Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hankkinut edes lasta kun en jaksa sitoutua kenenkään hoitamiseen enkä alkaisi edes puolison omaishoitajaksi. Alapeukuttajille tiedoksi, että en myöskään halua kenenkään läheiseni uhrautuvan minun hoitajaksi. 

 

No siinä sitten jonottelet hoivakotiin muistisairaana omassa kämpässäsi ja "hoono soomi" hoitajat käyvät vilkaisemassa, oletko vielä hengissä.

Sateliittipaikannin on ranteessasi siltä varalta, että jos satut ulos lähtemään ilman avaimia, etkä muista minne piti palata. 

Tämähän on karu totuus ainakin Helsingin vanhustenhoidosta.

Näinhän se on. Pitääkin jokaisen tahollaan miettiä, onko hoivakodissa yhtään sen parempi. Paitsi että ovet ovat lukossa eikä pääse karkuteille. Mun äiti oli tammikuussa kriisipaikalla 2 viikkoa hoivakodissa ja kun sinne soitti, niin osa puhelimeen vastanneista ei osannut hoonosoomella kertoa yhtään mitään ja osa sentään sen, että äiti oli nähty siellä. Ihan hyvä toki sekin, ikävämpää olisi, jos kukaan ei olisi kahteen viikkoon edes nähnyt äitiä siellä. Toimittivat sieltä sitten Peijaksen päivystykseen nesteytettäväksi, koska äiti ei syönyt, juonut eikä ottanut lääkkeitään ja siksi meni huonoon kuntoon. Mä kävin hakemassa Peijaksesta äidin kotiin, koska isä ei halunnut äitiä takaisin hoivakotiin, koska siellä ei hoideta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksena en menisi lapsilleni asumaan. En halua olla haitta lapsilleni.  Pärjäisin kotiavun kanssa jos tämä.järkikulta pysyy päässä. Ja joku yhteiskunnan hoivapaikka kyllä löytyy jos kokopäiväistä apua tulen tarvitsemaan. Nyt 80.

Olen auttanut äitiäni ja asuimme samassa taloyhtiössä. Toimi hyvin. Eri asia on sitten jos iäkäs ihminen on vakavasti muistisairas. Sanoisin, että silloin ei hommasta tule yhtään mitään. Myös puolisoani olisin tietysti valmis tukemaan. Mitään sänkypotilasta tuskin kotioloissa hoidetaan. Ja siis nuo muistisairaudet - olisi täysin järjetöntä jos puoliso ei enää edes tietäsi kuka olen. Ei tulisi mitään. Minulla on omakin elämä!

Sänkypotilaitakin voidaan hoitaa kotona. Oleellistahan on vain se, millaista hoitoa ja miten monta kertaa vuorokaudessa hoitotoimenpiteitä tarvitaan. Sänkypotilas on siinä mielessä helppo, että se ei ainakaan karkaile eikä sytyttele tulipaloja tai jätä vesihanaa valumaan. Sairaalasänky vaan kotiin ja laidat ylös, niin ei pääse putoamaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Dementoituneen vanhuksen hoitaminen ei onnistu työssäkäyvältä. Edes nukkua ei voi turvallisesti.

Jos vanhus saa hoitopaikan teiltä, hän ei pääse tilanteen kriisiydyttyä nopeasti kunnalliseen hoitopaikkaan. Hänellähän on jo hoitaja kotona.

Mä voin omasta kokemuksestani kertoa, että edes etätyö ei onnistu. Muutaman kerran vahdin äitiä kesken työpäivän niin, että äiti tuli mun luokseni, mutta ei muistisairas enää ymmärtänyt, että pitäisi olla hiljaa ja pysyä paikoillaan, kun mä teen töitä. Oli pakko ottaa palkatonta ne kerrat. Onneksi oli joustava työnantaja. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan miettinyt vanhuksen omaa tahtoa tahtooko yksiöön taikka kaksioonkaan lapsensa kanssa?

Vanhuksen oma tahto on yleensä sivuseikka siinä vaiheessa, kun edes 5 kertaa vuorokaudessa kotihoidon käynnit eivät enää riitä vaan tarvitaan jo hoivakotipaikkaa eli ympärivuorokautista hoivaa. 

En. Asun jo vanhempieni naapurissa - tai siis nyt enää isän, kun äiti kuoli toukokuussa - enkä näe mitään syytä sille, että isä muuttaisi tuosta asunnostaan mun asuntooni. Mä voisin kyllä tarpeen mukaan majailla isäni asunnossa, mutta pitäisin silti oman asuntoni. Olisi liian iso urakka ensin hävittää kaikki omat huonekaluni ja muu irtaimistoni (tai vuokrata niille jokin varasto), myydä oma asuntoni ja sitten muuttaa matkalaukun kanssa isän luokse ja sitten isän kuoleman jälkeen ostaa taas jostain asunto, ostaa uudet huonekalut ja muu irtaimisto (tai hakea ne sieltä varastosta) ja tehdä muutto uuteen asuntoon. Viihdyn erinomaisesti nykyisessä kodissani eikä siis muutto muualle tunnu kovin järkevältä, kun isäkin täyttää jo 95v. Tuokin, että majaisilisin isän luona, edellyttäisi, että joko pystyn tekemään edelleen etätöitä tai olen jo eläkkeellä. Pelkällä omaishoidontuella kun en laskujani saisi maksettua. Mutta jos isälle ei seuraavan kahden vuoden aikana tule sellaista muistisairautta, että sitä pitäisi vahtia 24/7, isäkin saa - halutessaan - olla loppuun asti kotona. Mun vanhemmat on olleet ainoa syy, miksi en ole jo vuosia sitten poistattanut sairaanhoitajan oikeuksiani Valvirasta.