Reipas ja tunnollinen lammas

Artikkelin otsikossa puhuttiin teini-ikäisistä, mutta itse artikkelissa myös 20-29 -vuotiaista. Teini-ikäisillä pääasiassa rahat elämiseen (asuminen, ruoka, vaatteet jne) tulee vanhemmilta, mutta sitten nuoret aikuiset joutuvat maksamaan jo itse. Omat teinivuoteni ajoittuvat 1970-luvulle ja nuo 20-29 ikävuodet 1980-luvulle. Teininä meni kavereiden kanssa leffaan, jos sattui saamaan mutsilta ja faijalta leffarahat. Aikuisena meni leffaan, jos jotain jäi yli maksettuaan ensin vuokran, sähkölaskun, ruuan, vessapaperit jne jne. Ts teininä huvitukset riippuivat täysin vanhempien varallisuudesta ja ennenkaikkea siitä, mihin kaikkeen heiltä herui rahaa, kun taas sitten nuorena aikuisena riippui ihan niistä omista tuloista.

"Nuorille suunnattu kulutuskulttuuri on myös kasvanut voimakkaasti vuosikymmenien kuluessa. Raha liittyy nuorten käsityksiin siitä, millaista hyvän nuoruuden pitäisi olla.

19601970-luvuilla riitti ehkä, että sai käydä kerran viikossa kioskilla ostamassa nallekarkkeja. Nyt kerran viikossa pitäisi vähintään päästä sille hampurilaiselle."

Tuo pitää paikkansa. 1970-luvulla Helsingissä Simonkadulle tuli ensimmäinen hampurilaispaikka Wimpy. Vanhemmat olisivat pitäneet ihan idioottina, jos olisi joka viikko kinunnut vanhemmilta rahat junalippuun ja hampurilaisateriaan, jotta Myyrmäestä olisi päässyt stadiin hampurilaiselle. Pääasiassa silloin notkuttiin kävelemässä ympäri lähiötä ja joskus harvoin, kun oli saanut mutsilta ja faijalta rahaa, saatettiin istua urheilutalon kahvilassa ja jaettiin yksi limupullo kolmelle. Tai sitten hengailtiin jonkun kotona. Ei ollut vielä kauppakeskuksiakaan, joissa olisi voinut aikaansa kuluttaa edes penkillä istumalla. 

Vielä 1980-luvun alkupuolellakin kahvilat oli yleensä sellaisia "fiinimpiä" paikkoja kuten esimerkiksi Ekbergin kahvila. Eipä ollut opiskelijalla sellaiseen varaa eikä edes valmistuttuaan sairaanhoitajan palkoilla. Vaan olihan noiden kahviloiden imagokin vähän sellainen, että niissä käy päälle viiskymppiset ruotsia puhuvat  hienostorouvat minkkiturkit päällä eli ei niitä ollut edes tarkoitettu nuorille. Siinä vaiheessa, kun Isomyyrin kauppakeskus valmistui, mä olin jo äiti ja niin oli suurin osa ystävistänikin. Nuoruus oli lyhyempi, koska pariuduttiin ja perheellistyttiin aikaisemmin kuin nykyisin. Aikaa vietettiin kotona ja välillä kaverit kävivät lastensa kanssa kylässä. 

Mä ymmärrän oikein hyvin, että mun ikäluokkani oli varsin helppoa kieltäytyä sellaisesta, mitä ei ollut vielä olemassakaan. Ei me osattu edes kaivata kavereiden tapaamista kahviloissa tai jokaviikkoisia hampurilaisia. Kun videovuokraamot tuli, porukalla vuokrattiin joku leffa ja mentiin jonkun kotiin katsomaan se. Paljon edullisempaa kuin se, että jokainen olisi ostanut leffalipun ja oltaisiin menty porukalla katsomaan. Maailma on muuttunut ja juuri tuo, että nuorille suunnattu kulutuskulttuuri on kasvanut voimakkaasti. Kulutuskulttuuri on kasvanut kaikkien ikäluokkien kohdalla ja tuskinpa suuret ikäluokat tai mun ikäluokkanikaan haluaisi palata elintasossaan aikaan, jolloin nelihenkisen perheen viikon Teneriffan matkaan piti työssäkäyvänkin säästää useampi vuosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotahysterian lietsontaa, liian moni täydessä paniikissa ostaa kaapit täyteen varmuuden vuoksi, jos sota kuitenkin huomenna syttyy. Ei ihmisiä ennen näin helposti saatu sekaisin, muttei silloin tietoa etsitty tikotokista.

Mitä haittaa siitä on että kaapissa on ruokaa? Syötäväksihän se joka tapauksessa päätyy, oli sitten rauhanaika, sota tai joku muu kriisi. Kun ei sitä syömistä voi ihan noin vaan lopettaakkaan.

Siitä taas olisi paljonkin haittaa jos jotain sellaista tapahtuisi eikä sitä ruokaa ole.

On eri asia pitää kaapissa tai pakastimessa ruokaa kuin tietoisesti kerätä kaappeihin hätävaraa siksi, että sota syttyisi lähiaikoina.

Sä taidat nyt sekoittaa kotivarasuosituksen noudattajat survivalisteihin ja preppaajiin? Kotivaralla ei ole tarkoituskaan pärjätä vuosikausia ydinsodan aikana/jälkeen tai jos valtava asteroidi tipahtaa maahan, sekoittaa ilmaston ja tulee uusi jääkausi. Kotivaran tarkoituksena ei ole, että sillä voisi elää edes kaksi kuukautta keskellä metsää 30 asteen pakkasessa. Itseasiassa jo sana "kotivara" kertoo, että sillä on tarkoitus selvitä kotona. Vaikka just siellä neukkukuutiossa kerrostaloyksiössä. 

Samoin kuin te ja lisäksi kysyisin seurakunnalta, onko niillä siunaustilaisuuden streamausmahdollisuutta. Äitini siunaustilaisuus oli viime kuussa ja olin hämmästynyt, että tuollainenkin mahdollisuus on niitä varten, jotka eivät syystä tai toisesta pääse paikalle. 

Nro 431: "Hyvinvointialue olemme me, hyvinvointialueen asukkaat, äänestäjät. Jokaisella hyvinvointialueella on aluevaltuusto, joka valitaan aluevaaleissa. Lisäksi hyvinvointialueella on vanhusneuvosto. Riippuu tietysti hyvinvointialueen ihmisistä, mitä he haluavat, mutta otsikoitten ja keskustelun perusteella ainakin tuntuisi että aika monet haluaisivat että palveluissa olisi myös laatua. Hyvinvointialue voi siis tilaajana varmistaa että yksityinen hoivayritys ei voi tinkiä esimerkiksi henkilöstön kielitaidosta. Mutta jos vain halpa hinta on ihmisille tärkeää, niin tosiaan, sitä saa mitä tilaa."

Hyvinvointialueet ovat hankalassa tilanteessa, koska niillä ei ole verotusoikeutta vaan rahoitus tulee valtiolta. Valtio siis päättää, paljonko hyvinvointialueilla on rahaa käytettävissä. Kun sote-palvelut olivat vielä kuntien vastuulla, kunnat saattoivat nostaa kunnallisveroa, jos halusivat tarjota kuntalaisilleen paremmat sote-palvelut. 

Riippuu ihan tilanteesta. Onko kyse työssäkäynnistä vai vaikka siitä, että pitäisi lähteä johonkin sukujuhliin. Ihmiset joutuvat tekemään välillä ei-niin-kivoja asioita, mutta oleellista mielestäni on se, onko jokin sellainen asia tarpeellinen (työsskäynti on) vai ei (sukujuhliin osallistuminen ei ole).