Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
En usko, että entinen tilanne oli mitenkään ihanteellinen. Vanhuksilla ei taatusti ollut omia kylpyhuoneita, vaippoja, ohjelmaa, viihdykettä, rollaattoreita, pyörätuolia, omista huoneista puhumattakaan. Karkuun pääsivät ei ollut ovet lukossa.
Tuvan nurkassa makasivat, laskivat allensa ja lapsilauma metelöi ympärillä. Ei varmaan ehtinyt nuoret suihkuttelemaan kaksi kertaa päivässä ja joka päivä lakanoita vaihtamaan, kuten hoitokodeissa tehdään ja omaishoitaja tekee. Olen ollut muistisairaan omaishoitaja, tiedän mistä puhun.
No näinpä. Mulle tuli aiemman kommenttini kirjoitettua vielä mieleen, että 1960-luvulla yhdellä meidän tuttavaperheellä oli kehitysvammainen poika. Sen pojan huoneessa ei ollut mitään muuta kuin kattovalo ja patja lattialla. Ovessa oli lukko ja kun siellä kävi kyläilemässä tai ne vanhemmat olivat jossain kauppareissulla tms, poika lukittiin omaan huoneeseensa siksi aikaa. Yhden kerran ne oli unohtanut lukita oven, kun me oltiin kylässä ja se poika tuli sieltä huoneestaan pois ja me nähtiin, ettei sen huoneessa todellakaan ollut mitään. Mä mietin, että jos mun olisi pitänyt hoitaa muistisairas äitini, mä olisin joutunut tekemään just jonkun vastaavan ratkaisun. Eli tyhjä huone, patja lattialle ja ovi lukkoon, jotta ei pääse karkaamaan, vahingoittamaan itseään eikä aiheuttamaan mitään vahinkoa silloin, kun mä en pysty vahtimaan. Tuskin olisi nykypäivänä edes laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välimatka 400 km. Työ ja perhe. Ei aikaa.
Ei aikaa? Järjestä aikaa.
Toinen kasvatti sinut kuitenkin reilu 18v niin uskomatonta, että omille vanhemmille ei riitä aika
Yksikään aikuinen lapsi ei ole vastuussa vanhemmistaan. Hän on vastuussa omista lapsistaan. Olet siis sitä mieltä että aikuisen lapsen on hylättävä oma perheensä, irtisanouduttava töistään ja muutettava 400 km päähän mammaa hoitamaan. Ei saatana miten tyhmä olet.
Ennen laki määräsi lapset huolehtimaan vanhemmistaan. Eikös Saksassa ole vieläkin noin.
Luulenpa, että tällaiseen palataan vielä.
Aika mahdoton yhtälö, jos työttömältä edellytetään valmiutta ottamaan työpaikka vastaan. Ei silloin voi sitoutua omaishoitajaksi. En ole vielä perehtynyt siihenkään asiaan, että miten jatkossa omaishoidontuki vaikuttaa muihin mahdollisiin tukiin. Veikkaanpa, että pienentävästi. Ja ne vanhuksen rahathan on vanhuksen rahoja, ei niitä voi käyttää omaishoitajan tai tämän perheenjäsenten elämiseen. Vähintäänkin pitäisi tehdä sellainen muutos, että jos ryhtyy vanhuksen omaishoitajaksi, vanhuksen eläke meneekin sitten omaishoitajan tilille ja tämä saa päättää, miten rahat käytetään. Monilla kuitenkin niin pieni eläke, että hyvä kun vanhus yksin sillä rahalla pärjää.
Eläkeikä on nuoremmilla jo nyt 70 vuotta. Kun mun kuopus on 70v, mä olen 100v ja kun vanhempi lapsistani on 70v, mä olen 95v. Eli jos lähtökohta on se, että lapset hoitavat vanhempansa sitten eläkkeelle jäätyään, mä en saa tarvita apua ainakaan ennenkuin olen 95v. Nyt ollaan muutenkin heikentämssä työntekijöiden irtisanomissuojaa, niin kuinkakohan moni työnantaja pitää sellaisen työntekijän, joka on vähintään kerran viikossa hoitamassa vanhempiaan? Millaisista töistä yleensäkään voi lähteä kesken työpäivän nostamaan kaatunut vanhus lattialta ylös? Oletko itse sellaisessa työssä, että voit mennä ja tulla milloin itsellesi sopii?
Suomessa myös vanhuksilla on melkoisen vahva itsemääräämisoikeus eli vanhus voi asua tuppukylässä omakotitalossa, jossa pesutilat kellarissa ja makuutilat yläkerrassa eikä omaiset voi velvoittaa vanhusta muuttamaan edes esteetötmään kerrostaloon paikkakunnan keskustaan saati sitten samalle paikkakunnalle lastensa kanssa. Jos Suomessa vastuu vanhuksista laitettaisiin heidän lapsilleen, silloin myös vanhusten itsemääräämisoikeuteen jouduttaisiin puuttumaan. Eli sitten tytär/poika voisi vaan sanoa vanhukselle, että kuules kun sinähän muutat tai itket ja muutat. Tällä palstalla aika ajoin on ollut keskusteluja vanhusten valtavasta tavaramäärästä ja aina tulee joku tai jotkut selittämään, että kyllä vanhus saa pitää mitä tahansa tavaroita ja niin paljon kuin haluaa. Nooh...jos meille säädetään laki, että lapset hoitavat vanhempansa, sitten ne lapset saavat myöskin päättää, mitä tavaroita siellä vanhuksen asunnossa on ja mitä ei. Koska jos sen tyttären/pojan oletetaan käyvän vanhuksen luona siivoamassa, niin se tytär/poika saa järjestää vanhuksen kodin sellaiseksi, että siellä on helppoa ja nopeaa siivota.
Tässä lasten velvoittamisesta lainsäädännön kautta huolehtimaan vanhemmistaan on niin monta ongelmaa, että edes vanhukset itse eivät halua menettää päätösvaltaansa omasta elämästään. Päätösvallan menettäminen olisi kuitenkin ehdoton edellytys sille, että tällainen laki voitaisiin tehdä.
Nro 161: "Tuo soittelu ja neuvottelu nimenomaan kertoo päättäjille sen, että taustalla on omaisia, jotka viime kädessä auttavat. Eli tekee vain kylmänviileästi huoli-ilmoituksia ja kertoo, että vanhus on täysin yksin."
Tuo pitää yleensä paikkansa. Varsinkin, jos se omainen ei tunne riittävästi sote-alan lainsäädäntöä ja käytäntöjä. On siis niissä keskusteluissakin aina altavastaajana, koska ei osaa suoraan ladata pöytään niitä lakipykäliä, joiden mukaan sosiaaliviranomainen toimii lainvastaisesti. Enkä nyt tarkoita, että ne viranomaiset aina toimisivat tarkoituksella lainvastaisesti. Kun lainsäätäjä laatii lakeja, ne tulkitsee joku, joka tekee niiden pohjalta ohjeet. Ne ohjeet siirtyy sitten hierarkiassa alemmalle tasolle, jossa taas joku tekee ohjeista uudet ohjeet. Tämä niin kauan, kunnes ne ohjeet on muokattu sopivan käytännönläheiseen muotoon rivityöntekijöille. Mä kerran soitin Kelaan ja sain sieltä aivan lainvastaisen vastauksen. Soitin sitten Kelan lakimiehelle ja hän ihmetteli, kuka mulle sellaisen vastauksen oli antanut. No mä vastasin, etät ihan teidän oma asiakaspalvelijanne. Enkä siis syytä tässä sitä asiakaspalvelijaa, koska mä tiedän, että hän on saattanut noudattaa ihan pilkulleen niitä hänellä olevia ohjeita. Ne ohjeet vaan eivät ole olleet lainmukaiset.
Mun vanhempieni kohdalla ongelma ei ollut se, etteikö palveluita olisi saatu, vaan se, että isäni ei suostunut niitä palveluita ottamaan vastaan. Mä tein jo heti silloin ensimmäisestä soitosta vanhustyön sosiaalityöntekijälle selväksi, että minä en oman työni enkä oman terveydentilani vuoksi pysty äitiä hoitamaan. Sanoin, että jos pystyisin vielä tekemään sairaanhoitajan hommia, mähän olisin edelleen sairaanhoitajana jossain enkä it-alalla. Ymmärsi oikein hyvin ja kaikki ne kerrat, kun olin häneen yhteydessä, hän oli kyllä ihan mun puolellani eikä suinkaan mua vastaan. Kun isä sanoi hänelle, että ulkopuolista apua ei tarvita, koska tytär kyllä hoitaa, sosiaalityöntekijä tiesi oikein hyvin, että tytär ei muuten hoida. Joten ei edes ehdottanut, että mä hoitaisin. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Vantaa-Kerava hyvinvointialueen vanhustyön sosiaalityöntekijöistä eikä kotihoidosta eikä kotisairaalastakaan. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa monet puhuu jo sellaisessa kunnossa olevasta mummosta joka käyttää vaippoja ja on dementoitunut. Käytännön apua tarvitaan jo kuitenkin paljon ennen ns. pikkuasioissa ja ihan vaan seurana ja että joku välittää ja soittaa puhelun. Itse olen valmis auttamaan käytännön asioissa ja soittelen ja vierailen, mutta vaippoja en ala vaihtamaan.
Soita äidillesi jo vaikka tänään !
Varmaankin puhutaan juuri sen takia huonokuntoisista, että ne hyväkuntoisemmat vanhukset eivät vielä minnekään hoivakotiin edes pääse, vaikka omaiset miten polkisivat jalkaa. Joskus kasarilla vanhus voitiin vain "laittaa" vanhainkotiin, mutta nykyisin kotona on paljon sellaisia vanhuksia, jotka eivät ihan oikeasti siellä pärjää edes silloin, kun kotihoito käy sen 5 kertaa vuorokaudessa. Mä olin kasarilla vuoden verran vanhainkodissa töissä ja suurin osa siellä olevista vanhuksista oli sellaisia, ettei niillä nykypäivänä kaikilla edes kävisi kotihoito ja jos kävisikin, niin max 3 kertaa vuorokaudessa.
Kyse ei ole mun mielestä välittämisestä vaan siitä, ettei tämä meidän yhteiskuntamme ole rakennettu siten, että voisi välittää. Vuosikymmeniä yhteiskuntaa on rakennettu siten, että työssäkäyvät hoitaa työnsä ja omat lapsensa ja vanhukset hoitaa yhteiskunta. Tämä suuntaus alkoi jo 1960-luvulla, kun nuoret joutuivat muuttamaan maalta kaupunkeihin opiskelujen ja työn perässä. Mummot ja papat saivat jäädä rakastamiinsa rintamamiestaloihin ja kun eivät siellä enää pärjänneet, siirtyivät paikkakunnan vanhainkotiin. Pienilläkin paikkakunnilla oli vanhainkoteja. Ja sitten, kun eivät pärjänneet enää vanhainkodissakaan, siirtyivät terveyskeskusten vuodeosastoille odottamaan kuolemaa. Ei silloinkaan työssäkäyvät irtisanoutuneet työpaikoistaan ja lähteneet vanhuksiaan hoitamaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/