Reipas ja tunnollinen lammas

Mä oikeasti toivon, että tulevaisuudessa nuoret lääkärit olisivat edes vähän rohkeampia ja empaattisempia. Uskon, että  moni onkin ihan empaattinen, mutta se rohkeus puuttuu. Tammikuussa yksi lääkäri - äänestä päätellen aika nuori - soitti mulle ja kysyi (kun äiti oli intervalliosastolla hoivakodissa eikä suostunut syömään, juomaan eikä ottamaan lääkeitään), että mitä tehdään. Entisenä sairaanhoitajana ymmärsin kyllä, että olisi ollut valmis tekemään saattohoitopäätöksen, mutta nuorena lääkärinä ei uskaltanut tehdä sitä ilman omaisten suostumusta. Jouduin sanomaan, että mulla ei ole juridisia valtuuksia päättää yhtään mistään äitäni koskevista asioista, joten lääkärin pitää kysyä isältäni. Ja koska isä halusi, että äitiä hoidetaan kaikin lääketieteen mahdollistamin tavoin, niin äiti sitten kärrätiin hoivakodista ambulanssilla sairaalaan nesteytettäväksi. Isä ei halunnut äitiä enää uudestaan sinne hoivakotiin, koska "ne ei hoida siellä". Isä ei saanut äitiä kotona syömään, juomaan eikä ottamaan lääkkeitään, joten äiti meni huonoon kuntoon. Kun ne ei onnistuneet siinä hoivakodissakaan, isän mielestä hoivakodissa ei hoideta. Vasta neljännellä kerralla - kolmen kuukauden aikana - päivystykseen kärräämisen jälkeen jollain lääkärillä oli sen verran "natsoja", että teki saattohoitopäätöksen. Kotihoitokin joutui toimittamaan nälkiintyneen ja nestehukasta kärsivän äitinikin aina päivystykseen, kun sitä hemmetin saattohoitopäätöstä ei ollut. Mun äidilläni oli aina ollut erittäin matala kipukynnys ja lisäksi äiti inhosi - ja iän myötä pelkäsi - vieraita paikkoja ja vieraita ihmisiä. Kaikki ne verikokeet, tipanlaitot jne aiheutti äidille tarpeetonta kipua. Kun kävin hakemassa äidin Peijaksen päivystyksestä kotiin (koska isä ei halunnut, että äiti menee takaisin hoivakotiin, kun siellä ei osata hoitaa), näin äitini kasvoilla viimeisen kerran hymyn. Hän oli niin iloinen, että tulin hakemaan hänet kotiin. Sen jälkeen oli niitä päivystyskeikkoja edelleen, mutta mä en enää jaksanut puuttua niihin. Ilman sitä saattohoitopäätöstä äitiä mahdollisesti edelleenkin kärrättäisin kodin ja sairaalan välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tulee eutanasia pian suomeen.

Se on jo, Elvytyskielto.

Elvytyskiellolla ei ole mitään tekemistä eutanasian kanssa. 

Juuri näin. Elvytyskielto tarkoittaa vain sitä, ettei enää elvytetä, jos sydän pysähtyy. Muuten tehdään kaikki mahdolliset lääketieteelliset kommervenkit, jotka lääkäri katsoo tarpeelliseksi. 

En vielä tiedä. En ole koskaan ollut "puolueuskollinen". Äänestän aina sen mukaan, mikä on tilanne ja mikä on minkäkin puolueen agneda siinä tilanteessa. Aluevaalit, kuntavaalit, eduskuntavaalit....voin äänestää kaikissa eri puoluetta. Ihan siis riippuu siitä, mistä ollaan milloinkin päättämässä.

Olin kansakoulun tokalla. Oli kavereita ja kaikki oli kivaa paitsi se, että lautanen piti syödä tyhjäksi, koska Biafrassa lapsilla ei ollut ruokaa. Mun lapsuuteeni ei kuulunut aikuisille tarkoitetut uutiset eikä iltapäivälehtien lööpit. Ai niin, ei noita iltapaskoja tainnut silloin vielä ollakaan edes. Niksulan TV oli ihan jees. 

Nro 99: "Jos tämä ei ole sadistista kidutusta, niin mikä sitä sitten on? Omasta kirjallisesta toiveestakin piittaamatta pakkohoidettiin. Nyt oikeesti. Toivottavasti uusien, nuorten sukupolvien myötä saadaan näihinkin asioihin järkeä ja lopetetaan tämä edellisten sukupolvien 'hyväksi havaittu' pakkohoitaminen vihanneksena."

Päätöksen hoitamatta jättämisestä eli saattohoitopäätöksen voi tehdä vain lääkäri. Jos lääkäri ei ole sellaista tehnyt, sitten potilasta/vanhusta hoidetaan. Ihan riippumatta siitä, mikä on potilaan/vanhuksen oma hoitotahto. Hoitaja ei voi päättää, että minäpä annan tämän potilaan/vanhuksen kuolla aliravitsemukseen/nestehukkaan. Juuri tästä syystä, ettei sitä saattohoitopäätöstä ollut kukaan lääkäri tehnyt, mun muistisairasta äitiäni kärrättiin 3 kuukauden aikana 4 kertaa sairaalaan nesteytystä varten. Tosin tässä oli ongelmana vielä se, että isä ei halunnut äidin kuolevan ja siksi oli piilottanut äidin jo vuonna 1996 omin käsin kirjoittaman hoitotahdon. Mutta vaikka se hoitotahto olisikin Omakannassa, yksikään hoitaja ei voi alkaa noudattaa sitä ilman, että ohjeistus on ensin tullut lääkäriltä.