Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Muotia muutetaan tarkoituksella, jotta voidaan myydä yhä uutta tavaraa niille, jotka haluavat kotiinsa ajanmukaisen ilmeen. Jossain kohtaa ihminen kyllästyy seuraamaan myynnin takia muuttuvia trendejä ja päättää pitäytyä siinä, mitä on.

Eläkkeelle jäädessä tulot myös putoavat ihan kaikilla. Jos keittiö on aivan toimiva, ei vähiä rahoja tule käytettyä siihen, että kaapit olisivat tämän vuoden muotisävyä. Elämänkokemus kertoo myös, että 2024 trendikäs keittiö on auttamattoman vanhanaikainen viimeistään 2028. Samaan konkurssiin sitten 2003-vuoden tyyliä, tuumaa eläkeläinen.

Tavaraa kertyy ihan kaikilla. Sitä ei nuorena huomaa, kun tavaraa on alkujaan tosi vähän ja muuttaa aika ajoin isompaan kämppään. Omasta mielestään sitä koko ajan karsii ja heittää pois ja kierrättää. Mutta kun on asunut omillaan semmoiset 50 vuotta, niin kyllä sieltä elämän varrelta on jo jäänyt nurkkiin yhtä ja toista. Jossain kohtaa se

Ja vaikkei joku tavara olisikaan uudestaan huipputrendikäs, se voikin yllättäen olla tavara, jonka sittenkin haluaa. Mä heitin kasarin alussa pois yhden Anita Wangelin peltirasian. Siis ihan roskiin vaan ja hyvästi 1970-luku. Enpä osannut silloin arvata, että päälle viiskymppisenä tulisin maksamaan samanlaisesta yli 500 markkaa (90€). 

Vierailija kirjoitti:

Miksi eläkeläinen menisi vep sä läiselle ja heittäisi rahansa hienoihin huonekaluihin. Koti on vuosien aikana koettujen muistojen kokoelma, eikö saisi olla. Pysy poissa, älä avaa eläkeläisen ovea !

Mä kans luulen, että monella vanhuksella koti on koettujen muistojen kokoelma. Tasoilla on niin lasten kuin lastenlastenkin valokuvia. On koriste-esineitä, joilla on tunnearvoa. On lasimaljakkoa yms, jotka on joskus saatu lahjaksi. Jne jne. Mun vanhempieni koti - tai siis nyt enää isän (95v) koti - poikkeaa ehkä tästä hieman, koska isäni on arkkitehti ja ihan mun syntymästäni lähtien meillä oli aina vain suomalaista tai korkeintaan skandinaavista designeä. Tästä syystä oma kotini on erilainen, koska olen voinut irroitella väreillä ja tyyleillä niin paljon kuin sielu sietää ja koska en ole myymässä kotiani, mun ei tarvitse välittää edes siitä, että kotini on jokaisen asuntovälittäjän pahin painajainen. 

Mä laitan säästöön ja sijoituksiin enemmän kuin aiemmin. Ihan siksi, että jos työt loppuu, ei ansiosidonnaista saakaan enää siihen asti, että jään eläkkeelle. Mulla on ihan hyvin säästöjä ja sijoituksia, mutta ne on tarkoitettu vanhuudenpäiviin skeä taloyhtiössä tulevaisuudessa tehtäviin remontteihin, eikä siis "syömärahoiksi". Nyt siis säätän lisää, jotta on myös "syömärahoja" työttömyyden varalle. 

Ruokakaupassa tulee katsottua kilohintoja enemmän kuin aiemmin. Just yks päivä mietin, milloin olen viimeksi ostanut naudanlihaa. Tai lammasta, poroa tms. Siitä on aika kauan. Olen siirtynyt myös monen elintarvikkeen ja muun päivittäistavaran osalta kauppojen omiin tuotemerkkeihin. Lisäksi hyödynnän tarjoukset. Vaatteita ostan vasta sitten, kun vanhat on rikki eikä niitä voi enää korjata. Syystakkini ostin 11 vuotta sitten kirpparilta kympillä ja nyt on vuori niin hajalla ja haperoa, ettei auta enää neula ja lanka. Googlettelin takkeja ja totesin, että taidanpa mennä kiertelemään kirppiksiä. Mulla on kyllä olemassa "hyvät vaatteet" eli sellaiset, joilla voin sitten lähteä "isolle kirkollekin" (kauppakeskukset eivät kuulu näihin, kauppakeskuksiin voin mennä pieruverkkareissakin), ja niitä en käytä ollenkaan muulloin, mutta tuon syystakin tarttisin ihan tässä kotikulmilla liikkumiseen ja koiran kanssa ulkoiluun. Mulla saattaa kyllä olla kankaita niin, että voisin tehdä takin ihan itsekin (joskus aikoinaan ompelin lähes kaikki omat ja lasteni vaatteet itse). 

Tänä kesänä tuli värjättyä hiukset itse ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen. Ja kun on pitkät hiukset, ei tarvitse latvojakaan tasoittaa edes joka vuosi. Tänä iltana ajattelin tehdä piiiiitkästä aikaa jalkahoidon itse. Niskahieronnassa käyn sen verran, mitä työsuhde-etuuni kuluuu, mutta en omilla rahoillani. Lähiravintolaan kannan lounassetelini, mutta kahviloissa käyminen on vähentynyt. Aiemmin kävin melkein joka kerta, kun kävin kauppakeskuksessa, jossain kahivlassa tai ravintolassa syömässä. Noh, huomenna tosin tapaan yhden ystäväni kahvilassa. 

Voin tinkiä oikeastaan kaikessa muussa paitsi en kissan ja koiran hyvinvoinnissa. Siis niiden ruuissa, eläinlääkärimaksuissa jne. Just ostin Mustista ja Mirristä iäkkäälle koiralleni tänne yläkertaankin ergonomisesti suunnitellun pedin. Alakertaan ostin sellaisen jo vuosi sitten. 

Nykyisin saan paljon enemmän iloa siitä, mitä taas tänänkin jätin ostamatta, kuin siitä, mitä taas tänäänkin ostin. 

Nro 93: "Miksi pitäisi muistisairaan ja huonokuntoisen vanhuksen elämää pitkittää pakkosyöttämällä. Kokemusta on yli 90 v äitini hoidosta vanhusten hoitokodissa. Silloin kun hän ei halunnut syödä syötettiin, aloitettiin jopa muistilääkkeiden uudelleen antaminen jotta hän osaisi niellä. Hoidettiin antibioteilla vaikka oli hoitotahto kirjattuna ettei pitkitetä elämää. Hän oli kolme vuotta vuoteenomana, muistisairaana syötettävänä. Olisi ollut paljon helpompi sekä hänelle että omaisille jos ei olisi  pitkitetty elämää. Jospa näiden eutanasiahaaveiden sijasta saisi edes nämä turhat elämää pitkittävät hoidot loppumaan ainakin heiltä joilla on hoitotahto ja olen tehnyt itsekin sen, ei pakkosyöttöä, ei letkuruokintaa, ei turhia lääkityksiä jne."

Oliko tuo kirjallinen hoitotahto lääkärin tiedossa? Oliko lääkäri tehnyt saattohoitopäätöksen? Mun muistisairasta miltei 97-vuotiasta äitiäni vietiin 4 kertaa päivystykseenkmin nesteytettäväksi ennenkuin viimeisellä kerralla joku lääkäri teki saattohoitopäätöksen. Ja sen jälkeen äitiä ei enää nesteytetty ja sai ihan rauhassa olla syömättä ja juomatta, jos ei halunnut syöödä eikä juoda. Lääkityksetkinlopetettiin siinä vaiheessa, kun eihän äiti niitä lääkkeitään suostunut ottamaan kuin satunnaisesti. Viikon antibioottikuuri on ihan turha, jos potilas ei ota siitä kuin max 2 tablettia. Mutta siis niin kauan, kun saattohoitopäätöstä ei ollut, hoitajien piti hoitaa. Väkisin ei kyllä äitiä hoivakodissakaan (eli sellaisessa noin 10 päivää) syötetty eikä juotettu eikä lääkitty, mutta sieltäkin sitten kärräsivät taas päivystykseen nesteytettäväksi, koska äiti kuivui ja saattohoitopäätös puuttui. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh heh heee, ei näytä tasavallassa mikään muuttuneen. Olin työttömänä noin 25 vuotta sitten, niin silloinkin sain TE-toimiston uhkakirjeitä siitä, etten ole hakeutunut lähihoitajakoulutukseen ja vielä, heh heh heeee, nykyisin 80 % hoitoalan työntekijöistä haluaa vaihtaa alaa. Lähihoitaja on varmaan ammatti, johon ei soveltuvuutta tarvita kun siihen voidaan PAKOTTAA uhkakirjein, siihen tehtävään kelpaavat kaikki, aivan kaikki, olisinkin ollut toooosi hyvä lähihoitaja, toooosi hyvä, just joo !

Vähän aikaa syömättä, niin olet hyvä lähihoitaja. Täällä ihmiset ovat tottuneet pääsemään helpolla.

Jos kuvittelet, että tuollainen ihminen olisi hyvä lähihoitaja, sitten et ole tainnut paljoa sairastella tai ainakaan et ole vanhus, jolla käy kotihoito tai joka on hoivakodissa. Se on kyllä totta, että hoitajana voi kohdella asiakastaan/potilastaan kuin esinettä. Itseasiassa jo ysärin alussa alettiin Meilahden sairaalassa eräässä yksikössä puhua potilaiden sijasta suoritteista. Siis sieltä ylemmältä taholta oltiin kiinnostuneita vain suoritteiden lukumäärästä, mutta ei lainkaan siitä, oliko potilas ollut tyytyväinen saamaansa hoitoon ja kohteluun. Vaikka hoitotyössäkin on etu, että ei kovin tunteella sitä hommaa tee (koska muuten palaa aika pian loppuun), niin haavoittuvassa asemassa oleva ihminen on kuitenkin erilainen työsi kohde kuin eloton esine. Haluatko itse, kun tulet vanhaksi, että sinua kohdellaan kuin esinettä?