Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Olen muutaman kerran erehtynyt ystävystymään sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät oikeastaan ole kiinnostavia tai edes kovin mukavia. Esimerkiksi jossain harrastuksissa voi tutustua ihmisiin aika helposti, eikä siinä tule niin analysoitua heidän luonnettaan. Tällaisesta voi seurata joskus isojakin ongelmia, ja joka tapauksessa on vaikea päästä eroon, jos toinen haluaisi jatkaa kaveruutta. Olen oppinut, että kannattaa heti tuttavuuden alussa miettiä, pidänkö oikeasti tästä ihmisestä ja onko hän sellainen, joka soveltuu kaveriksi. Sillä tavalla säästyy monelta murheelta myöhemmin.

Mä tutustun muihin ihmisiin varsin helposti (koska voin jutella vaikka narkille tai spugelle bussipysäkille), mutta sen sijaan tuttavuuden muuttuminen kaveruudeksi kestää mulla pitkään. Ja siitä sitten kaveruuden muuttuminen ystävyydeksi vielä lisää. 99,9%  tuttavuuksista jääkin vain tuttavuudeksi, mutta ei ole alunperinkään mulla ollut tarkoituksena, että tapaamastani ihmisestä tulisi ystäväni tai edes kaverini. Hyvin harvoin käy niin, että ystävyys syntyy hetkessä. Silloin pitää olla jotain todella harvinaista ja ainutlaatuista yhdistävää. 

Nro 54: "Niitä ystäviä voi ja kannattaa käyttää peilinä omille ajatuksilleen, jos vaikka suunnittelet toteuttavasi jonkun haaveesi. Eikä se haittaa, jos joku esittää eriäviä mielipiteitä, koska se saattaa saada sinussa aikaan vielä suuremman motivaation asian toteuttamiseen. Minulla on omat mielipiteeni, mutta tykkään saada uusia näkökulmia peilaamalla ajatuksiani ystävieni kanssa. "

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, mutta ei mulla ole koskaan jäänyt mikään toiveeni toteuttamatta sen takia, että en ole keskustellut toiveestani ystävieni kanssa. Tai no ainoa toive, josta keskustelin toisen ihmisen kanssa, oli lastenhankinta ja se toinen ihminen kyseinen isä, mutta hän nyt oli kuitenkin aika merkittävä osapuoli, jota tuo toiveeni koski myös :D Toisaalta mä en ole mikään suurenluokan haaveilija ollut koskaan  ja mun toiveeni ja suunnitelmani ovat aina olleet jotain melko konkreettista (kuten esimerkiksi otanko asuntolainan vai en) ja jos olen tarvinnut mielipiteitä asiaan, kysyn mieluummin ammattilaisilta (asuntolainan tapauksessa pankista). 

Mäkin olen kiinnostunut kuulemaan erilaisia näkemyksiä asioista, mutta en mistään omaa elämääni koskevasta. Asioista, ilmiöistä, maailman tapahtumista jne, niistä on ihan kiva kuulla erilaisia näkemyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnostunut muiden persoonista, mutta harvat paljastavat omaa sisäistä maailmaa kovin paljon, joten en voi olla kiinnostunut asiasta joka on minulta piilossa. Monet eivät ole myöskään tutustuneet itseensä, toisin sanoen se mikä on minulta piilossa on myös heiltä piilossa, siis kaikkien ulottumattomissa.

Tämä on hyvä huomio. Itse olen huomannut, että kiinnostun nimenomaan sellaisista ihmisistä, jotka raottavat omaa sisäistä maailmaansa, toiveitaan ja pelkojaan. Useimmat eivät niin tee.

Jauhanta arkipäiväisistä asioista, kuten Pirjo-Liisan opettamisesta käymään potalla tai Nizzan matkasta, ei oikein jaksa kiinnostaa.

Tätä ketjua lukiessani mulle tuli vielä mieleen, että mulle ei loppujen lopuksi ole väliä, mistä puhutaan, vaan miten puhutaan. Henkilö, joka on sujuva sanoissaan, huumorintajuinen ja jolla on hallussaan tilannekomiikka ja joka osaa nauraa myös itselleen, osaa kertoa Pirjo-Liisan opettamisesta potalle tai Nizzan matkastakin niin hauskalla tavalla, että väkisinkin hymy nousee huulille. Siinä vaiheessa, kun toisesta on jo tullut hyvä ystävä, toki mulle voi kertoa omista peloistaan, huolistaan, murheistaan jne, mutta koska olen ollut lähes koko elämäni hyvin  monelle ihmiselle se "likasanko", jonka päälle voi kipata kaiken pahan olon, mitä on sisäänsä kerännyt, mä en oikein jaksa viehättyä sellaisesta. Ehkä juuri tästä syystä mä kuulun mainitsemisiisi ihmisiin, jotka eivät raota omaa sisäistä maailmaansa toiveitaan ja pelkojaan. Ainakaan kovin helposti. Pitää olla jo todella läheinen ja hyvä ystävä, että voisin edes harkita ottavani sellaisia puheenaiheeksi. Ehkä jollain tavalla pelkään, että jos mä annan itsestäni teelusikallisen, saan toiselta niskaani saavillisen.

Mulla on toki oma menneisyyteni, joka on vaikuttanut siihen, millainen olen ihmisenä nyt. Kaikilla on. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi nostaa menneisyyteni asioita esille ellei sitten keskustelun aihe ystävän kanssa liity johonkin sellaiseen, mistä voin sanoa, että itseasiassa mäkin olen kokenut tuon. Enkä osaa sanoa, vaikuttaako sekin, että olen luonteeltani aika ratkaisukeskeinen ihminen, tuohon asiaan. Jos mulla on jokin toive, mä mietin vaihtoehdot, miten voisin toiveeni toteuttaa. Sitten mietin, ovatko vaihtoehdot realistisia. Jos ovat, mietin, miten iso työmäärä toiveen toteuttamisessa olisi ja sen perusteella päätän, ryhdynkö toteuttamaan toiveeni vai jätänkö laiskuuttani toteuttamatta. Mä en tarvitse tähän pohdintaan muita ihmisiä mielipiteineen, joten sen vuoksi näistä asioista ei pahemmin tule muiden kanssa puhuttua. Tiedän kyllä, että mun lähipiirini ajattelee mun tekevän äkkinäisiä isojakin päätöksiä, mutta he eivät tiedä, että mä olen kuitenkin miettinyt asiaa jo hyvin pitkään, joskus jopa vuosia, ennenkuin päätökseni lopullisesti teen. Jos puhutaan ihan itsetutkiskelusta, niin mä tein sen jo nelikymppisenä. Ja nyt siis olen jo yli 60. En analysoi itseäni ihmisenä, koska tein sen jo 20 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla ihmisellä on niin vaikuttava persoona, että se olisi noin kiinnostava. Me ollaan suurin osa aika samanlaisia (minä mukaan lukien).

Mulle on tärkeintä, että kaveri on ystävällinen, hauskaa ja hyvää seuraa. Jos on vielä luotettava, auttavainen ja ymmärtäväinen, niin on potentiaalia ystävyyteen.

Kaverien tai ystävien ajatukset elämästä, yhteiskunnasta tai filosofiasta eivät ole minulle olennaisia.

Mulla kutakuinkin samalla tavalla. Mua kuitenkin kiinnostaa keskustelunaiheina asiat, ei niinkään ihmiset. En siis analysoi sen enempää ystävieni persoonaa, luonnetta tms kuin muidenkaan ihmisten persoonaa, luonnetta tms. Jos on hyvää ja hauskaa juttuseuraa, se riittää. Ei tarvitse jutella edes mitään nk syvällisiä (kuten onko kuoleman jälkeen elämää tai mitä on meidän Linnunratamme toisella puolella) vaan ihan arkisetkin asiat käy keskustelunaiheeksi. Mulla on kyllä yksi hyvä ystävä, joka puhuu aina tavatessamme ihmisistä. Suurin osa on sellaisia, että mä en edes tunne heitä. Häntä kiinnostaa enemmän ihmiset ja mitä ihmiset ovat tehneet ja sanoneet. Yleensä meidän tapaaminen  menee niin, että mä  kerron yhdellä lausella, mitä mulle kuuluu, ja sitten loput parin tunnin tapaamisesta hän puhuu ihmisistä. Jonkun muun kohdalla en jaksaisi kuunnella, mutta hänellä on ihan älyttömän hyvä huumorintaju ja sen vuoksi hauska tapa kertoa, joten hänen seurassaan saa aina nauraa. 

Nro 128: "Sitten koti täytyy tehdä sellaiseksi että sieltä ei pääse karkuun tai ne vedet eivät jää valumaan. Tai on muutettava sinne missä tuo on järjestetty. Ratkaisu tuohon ei ole se että otetaan se vanhus omaan kotiin asumaan josta se vanhus kyllä pääsee karkaamaan siinä missä omasta kodistaankin ja aivan yhtä hyvin siellä jää ne vedet valumaan ellei sitä estetä teknologian keinoin. Yhtään sen ihmeellisempää sen teknologian toteuttaminen ei ole vaikka se vanhus asuisi edelleen siellä omassa kodissaan eikä minun."

No tuosta mä olen ihan samaa mieltä. Itseasiassa mä olen menossa lokakuun alussa Hyvä ikä -messutapahtumaan. Ihan mielenkiinnosta menen katsomaan, millaista tekonogiaa yms on jo olemassa ja ehkä tuolta selviää, millaista teknologiaa ollaan kehittämässä tulevaisuudessa. Lähinnä mua kiinnostaa sellainen teknologia, jonka avulla muistisairaita tulevaisuudessa hoidetaan. 

https://hyvaika.expomark.fi/