tai ainakin sellaisista tilanteista, jotka haluttiin ikuistaa muistoksi (esim hautajaiset). Näitä kuvia sitten saatettiin näyttää tutuille, jotka tulivat kyläilemään. Ei varmaan olisi tullut kenellekään edes mieleen ottaa valokuvaa täysinäisestä tiskialtaasta tai omasta naamasta nenä punaisena kauhessa flunssassa ja sitten näyttää näitä kuvia tutuille.