Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli keskinäinen hallintaoikeustestamentti. Ensimmäisen kuoltua jouduin maksamaan yli 30 000 perintöveroa. Ikävä lasku kolmen lapsen töissäkäyvälle asuntovelkaiselle yksinhuoltajalle. Toisen vanhemman kuoltua 15 vuotta myöhemmin, perintövero oli helppo maksaa, koska silloin oli perintö käytettävissä verojen maksuun. Lapsetkin oli jo aikuisia.

Mun vanhemmillani oli keskinäinen omistusoikeustestamentti, joten me lapset ei peritä mitään ennenkuin toinenkin vanhemmista on kuollut. Meille helpompaa, joskin verottaja kiittää, kun isä maksaa nyt ensin verot ja me siskoni kanssa sitten, kun isäkin on kuollut. Meistä kummallakaan ei ole sille perinölle kuitenkaan nyt mitään tarvetta tai käyttöä, niin ihan hyvä näin. 

Aika harva tosiaan Suomessa taitaa saada mitään miljoonaperintöjä tai edes satojatuhansia. Muutama kymppitonnikin on keskivertona ihan hyvä summa. Ja koska ihmisten keskimääräinen elinikä on vuosikaudet pidentynyt, moni ehtii itsekin jo eläkkeelle tai ainakin lähelle sitä ennenkuin perintö tulee. Tulevaisuudessa todennäköisesti perintöjen määrät tulevat pienentymään entisestään, koska vanhusten on pakko realisoida omaisuuttaan saadakseen tarvitsemiaan hjoivapalveluita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin sillä edunvalvonta valtuutuksella mitään tekee. Enemmin tosiaan kannattaa miettiä pystyykö joku hoitamaan vaikka tarvittaessa laskut sun puolesta,vaikka tilanne ei edes vaatisi edunvalvontaa/edunvalvojaa.

Niin. Se joku tarvitsee nimenomaan sen valtuutuksen, että pystyy niitä asioita hoitamaan.

Ei sillä valtuutuksella mitään asioita hoideta jos ei oleedunvalvonta ei ole aiheellinen. Jos edunvalvonta on tarpeen se valtuutus toki hieman nopeuttaa sen eduvalvonnan saamista, ei muuta.

Asiat hoidetaan esim. sillä että on käyttöoikeudet vaikka pankkitiliin josta laskuja voi maksaa tai esim. huolehtimalla että valtakirjat asioiden hoitamiseen on tarvittaessa olemassa.

Juuri näin!

Nro 17: "Edunvalvontavaltuutuksen kanssa ei kannata odottaa, sille voi tulla tarve koska tahansa ja ihan muustakin syystä kuin muistisairaudesta. Sinäkin voit vaikka joutua onnettomuuteen milloin vain, oletko tehnyt valtuutuksen???"

Ei kannatakaan odottaa, mutta edfunvalvontavaltuutusta ei voi omainen tuosta vaan ottaa käyttöön, elleio le todennettu, että edunvalvontavaltuutuksen tehnyt on jo edunvalvonnan tarpeessa. Ajoissa tehty edunvalvontavaltuutus toki nopeuttaa asioista, mutta edelleen pitää olla lääkärin lausunto esimerkiksi muistisairaudesta, jotta sitä edunvalvonta-asiaa voidaan alkaa viemään eteenpäin. Tällä hetkellä sen päätöksen saaminen kestää 3-6 kuukautta, vaiikka edunvalvontavaltuutus olisikin jo olemassa. Ja ennenkuin voi hakea edunvalvontaa muistisairauden perusteella, pitää olla muistisairaus diagnosoitu ja myös lääkärin lausunto siitä, että potilaan muistisairaus on edennyt niin pitkälle, että tarvitsee edunvalvontaa. Ei edunvalvontaa voi pelkällä valtuutuksella hakea. 

Ja joo, olen tehnyt edunvalvontavaltuutuksen. Äitini kohdalla alettiin pelätä sitä, että isä kuoleekin ennen äitiä tai isälle sattuu jotain sellaista, ettei hän voikaan enää aviopuolison roolissa hoitaa äidinkin asioita. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut lopulta edes hakea lääkärinlausuntoa, koska päätettiin varautua asiaan toisella tavalla. 

Oleellistahan tuossa tietenkin on se, mihin muistitestiä tarvitaan. Onko jo syytä alkaa laittaa edunvalvonta-asiat eteenpäin vai kenties saada jotain lääkitystä muistisairauteen?

Mä sain aikoinaan hyvinvointialueelta palvelutarpeenohjaajan vanhemmillani käymään sillä verukkein, että isä (jolla pää toimii, mutta jalat vain huonosti) tarvitsee ehkä jotain kaiteita, apuvälineitä tms asuntoon. Äiti istui saman ruokapöydän ääressä kuin me muutkin ja siinä samalla teki ne muistitestit äidille ja isälle. Isälle ei olisi tarvinnut, mutta kun olin sanonut tälle henkilöklle etuäteen puhelimessa, että äidille on kerrottu, että tulet sinne isän takia, niin hän oli sitten juonessa mukana. Äidin kohdalla mitään edunvalvontaa ei kuitenkaan tarvittu, koska isällä oli aviopuolisona riittävät "natsat" hoitaa asioita äidin puolesta asioita.