Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Verotusoikeus sotealueille. Siirretään kustannukset sinne missä syntyvät. Paikalliset osaavat sitten äänestää maakuntavaaleissa puoluetta joka karsii turhat kulut.

Yksi sote-uudistuksen tarkoituksista oli, että kun valtio maksaa viulut,  eri hyvinvointialueiden asukkaat ovat tasaveroisessa asemassa. Eikä kuten ennnen, kun kunnat järjestivät ja rahoittivat sote-palvelut ja oli sitten kunnasta kiinni, millaisia palvelut olivat. Jos sote-alueille annetaan verotusoikeus, ollaan taas samassa tilanteessa kuin silloin, kun kunnat järjestivät itse sote-palvelunsa. Se on sitten ihan toinen juttu, olisiko se hyvä asia vai ei, mutta ainakaan se ei olisi sote-uudistuksen tarkoitus, että taas olisi eriarvoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole varaa kuluttaa. On varaa vain istua kotona syömässä soijarouhetta. Tilanne ei ole ainakaan paranemassa, kiitos hallituksen toimien jotka lisäävät työttömyyttä ja korottavat näitä älyttömyyksiin nousseita hintoja entisestään.

Rahaa on paljon kotitalouksissa mutta edelleenkään ei haluta tuhlata niitä.

Nimenomaan. Mä tajusin jo pari vuotta sitten, että olen kuluttanut sähköä ihan surutta. Mulla on ollut varsin hyvä sähkösopimus ja kun laskut on vaan menneet suoraveloituksena tililtä, en ollut edes ajatellut koko asiaa. Sitten aloin seurata kulutustani ja pystyinkin lähes puolittamaan sähkönkulutukseni. Olen aina säästänyt ja sijoittanut, mutta käyttöön varaamani rahan olen sitten ihan surutta kuluttanut. Tähänkin tuli muutos alkuvuodesta 2023. Varsinkin sellaiseen, mitä ei oikeasti edes tarvitse, tuntuu nyt tyhmältä laittaa rahojaan. 

Mä kykllä näkisin koko tässä porukka-ajattelussa vielä sellaisen asian, että yleensä porukalla on jokin syy, miksi he ylipäätään ovat porukka. Jos sitä syytä ei ole tai porukkaan tulee uusia ihmisiä, joilla syy on jokin ihan muu, porukka yleensä hajoaa tai ainakin porukan sisällä muodostuu pienempiä porukoita. Esimerkinä vaikka se, että on porukka koiranomistajia, joita yhdistää se koiraharrastus. Käyvät koiranäyttelyissä, koirapuistoissa jne. Jos porukkaan otetaan mukaan joku, joka ei pidäkään koirista vaan on kisssaihminen, joko hän ymmärtää ihan itse poistua porukasta (koska häntä ei kiinnosta koiranäyttelyt, koirapuistot jne) tai sitten muiden pitäisi alkaa ainakin silloin tällöin olla kiinnostuneita kissoistakin. Tai esimerkiksi joukko samalla alueella asuvia pienten lasten äitejä tutustuu toisiinsa leikkipuistossa.  Jos joku heistä tuo porukkaan uuden ihmisen, joka ei hlaua viettää aikaa lasten kanssa tai leikkipuistoissa vaan haluaakin tehdä porukan kanssa jotain ihan muuta, niin porukasta saattaa löytyä pari, jotka haluavat kans tehdä näitä asioita, mutta ne loput sitten irtautuu porukasta, koska porukka ei ole enää se, minkä vuoksi he porukkaan ylipäätään kuuluivat. Oli meilläkin ysärillä taloyhtiössä muutaman naapurin kanssa porukka, jonka yhdessäolo perustui siihen, että oltiin kaikki äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Oli juttuseuraa hiekkalaatikolla jne, mutta aina, kun joku palasi vanhempainvapailta töihin, muutti kauemmas tms, ei hän enää siinä porukassa ollut. Tämä oli sellainen elämäntilanteen mukainen porukka, johon kuuluttiin vain sen aikaa, kun elämäntilanne oli sama ja sille yhdessäololle oli jotain tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiskat ja kyvyttömät nuoret eivät osaa hakea töitä. Työtä haetaan työpaikoilta eikä puhelinta tuijottamalla. Mikä siinä on niin hankala mennä työpaikalle ja sanoa että tulisin töihin? Näin minäkin aloitin työurani eikä tarvinnut ilman työtä olla kertaakaan. Nyt on hyvä rentotua ANSAITUN eläkkeen turvin. Itkisin varmasti itsekin jos olisin jäänyt makaamaan sängylle enkä mennyt hakemaan töitä.

 

Meilläpäin on enimmäkseen yhden hengen työllistäviä paikkoja, eikä ne terveyskeskukseen mua palkkaisi jos menisin kysymään töitä.

 

Kyllä niistä yhden hengen paikoista löytyy töitä kun osaa kysyä. Keität vaikka alussa kahvia ja hoidat juoksevia asioita. Kyllä se paikka siitä avautuu kun annat hyvän vaikutelman itsestäsi.

Yksin yrittäjällä harvoin on niin paljon mainitsemiasi juoksevia asioita, että niihin kannattaisi palkata ketään. Varsinkin, kun yrittäjä joutuu sitten nostamaan hintojaan niin paljon, että sen työntekijän palkka työnantajamaksuineen tulee katettua hinnankorotuksilla. Toista oli joskus kasarilla, kun kaikki posti tuli kirjepostina. Piti hakea ja viedä postia. Piti puhtaaksikirjoittaa, arkistoida yms. Nykyisin se yrittäjä lukee itse omat sähköpostinsa ja myös itse vastaa niihin. Kirjoittaa itse omat dokumenttinsa ja tallentaa - siis arkistoi - ne jonnekin firman levyllä olevaan hakemistoon. Mä olen töissä alle 10 hengen yrityksessä ja vaikka mun varsinainen työnkuvani onkin jotain ihan muuta, mä olen jo vuoden ajan oman työni ohella hoitanut kaikki työterveyshuoltoon liittyvät asiat. Samoin sairaslomakorvausten hakemisen Kelasta. Näitä on kuitenkin niin harvoin - keskimäärin 0-3 kertaa vuodessa - ja aikaa kerrallaan menee 15-30 minuuttia, että paljon järkevämpää on ollut firman nakittaa homma mulle kuin palkata tätäkin tekemään joku. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen introvertti ja tykkään enempi kahden-kolmenkeskeisitä tapaamisista. Isompiin kokoontumisiin en enää yleensä edes mene. Mulla on kavereita lapsuudesta, peruskoulusta, harrastuksesta, työpaikoista x ja y, amk:sta, sukua, miehen sukua... enkä todellakaan sekoittele porukoita ja kutsu kaikkia tai edes yhtä eri piiriin kuuluvaa. En vaan itse jaksaisi olla sellaisessa porukassa.

Mulla sama juttu, että viihdyn mieluummin kahden-kolmenkesisissä tapaamisissa. En koe kuuluvani muihin "porukoihin" kuin sukuuni ja työyhteisööni. Yli 11 vuotta etätöitä tehneenä se työyhteisöön kuuluminenkaan ei ole mitään yhdessä kahvilla tai lounaalla käymistä vaan ihan sitä, että työasiat pystytään hoitamaan yhdessä. On meillä ollut firman pikkujouluja yms, mutta en ole joka vuosi edes osallistunut. Joskus on ollut jotain muuta vapaa-ajalla yhteistä tekemistä kuten viimeksi yhden työntekijän eläkkeelle lähtiessä käytiin porukalla pelaamassa pakohuoneessa ja sen jälkeen mentiin ravintolaan syömään. Oli ihan kivaa, mutta en mä sellaisia juttuja kovin usein jaksaisi. 

Mulle suku on suku, työporukka on työporukka ja ystävät ja kaverit on sitten jokainen erikseen. Yksi "kaveriporukka" mulla tosin on eli viiden (tai nykyisin enää neljän, kun yksi on jo kuollut) 60-75 v naisen porukka, joka käy yhdessä äänestämässä ja sen jälkeen paikallisessa vaalikaljalla. Tämä porukka kokoontuu siis vain silloin, kun on jotkut vaalit. Virallisena äänestyspäivänä klo 12:00 nähdään tietyssä paikassa ja ne tulee, joille se ajankohta sopii. Toistaiseksi on sopinut kaikille, kun tuosta on muodostunut eräänlainen perinne.

Joskus opiskeluaikana oli porukkajuttuja, mutta inhosin sitä säätämistä, miten saadaan sovittua sellainen aika, paikka ja tekeminen, joka kaikille sopii. Kenelläkään ei ollut silloin vielä edes lapsia , mutta silti se oli aikamoista säätämistä. Perheellisenä sellainen säätäminen olisi vieläkin hankalampaa, kun ihmisillä on kaikenlaista muutakin sovittua ja aikaulutettua kuin vain porukan kokoontumiset. On paljon helpompaa sopia yhden ihmisen kanssa jokin asia kuin viiden tai kymmenen.