Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hankkinut edes lasta kun en jaksa sitoutua kenenkään hoitamiseen enkä alkaisi edes puolison omaishoitajaksi. Alapeukuttajille tiedoksi, että en myöskään halua kenenkään läheiseni uhrautuvan minun hoitajaksi.
No siinä sitten jonottelet hoivakotiin muistisairaana omassa kämpässäsi ja "hoono soomi" hoitajat käyvät vilkaisemassa, oletko vielä hengissä.
Sateliittipaikannin on ranteessasi siltä varalta, että jos satut ulos lähtemään ilman avaimia, etkä muista minne piti palata.
Tämähän on karu totuus ainakin Helsingin vanhustenhoidosta.
Läheskään kaikista ei tule muistisairaita. Lisäksi sen todennäköisyyttä voi elämäntavoilla merkittävästi vähentää.
Näinpä. Jos vanhuksella pää pysyy kunnossa, hän todennäköisesti pärjää kotonaan loppuun asti. Palveluita on nykyisin vaikka minkälaisia ja jos asuu sellaisessa paikassa, missä palvelut toimivat, niin pärjää jopa oikein hyvin. Korkeintaan tarvitsee sitten omaistensa apua näiden palveluiden järjestämisessä sekä joissain muissa asioissa, mutta ei varsinaisessa hoidossa tai hoivassa. On myös valtavan paljon erilaisia apuvälineitä, jotka auttavat pärjäämisessä.
Mun isäni on jo muutaman vuoden tilannut ostoksensa Cittarista kotiinkuljetuksella. Hommattiin vaan hänelle iso näyttö ja kävin laittamassa valmiiksi fonttikoon niin suureksi, että näkee hyvin tehdä tilauksensa. Jos hän jonain päivänä ei pysty enää tekemään tilausta itse, mä voin kyllä tehdä hänen puolestaan. Laskut on hyvä laittaa menemään suoraveloituksena pankkitilitä. Mulla on mennyt jo yli 10 vuotta. Postilaatikkoon mulle ei tule muita laskuja kuin sairaalalaskut ja viimeksi olen ollut sairaalassa vuonna 2019. Talvisaikaan mä haen noin muutenkin isän postit jo nyt, joten voisin ihan hyvin pistää maksuun laskut, joita siellä mahdollisesti on. Talvisaikaan käyn myös viemässä isän roskapussit ulos ja lapioimassa pihan lumesta. Näin olen tehnyt jo parina talvena. Samallahan ne menee, kun haen/vien omanikin. Mutta tämä tosiaan edellyttää, että isä asuu viereisessä rakennuksessa. Siivoojat käy hänellä joka toinen viikko ja se on toistaiseksi riittänyt ihan hyvin.
Monella ikääntyvllä kyllä on se ongelma, että ei haluta muuttaa lähemmäs lapsia eikä edes lähemmäs palveluita. Ymmärrän kyllä, että oma koti on rakas. En mäkään haluaisi tästä kodistani muuttaa minnekään, mutta jos jonain päivänä en tässä asunnossa enää pärjää, sittenhän se olisi pakko. Mun isäni liikkuu huonosti ja hänellä on lähes samanlainen kaksikerroksinen asunto kuin mullakin, mutta muutama vuosi sitten hankki sinne porrashissin eli pääsee istuen kerrosten välillä. Hissi toimii sähkökatkon aikana akulla, joten siinäkin tilanteessa pääsisi ainakin ylhäältä alas.
Kotona asumista voidaan helpottaa hyvin monilla tavoin, mutta pahinta on just muistisairaus, jolloin vanhus ei edes ymmärrä, mitä hänen pitäisi tehdä. Tai olla tekemättä.
Nro 75: "Saattohoitopäätös pitäisi tehdä aina välittömästi, kun muistisairaus todetaan. "
Mä olen tästä ihan smaaa mieltä. Mun äidillä oli kyllä DNR-päätös eli elvytyskielto, mutta sehän ei yksistään riitä, koska koskee ainoastaan tilanteita, joissa sydän pysähtyy.
Nro 68: "Miksi piti väkisin nesteyttää? Siinä vaiheessa, kun ihminen ei enää itse ymmärrä syödä ja juoda, on se merkki päästää irti. Elimistö alkaa sammuttaa itseään.
Tällä näitä ongelmia juuri luodaan, kun ei anneta ihmisen kuolla silloin kun sen keho olisi siihen valmis ja mieli enemmän kuin valmis. Jos janontunne on hävinnyt, on aivan selvää että ihmisen pitäisi antaa sitten menehtyä nestehukkaan. Tai jos ei tahdo syödä, antaa menehtyä siihen sitten.
Mikä järki on pitää väkisin elossa elimistöä, joka ei itse tahdo enää elää ja ajukoppa on siinä kunnossa, ettei sillä puuromössöllä aivojen tilalla enää ole mitään omaa tahtoa? "
Koska kukaan lääkäri ei ollut tehnyt saattohoitopäätöstä. Äiti kärrättiin lopulta 4 kertaa nesteytettäväksi 3 kuukauden aikana ja vasta viimeisellä kerralla jollain lääkärillä oli niin paljon "natsoja", että teki saattohoitopäätöksen. Äiti eli sen jälkeen vielä 3 viikkoa kotona ja kuoli rauhallisestio massa sängyssään 3 viikkoa myöhemmin. Mun mielestä tässä olisi lääkäreilläkin vähän parantamisen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne olisi oikeasti aloituksen kaltainen, että hoivapaikkaa EI SAISI, niin mitä muuta tilanteessa voi tehdä? Jättää mutsi muumioitumaan omaan asuntoonsa, laittaa silmät kiinni ja sormet korviin ja toivoa että kuolee nopeasti tai joku muu auttaa? Jos näin moni olisi oikeasti valmis tekemään niin, niin olen syvästi huolissani koko yhteiskunnastamme.
Yhteiskunnasta kannattaakin olla huolissaan. Nyt on viety mahdollisuus vuorotteluvapaaseen, jota osa ihmisistä on käyttänyt hoitaakseen omia ikääntyviä vanhempiaan. Enää tätä vaihtoehtoa ei ole. Nyt on myös muutettu ansiosidonnaista siten, että sekä sen määrää että kestoa on pienennetty. Ei voi siis enää tehdä sitäkään, että irtisanoutuisi työpaikastaan ja sitten eläisi ansiosidonnaisella siihen asti, että vanhukset ovat kuolleet tai vihdoin saaneet hoivakotipaikan. Myös nk eläkeputki on poistettu, joten senkään varaan ei voi laskea sitä, että voisi hoitaa omat vanhempansa. Omaishoidontuki taas on niin naurettavan pieni, ettei sillä rahalla kukaan tule toimeen. Vanhuksella, jonka omaishoitajaksi ryhtyisit, on edelleen itsemääräämisoikeus omiin rahoihinsa eikä hänen ole mikään pakko antaa sulle senttiäkään omista rahoistaan. Jos Suomessa oikeasti haluttaisiin, että omaiset hoitaisivat vanhuksensa, tuo hoitaminen pitäisi jollain tavalla tehdä myös mahdolliseksi. Siltikään kaikki eivät siihen hommaan ryhtyisi, mutta moni ei ryhdy sen vuoksi, että on taloudellisisita syistä pakko käydä töissä.
Nro 93: "Tuossa hoitamatta jättämisessä liikutaan jo kaltevalla pinnalla ja heitteillepano syytekin on mahdollinen myös vanhuksen kohdalla."
Näinhän se on. Jos lääkäri ei ole tehnyt saattohoitopäätöstä, silloin vanhusta pitää hoitaa. Vaikka mun muistisairas melkein 97v äitini olikin jo viittä vaille vainaa, niin kotihoito joutui toimittamaan äidin päivystykseen, koska äiti kärsi aliravitsemuksesta ja nestehukasta. Tämä ei edes johtunut siitä, etteikö äitiä olisi yritetty syöttää ja juottaa, mutta hän vaan ei halunnut syödä eikä juoda. Eivät he voineet antaa äidin vaan olla ja kuolla kotiin. Vasta sitten, kun se saattohoitopäätös oli tehty, ei enää toimitettu päivystykseen nesteytettäväksi.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/