Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ei halunnut sinne lääkäriin eikä varsinkaan siihen toimenpiteeseen, joten siksi valehteli. Eikös tuo nyt ole aika selvää? Toivoo että annat hänen olla vaan, mutta ei saa sitä suoraan sanottua. 

Miksi sitten niistä vaivoista pitää valittaa joka jumalan päivä vaikka ei halua tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi?

eri

Koska haluaa, että tytär on läsnä ja kuuntelee. Mä ihmettelin samaa asiaa pitkään omien vanhempieni kohdalla, kunnes oivalsin, mistä on kyse: huomion saamisesta. Enkä tarkoita tätä pahalla vaan moni vanhus kokee itsensä niin yksinäiseksi, että päivittäinen valittaminenkin milloin mistäkin asiasta on parempi kuin olla omien ajatustensa kanssa yksin. Ja jostain asiasta valittaminen on olevinaan "tärkeämpi" syy soittaa kuin vaikka soittaa kertoakseen, että teinpä tänään makkarakeittoa ja luin Hesarin. Kun elämänpiiri pienenee, ei ole enää juuri mitään kerrottavaa. Mutta jos on jotain valittamisen aihetta - ihan mitä vaan - , voi tarttua puhelimeen ja soittaa. Mä toivon, että en elä niin vanhaksi, ettei mulla ole enää ketään muita juttuseuraksi  kuin omat lapseni, koska muuten musta saattaa tulla samanlainen. 

Mun elämäni ei ole mennyt pilalle hallituksen leikkausten takia, koska ne leikkaukset koskevat vain erilaisia tukia, joita en työssäkäyvänä saa muutenkaan. Joku kirjoitti ketjussa aiemmin radikalisoitumisesta ja tunteesta, ettei kuulu enää yhteiskuntaan. Omalla kohdallani en puhuisi radikalisoitumisesta, mutta olen huomannut itsestäni tietynlaisen itsekkyyden lisääntyneen. Siinä missä joskus aiemmin autoin aika hövelistikin vähäosaisia - ihan tuntemattomiakin - , nyt huolehdin ainoastaan "omaan kuplaani" kuuluvista vähäosaisista. Olen myös lakkauttanut kaikki kuukausilahjoitukset, joiden kohteena oli ihmiset. Ainoastaan eläinsuojelutyöhön menee vielä lahjoituksia. Yhteiskunnan polarisoituminen ja ajattelutapa, että jokainen on oman onnensa seppä ja köyhät kyykkyyn, on ajanut mut tilanteeseen, jossa huolehdin vain omistani enkä enää välitä, mitä muille tapahtuu. Tämä ajattelutapani muutos on mulle vastenmielinen ja arvomaailmani vastainen, mutta koska hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan nyt vauhdilla alas, en voi ottaa koppia kaikista vaan ainoastaan niistä, jotka kuuluvat "omaan kuplaani". Mua ei myöskään kiinnosta, miten yhteiskunnalla menee, koska en ole enää osa yhteiskuntaa vaan ainoastaan osa "omaa kuplaani". Mua ei enää kiinnosta pienyritysten ahdinko, kun asiakasmäärät vähenee ostovoiman heikentyessä. Lisätköön ne kulutustaan, joiden "omaan kuplaan"  ei kuulu muita kuin hyväosaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa jos aloittajan ei tarvitse pihistellä eikä miettiä ostaako tuoretta lohta vai halvinta sikanautaa lapselle,mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Eli mikä tällaisen aloituksen pointti on? Tulla irvailemaan köyhille ja taloudellisissa vaikeuksissa oleville. Todella ilkeämielistä siis. 

Oletko nyt oikeasti sitä mieltä ettei kukaan saa enää kertoa että hänellä menee hyvin. Eli nyt saa julkisuudessa ja keskusteluissa vain valittaa miten kaikki menee huonosti. Kaikki muu kuin valitus tilanteesta on köyhille irvailua. Kai ymmärrät että edelleen suurella osalla ihmisistä menee hyvin ja median antama kuva on vääristynyt. Minusta on ihan sairasta ja todella vahingollista että mediassa ja joka paikassa on vain valitusta, kitinää ja surkeutta. Sillä on huomattavasti suurempi merkitys tulevaisuutta ajatellen kun yhdelläkään hallituksen päätöksellä.

Mä olen kanssasi samaa mieltä, mutta en kyllä jaksa muistaa, milloin mediassa olisi kirjoitettu jostain positiivisesta. Ei kirjoiteta, koska positiiviset jutut eivät kiinnosta lukijoita ja siten mediayhtiöt eivät saa lukijoiden tekemistä klikkauksista rahaa. Jo vuosia on ihan tavallisisita talvista kirjoitettu kuin ne olisivat jotain ennennäkemätöntä. Tai kun tulee kesällä hellejakso, on käristyskupolia ja ties mitä. Media liioittelee ja suurentelee ihan tavallisia ja normaaleja asioita, mutta sen on pakko, jotta ihmiset vaivautuuisivat klikkaamaan. Aika usein muuten huomaa, että jonkun lehtiartikkelin otsikko on just tällainen yliampuva ja dramaattinen, mutta jos lukee varsinaisen artikkelin, ei siinä ollutkaan mitään yliampuvaa eikä dramaattista. Toisaalta ei siinä tarvitse ollakaan, koska lukijan ei tarvitse lukea koko juttua, mediayhtiölle riittää, kun klikkaa sitä otsikkoa. 

Muutama vuosi sitten todettiin, että suomalaisilla kotitalouksilla on merkittävästi vähemmän säästöjä ja sijoituksia kuin esimerkiksi ruotsalaisilla. Vaikka ap ja moni muu onkin säästänyt nk pahan päivän varalle, läheskään kaikki eivät ole. Eivät ainakaan riittävästi. Nyt tähän on tullut muutos ja pankitkin jo huomanneet, että ihmiset ovat ruvenneet säästämään enemmän. Monen kohdalla ihan viisasta. Kun irtisanomissuojaa heikennetään ja työttömyysturvaa pienennetään ja lyhennetään, säästössä ja sijoituksissa kannattaa olla riittävästi. Mitä on "riittävästi" riippuu ihan yksilöstä. On vähän eri asia jäädä työttömäksi 30-vuotiaana kuin yli 55-vuotiaana. Lisäksi työsuhteen päättyessä loppuu myös työterveyshuolto (joka joillakin on kuitenkin ihan kattava) ja on oltava rahaa käydä yksityiselläkin, mikäli haluaa jotain muutakin kuin kehotuksen ottamaan Buranaa. Rahaa on hyvä olla säästössä myös erilaisiin remontteihin. Sekä asunnon omiin että taloyhtiössä tehtäviin. Puhumattakaan kaikista kodinkoneista, joita joutuu kuitenkin jossain vaiheessa uusimaan. Ja kun ikää tulee, on ihan hyvä alkaa varautumaan eläkepäiviinkin. Varsinkin, jos eläke ei tule olemaan mikään hulppea. Ja siihen, että erilaisia palveluita joutuukin ostamaan itse, koska yhteiskunnan rahat eivät enää riitä niitä maksamaan. 

Mä olen säästänyt lähes aina ja on ollut elämäni varrella tilanteita, jolloin niitä säästöjä on sitten tarvittu. En kuitenkaan halua käyttää säästöjäni sellaiseen, mihin en ollut niitä tarkoittanut. Esimerkkinä tästä vaikkapa se, että mulla on rahat säästettynä jo taloyhtiön jossain vaiheessa tulevaan putkiremonttiin, mutta koska tässä on vielä 2 vuotta eläkeikään, en halua joutua tilanteeseen, jossa joutuisinkin käyttämään ne säästöni elämiseen, mikäli jäisinkin nyt työttömäksi. Ensi kuussa tulee hieman alle kymppitonni osinkoja ja ne menevät suoraan säästötilille. Samoin joskus syksyllä tulee muutama kymppitonni äitini sijoitusvakuutuksesta ja myös ne menevät säästötilille. Kosken niihin rahoihin aikaisintaan sitten, kun olen eläkkeellä. Siihen asti saavat olla tilillä "työttömyysturvana". 

En kuitenkaan kituuta. En syö viikkokausia keitettyä makaroonia ja ketsuppia, kuten tein joskus kasarilla opiskeluaikana. Syön hyvin ja ja melko terveellisestikin, mutta ruokakaupassa silti olen alkanut katsomaan hintoja. En osta tavaroita, joita ilmankin pärjään oikein hyvin. Ensimmäistä kertaa lähes kahteenkymmeneen vuoteen värjäsin hiukseni taas itse enkä kampaajalla. Vaikka kuluttajahinnat ovatkin nousseet, pistän edelleen joka kuukausi säästöön yhtä paljon - ja joinakin kuukausina enemmänkin - kuin aiemmin. Olen vähentänyt kuluttamista, mutta se ei ole silti johtanut kituuttamiseen. 

Eivät ole vaikeuttaneet mitenkään, mutta ihan vapaaehtoisesti pyrin kuluttamaan vähemmän  ja säästämään enemmän kuin aikaisemmin. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos sattuisi työt loppumaan ennenkuin 2 vuoden päästä jään eläkkeelle.