Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kuluttajana olen lakossa tän hallituskauden. Ruokaa ostan.

Mä en ole totaalilakossa, koska haluan tukea tässä lähellä olevaa ravintolaa. Kannan siis sinne lähes kaikki lounassetelini ja vähän muutakin. Paikallinen pienyrittäjä, joka ei omista muita ravintoloita kuin tuon. Mutta noin muuten mäkin olen alkanut säästää aiempaa enemmän ja kuluttaa aiempaa vähemmän. Pitää varautua siihen, että tässä jääkin vielä työttömäksi tai sairastuu ennenkuin 2 vuoden päästä pääsee eläkkeelle. Tosin...jos hallitus saa nyt aikaan sellaisia muutoksia, että tällaiset 60+ on kuumaa kamaa työmarkkinoilla, harkitsen tuhlailemista uudelleen sen jälkeen :D 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässäkin ole käytetty aika paljon värikynää. Suomen Yrittäjät on yrittäjien edunvalvontajärjestö ja tottakai heidän tehtävänään on ajaa yrittäjien etua.

Tietenkin. Mutta onko yrittäjien edun ajamista se, ettei yrittäjän asiakkaalla ole enää halua ja/tai varaa olla yrittäjän asiakas? Suomen sisämarkkinat laskivat aikoinaan sen varaan, että meillä on suuri keskiluokka, joka rakentaa koko elämänsä Suomeen. Asuu Suomessa, ostaa Suomesta ja käyttää palveluita Suomessa. Kun tämän porukan määrä pienenee, se väkisinkin vaikuttaa sisämarkkinoihin. 100 asiakasta päivässä on yrittäjälle parempi kuin 10 asiakasta ja jos asiakaskadon takia yrittäjä kymmenkertaistaa hinnat, lähtee ne loputkin 10 asiakasta. 

Nro 310: "Joku kehui ostavansa kotiinsa muovikukkia Kiinasta, toinen totesi tavaran olevan niin halpaa, ettei väliä vaikka epäkelvollista tuleekin, ne voi huoletta heittää roskiin.

Mitä on tapahtumassa? Ymmärtääkö tätä enää kukaan?"

Mä ymmärrän. Meillä on jo aika pitkään ollut ilmiö, jossa kuluttaminen on keskiössä. Aikoinaan sen aloitti blogit, sitten insta ja sen jälkeen kaikki muu. Siihen aikaan, kun kaikki oli vielä aikakauslehdissä, ei ihmisillä ollut tarvetta sisustaa kotiaan uusiksi joka vuosi eikä ostaa joka vuosi uusia vaatteitakaan. Kun somevaikuttajat ovat antaneet mallin, että se, mikä viime viikolla oli ihan kivaa ja cool, ei enää tällä viikolla olekaan vaan se on ihan hanurista ja niiiin läääst siisön, osa ihmisistä kokee, että pitää jatkuvasti hankkia jotain uutta. Ja jos rahat ei riitä siihen, mitä somevaikuttajilla riittää, ostetaan sieltä, mistä halvalla saa. 

Muistan omasta nuoruudestani, miten naistenlehdistä kyllä ihaili välillä jonkun rouva Herlinin tai rouva Aarnio-Wihurin kotia ja vaatetusta, mutta ei silloin tullut pieneen mieleenkään kuvitella, että itsellä olisi varaa moiseen. Ja mitään halpakopioita ei ollut siihen aikaan vielä saatavilla.  Nämä ihmiset eivät siis olleet sellaisia, joihin olisi voinut samaistua. Nyt kenestä tahansa "tavis-Tiinasta" voi tulla somejulkkis, joten tällaisiin on tietenkin helpompi samaistua. Ja kun niitä halpakopioitakin on saatavilla, niin....

Tomaattimurskaa ei vielä ollut ja tomaatit olivat kalliita. Kaikista kaupoista ei talvisaikaan edes saanut tomaatteja, mutta ne ulkomaalaiset tomaatitkin, joita jostain jo sai,  olivat hinnoissaan. 

Nro 205: "En maininnutkaan että olisin täyspäiväisesti omaishoitaja. Kotiapu huolehtii osan päivästä, itse käyn vanhemmallani työni ohessa ja töiden jälkeen .Välillä tuntuu raskaalta (varsinkin talviaikaan) mutta ajattelen että tämä on vähintä mitä voin tehdä. "

Tarkoittaako tuo "työni ohessa", että käyt välillä kesken työpäivänkin? Vai ainoastaan töiden jälkeen? Mä en rupea enää siihen, että kesken työpäivän lähtisin avuksi. En myöskään siihen, että yöllä lähtisin avuksi. Se on nyt äidin kohdalla nähty ja koettu. Voin auttaa isääni vapaa-ajallani, mutta en muulloin. Mä aloin jo helmikuussa laittaa lääkärin kehotuksesta kännykkäni yöksi äänettömälle, jotta saan nukuttua. Ja vaikka äiti on nyt jo kuollut, teen saman edelleen. Isällä on se turvaranneke ja jos jotain sattuu, painaa ranteessaan olevaa nappia. Mutta talvi kun tulee, niin sitten mä taas käyn viemässä isän roskat ja hakemassa sen postit. Niin ja lapioiomassa lumet sen pihasta. Nämä on ihan ok, hommia, koska kuljen siitä kuitenkin vähintään kerran päivässä ohi. Ja jos jossain vaiheessa isä ei enää pysty laittamaan itse ruokaa, niin mä voin tehdä ruokaa kahdelle ja käydä viemässä sille oman annoksen.  Mutta muissa asioissa mun "roolini" on lähinnä selvittää, mitä palveluita on olemassa, mistä niitä saa ja mitä ne maksaa.