Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä hyvin ymmärrettävää, että ei halua kantaa huolta vanhemmista, jos ei saanut itsekään lapsena huolenpitoa. 

Oma vanhempani asuu meillä, joten välimatkasta ei tullut ongelmaa. 

Ap

Ei mullakaan ole välimatka ollut ongelma, koska vanhempani - tai nyt siis enää isä - asuu naapuritalossa. Ongelma oli se, että kun äidin muistisairaus paheni, äiti karkaili öisin ja päivisin. Vaikka teenkin etätöitä ja mulla on varsin joustava työpaikka, niin en mä olisi pystynyt äitiä vahtimaan samalla, kun teen töitä, vaikka äiti olisi asunut tässä samassa huushollissa. Muutaman kerran mulla oli äiti täällä meillä, jotta isä pääsi lääkäriin tms, niin ei mun työnteosta tullut silloin yhtään mitään. Jos ei olisi etätyömahdollisuutta tai työpaikkani ei olisi joustanut niin paljon, ei olisi ollut mitään mahdollisuutta äidillä olla kotona loppuun asti. Isä kyllä vahti, mutta rollaattorin kanssa liikkuvana ei päässyt juoksemaan äidin perään vaan soitti aina mulle ja mä lähdin ulos etsimään äitiä. Voin kertoa, että oli aika raskasta joskus, kun isä soitti klo 3 aikaan yöllä, että nyt se lähti taas, juosta perään ja etsiä, mihin suuntaan äiti meni, äidin löydyttyä saada puhuttua äiti ympäri, jotta lähtee mun mukaani, sitten vielä heillä kotona istua pari tuntia varmistaen, että äiti on rauhoittunut eikä ole ainakaan ihan heti ole lähdössä uudelleen karkuun. Ja sieltä sitten suoraan työpöydän ääreen ja pitäisi jaksaa keskittyä töihin. Ja tätä siis tapahtui monta kertaa viikossa. 

Kun puhutaan omien vanhempien hoitamisesta, niin aika oleellista mun mielestä on se, miten paljon apua vanhus tarvitsee. On ihan eri asia, jos apua tarvitsee yhden päivän kuukaudessa kuin että apua tarvitsee 24/7. Mutta eihän sellaiset yhden päivän kuukaudessa apua tarvitsevat ole vielä läheskään siinä kunnossa, että mistään hoivakotipaikasta voisi uneksiakaan. Tavallisimmin hoivakotipaikan saa vasta sitten, kun edes 5 kotihoidon käyntiä vuorokaudessa ei enää riitä. Ja silloinkin sitä paikkaa joutuu odottamaan useimmilla paikkakunnilla. Ja on myös aika oleellista, onko se vanhus jossain satojen kilometrien päässä vai onko välimatkaa 50 metriä kuten mulla ja vanhemmillani. Ja kuten ketjussa jo todettu, niin omaishoidontuki on niin pieni, että ei sillä kyllä elätä edes itseään. Eri tilanne sitten, jos on jo itsekin eläkkeellä ja tuon omaishoidontuen saa eläkkeensä lisäksi. 

Ihan hyvää kuuluu. Koira satutti kolmisen viikkoa sitten tassunsa ja eläinlääkäri suositteli, ettei sitä päästäisi pariin viikkoon yläkerran rappusiin. Joten olen nukkunut lakerrassa olohuoneen sohvalla ja tehnyt töitä olohuoneen ruokapöydän ääressä. Eilen illalla siirryin takaisin yläkertaan enkä edes muista, milloin olen viimeksi nukkunut yöni niin hyvin. 

Tänään olisi siivouspäivä, mutta ei kyllä yhtään huvita. Ei huvita sen vuoksi, että jouduinkin siirtämään maanantain ja tiistain vapaapäivät torstaille ja perjantaille eli viikonloppuni onkin nyt vain 2 päivää. Ensi viikonloppu tosin on 6 päivää, joten ehkä siivoilen paremmin silloin. Pakko kuitenkin sen verran ainakin tehdä, että vaihdan kissan käymälään hiekat ja imuroin huushollin. Koneellisen lakanapyykkiä pesinkin jo ja käytin koiran ulkona. Mietin, tarvitseeko käydä kaupassa vai ei. Ei ole mikään varsinainen pakko, mutta toisaalta jos nyt käyn, ei tarvitse käydä seuraavan kerran kuin vasta ensi torstaina. Eli kun on taas vapaapäivä. Jos menen kauppaan alkuillasta, voisin piipahtaa samalla reissulla juomassa lasillisen viiniä kaupan vieressä olevassa ravintolassa. Tulisi tuettua sitäkin paikallista yrittäjää. 

Nro 88: "Teillä on sitten joku paikallinen kanala, joka toimittaa munia myös yksittäin myytäviksi. En ole itse kaupunkiolosuhteissa nähnyt mokomaa."

Mä olen nähnyt, ihan täällä Vantaalla. Meillä vaihtui lähikaupan (pieni K-Market) kauppias vajaat 2 vuotta sitten ja tämä uusi kauppias otti noi irtomunat myyntiin noin vuosi sitten. Mutta on tosiaan joku tietty kanala, mistä ne tulee. En muista, minkä niminen kanala, vaikka se lukeekin kyltissä niiden munien yläpuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sun päivällinen. Oletko varma, että tarvitset vielä iltapalan? Ella K. kertoo tämän päivän lehdessä, että Italiassa ei syödä kuin lounas ja päivällinen, ei mitään sillä välillä. 

En ole ap, mutta nuorena ennen lapsia mä en syönyt lainkaan päivällistä. Töissä iltapäivällä vain lounaan. Aamulla kotona jotain ja illalla vielä jotain, mutta en laittanut varsinaista ruokaa kuin korkeintaan viikonloppuisin. Enkä aina silloinkaan, jos mutsi oli kutsunut syömään :D  Eli mulla oli just aamupala, lounas ja iltapala. En ollut siihen aikaan kovin kiinnostunut ruuanlaitosta ja mulla ruuanvalmistusastiatkin oli liian isoja siihen, että olisi tehnyt vain yhden annoksen. Jos jotain tekikin kotona ja sitä jäi seuraavaksi päiväksi, seuraavana päivänä saattoi tulla kotiin vasta myöhään eikä tehnytkään enää mieli nk oikeaa ruokaa vaan just joku voileipä, banaani tms riitti ihan hyvin. Kun sain lapsia, ruuanlaitosta tuli rutiinia, koska lapsille piti olla ruokaa ja ateria-ajat. Kun lapset tulivat aikuisiksi, ongelmana oli taas ne ruuanvalmistusastioiden kooti, mutta hankin pienempiä ja nyt, kun teen etätöitä, ei ole ongelmana se, että jotain ruokaa tai elintarviketta menisi roskiin. Joten mä ymmärrän ihan hyvin, jos yksin asuva ei syö kotona muuta kuin aamu- ja iltapalat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpiirakoihin sopii munavoi parhaiten, olen joskus keittänyt yhden munan, kun kaveri tulee kahville enkä enempää tarvi. Ensin munaleikkurilla leikkaan munan, haarukalla margariinin kanssa möuhennän, vähän suolaa.

1 muna kahden ihmisen munavoihin???

Niin? Mikä ongelma sulla?

Naurettavaa. Mieti nyt oikeasti, puolikas kananmuna??

2 ihmistä, kummallekin 1 karjalanpiirakka. Sen päälle nokare munavoita. Kyllä mun mielestä 1 kananmuna riittää tuossa tapauksessa munavoihin ihan hyvin. Eli tuo puolika smuna per karjalanpiirakka on ihan ok.