Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 132: "Mutta olitkin toisen kotona, ikään kuin vieraana. Silloin on ymmärrettävää, että koitat sopeutua."

Ihan samaa sopeutumista ne mun nuoruuden avoliitotkin olivat. Vaikka ekalla kerralla meillä oli yhteinen vuokra-asunto ja tokalla kerralla asunto oli mulla vuokralla. Mun mielestä ei ole merkitystä, kumpi asunnon omistaa tai kumpi siinä on päävuokralaisena, koska yhteistaloudessa molempien on pakko sopeutua. Muuten alkaa tulla riitaa ja hammastenkiristystä. Ja koska mä en sopeudu, niin riitaa ja hammastenkiristystähän siitä tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns.toisella kierroksella (lapset tehty ja naimisissa oltu) ja nyt parisuhteessa jo pidempään, mutta omissa kodeissa. Toimii aivan loistavasti. Olemme onnellisia just näin. Muutamat säästetyt sataset avoliitossa ei kiinnosta.

 

Itsekin ajattelen noin, kohta 20 vuotta on oltu etäsuhteessa tässä toisella kierroksella. Nyt alkaa meillä häämöttämään eläkepäivät ja sitten kun laskee, että tulee saamaan käteen n. 55 % siitä mitä nettopalkka on nyt työstä, niin alkaa miettimään että elintasoa on tiputettava reilusti, reissuja ei enää tehdä ja muutenkin pitää pärjätä aika nuukasti esim. ruokakaupassa. Nyt olen jopa alkanut harkita, että kannattaisiko muuttaa yhteen JONKUN (se voisi olla myös eläkkeellä oleva leskisiskoni) kanssa, niin että asumiskulut + ruoka maksettaisiin puoliksi ja muut rahat omia. Jäisi edes jotain rahaa huvituksiin tai matkusteluun.

Mä asuin vuosi sitten siskoni luona 8 viikkoa, koska kotonani oli vesivahinko. Meillä on hyvät ja läheiset välit siskoni kanssa, mutta silti se oli mulle aika rasittavaa aikaa. Olen vuosikymmeniä tottunut siihen että voin herätä ja mennä nukkumaan milloin haluan, voin ottaa jääkaapista mitä haluan, voin lähteä ovesta ulos ja tulla takaisin milloin haluan, voin pestä pyykkiä silloin kuin haluan jne. Kun asuikin yhteistaloudessa toisen kanssa, ei voinutkaan enää tehdä niin. Pitikin ottaa toinen ihminen huomioon. Piti muuttaa omaa vuorokausirytmiään niin, että asunnossa on hiljaista, kun siskoni menee nukkumaan. Koiran ulkoilutukset piti ajoittaa sellaiseen aikaan, ettei se häiritse siskoani. Mulla on etätyö ja liukuva työaika, siskoni taas meni säännöllisesti klo 8:ksi töihin, joten mä sitten omassa huoneessani kuulokkeet korvilla katselin läppäriltä ohjelmia iltaisin odotellessani, että mulle uni tulee. Mitä tulee ruokiin, niin ei meillä osunut ateria-ajatkaan aina yhteen. Siskolleni päivän pääateria oli lounas työpaipkkaruokalassa, mulle taas etätyöläisenä päivällinen työpäivän jälkeen. Vähän aikaa sumplittiin, mutta lopulta todettiin, että ei edes yritetä vaan kumpikin hoitaa omat syömisensä haluamallaan tavalla. Jääkaapissa oli yksi hylly mulle, johon laitoin itselleni ostamani ruuat. Siskoni ei ottanut niitä enkä minä siskoni ruokia. Pyykinpesustakin piti aina sopia, jotta sekä pesukone että myös pyykinkuivausteline olisi sitten vapaana. Sen 8 viikon jälkeen olin ikionnellinen, kun pääsin takaisin kotiin. Ollaan mekin joskus aikoinaan siskoni kanssa visioitu, että sitten eläkkeellä voitaisiin asua yhdessä, mutta tuo 8 viikkoa opetti, että ei tulisi toimimaan. 8 viikossa ei sentään kummallakaan pinna palanut vielä eikä tullut sanaharkkaa mistään, koska kumpikin tiesi, että tämä on vain väliaikaista. 

Mä en ole parisuhteessa sen takia, että en yksinkertaisesti vaan ole parisuhdeihminen. Mulle se jatkuva toisen huomioiminen ja erilaisten kompromissien tekeminen ei vaan ole asia, jota haluaisin tehdä. Olen nuorena ollut 2 kertaa avoliitossa ja kumpikin suhde kaatui juuri tähän asiaan. En halua hiippailla varpaillani omassa kodissani, jotta toinen saa olla rauhassa. En halua neuvotella, mitä syödään, mitä mikäkin saa maksaa jne. En halua olla tilivelvollinen kenellekään, lähdenkö töiden jälkeen jonnekin vai kutsunko kenties kavereita kotiini iltaa istumaan. En halua kysyä "sopiiko sulle, että...". 

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia unohtuu monilta kommentoijilta. Suomen taloutta ei ole KOSKAAN nostanut VALTIO. Talouskasvun tähän maahan ovat aina tehneet yrittäjät, yksityiset ihmiset - siis silloin kun talouskasvua vielä oli. Nokiaa ei perustanut eikä luotsannut menestykseen Suomen valtio tai sen virkamiehet. Jostain syystä tämä asia on suomalaisille käsittämättömän vaikea hahmottaa. Huudetaan valtiota apuun, syytetään milloin mitäkin hallitusta. Toki hallitukset pystyvät jonkin verran vaikuttamaan suhdanteiden seurauksiin, mutta tässä ei ole kyse suhdannepolitiikasta, vaan nimenomaan siitä yksityisen sektorin heikkoudesta. Mikä sitten neuvoksi? No, yrittää parantaa yrittäjien ja innovaattoreiden toimintaedellytyksiä. Ja tiedoksi palstakommareille, että tässä ei ole kyse sellaisesta nappikaupasta, että nostetaan tukia 30 euroa kuussa, niin jää kansalaisille vähän enemmän rahaa K-kauppiaille, parturi-kampaajille ja vaatekauppohin kannettavaksi. Suomen talouskasvun ain

Valtion merkitys on jäänyt varmaan ihmisten mieliin siltä ajalta, kun Suomen valtio omisti kokonaan tai suurimmaksi osaksi yrityksiä. Näitä valtionyhtiöitä on sitten muutaman vuosikymmenen aikana yhtiöitetty, valtio myynyt omia osuuksiaan yksityisille ja siten näitä yhtiöitä on päätynyt ulkomaalaisomistukseen. Myös kunnilla on ollut yrityksiä (ei tosin vientiyrityksiä), jotka on ensin yhtiöitetty, sitten myyty kokonaan pois. Olen itsekin ollut tällaisessa yrityksessä töissä. Ensin yritys oli pääkaupunkiseudun kuntien omistama KT-tietokeskus, sitten se listautui ja siitä tuli Novo Group Oyj ja sen jälkeen koko puulaaki myytiiin kanadalaiselle CGI:lle. 

Kelan ja sosiaalipuolen maksamista tuista olen ollut tietoinen, koska kuului aikoinaan opintoihin sairaanhoito-opistossa. Mutta mistään yksityistien hoitotuesta tms en ole ollut tietoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosa oli suuren asunnon pitämiseksi hankkinut kasan lausuntoja, jotka Kela ja sosiaalitoimi molemmat hylkäsivät. Nyt aikoo hakea vammaistukea, vammaisen liikunta-avustusta, henkilökohtaista avustajaa ja pysyvää sairauseläkettä. Melkein kuusi vuotta kesti purkaa muutolaatikot, mutta on erityisen tärkeää, että kaikella on lma ikuisesti muuttumaton paikkansa. Kuka tätäkin uskoo? Rosa vie järjestelmää kuin litran mittaa, ja lisää paapojia löytyy. HS poisti myös kriittiset kommentit, kuvakaappaukset vaan jäi. Ei todella mitään törkeyksiä.

Millä perusteella hän on vammainen? Hän on kuitenkin jotain elämässään pystynyt suorittamaan kun on yliopistoon päässyt. Elämä voi toki olla hankalaa, mutta että ihan vammaisen statuksen itselleen haluaa?

Vammaistuki on vähän harhaanjohtava nimitys tuolle tuelle. Aiemmin esim alle 16-vuotiaiden kohdalla tuen nimi oli siaraan lapsen hoitotuki, mutta sitten sekin muutettiin vammaistueksi. Ei siis  tarvitse olla mitään varsinaista vammaa (ei fyysistä vammaa eikä kehitysvammaa), mutta joukko erilaisia sairauksia taas voi riittää. Esimerkiksi diabeetikkolapsi ei ole vammainen, mutta silti voi saada vammaistukea.