Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niistä vanhoista Arabian astioista ja kristallilaseista eikö joku aika sitten varoitettu käyttämästä niitä, koska kristallilaseissa on liikaa lyijyä ja posliiniastioistakin sai liikaa jotain pitoisuutta? Turvallisinta pitää ne koriste-esineinä. 

Totta, mutta ei satunnainen käyttö ole vaarallista. Enemmän saamme myrkkyjä ruokien säilöntäaineista, kuin viinin juomisesta joskus kristallilasista. 

Tässä tosiaan pointtina tuo satunnainen. Mä käytän tällaisia astioita itseasiassa aika useinkin eli joka sunnuntai aamiaisella ja jos on joku muu juhlapäivä, niin vielä lounaalla ja päivälliselläkin. Mutta en käyttäisi arkiastioina. 

Nro 306: "Olipa hyvä kommentti tuo "varasto" käsite, se voi olla tosiaan kaappi / laatikko johon haluaa varastoida tavaraa jota ei halua vielä antaa tai myydmyydä pois. On täällä sentään joku järkevä kommentoija, joka ei käsitä kaikkea väärin 👍"

Jossain vaiheessa - varsinkin jos tilaa on jo muutenkin vähän -  tulee eteen se, ettei suvun tavaroille voi varata edes yhtä kaappia. Mä olen tässä sivusta seurannut, miten järjettömän vähän kaappitilaa uusissa asunnoissa on. Asun itse 1985 rakennetussa asunnossa ja vaikka tämä 98 m2 4h+k onkin mulle jo vähän turhan iso, silti mun pitää silittää ne f*cking lakanat, jotta saan ne mahtumaan liinavaatekaappiin. Säilytyslaatikot sänkyni alta olen jo poistanut, jotta siivoaminen olisi helpompaa. Mun lähisuvussa kenelläkään nuoremmassa polvessa ei ole edes näin isoa asuntoa ja näillä nuoremmilla on myös parisuhteet ja joillain jopa lapsiakin. 

Vaikka pidätkin mua ehkä "järkevänä", niin mä kuitenkin ymmärrän nuoria, joilla ei ole tällaisia tiloja. Kuten ketjussa olen aiemminkin kirjoittanut, on ihan eri asia ottaa jotain sellaista omaan kotinsa, jolle on käyttöä, kuin jotain sellaista, mille varataan vaan joku kaappi tai laatikko ja sitten joku 50-100 vuoden päästä miettii, oisko näiden esineiden arvo jo noussut niin, että näillä saisi edes yhden vuokran tai asuntolainan lyhennyksen maksettua. Kaikilla mun sukuni mun ikäluokastani on isommat asunnot kuin heidän lapsillaan tai lapsenlapsaillaan. Joten musta on ihan ok, että se säilyttää tavaroita, joka ensinnäkin haluaa niitä säilyttää ja jolla on myös tilaa niden säilyttämiseen. 

En usko, että kenenkään maailmaa kaataa yksi mariskooli. Sitähän voi käyttää vaikka pihalla tuhkakuppina, jos joskus käy tupakoivia vieraita tai tupakoi itse. Mutta jos sulla on koko parisängyn alus täynnä laatikoita, joissa on 10 mariskoolia, pinoittain Marimekon verhoja ja isoisoäidin kalastajalangasta 100 vuotta sitten virkkaamia pöytäliinoja,, 10 Iittalan lasimaljakkoa jne, joita et tarvitse yhtään mihinkään, niin se alkaa jo vaikuttamaan. 

Nro 283: Asiaa kirjoitit. Mä olen aina ollut kierrätyksen kannalla ja jos jollain on ollut jotain itselleen tarpeetonta, mutta jolle taas mulla on käyttöä, olen mielelläni ottanut vastaan. Sen takia mulla on nytkin olohuoneen pöytä täynnä naapurin vanhoja astioita. Käyn niitä taas läpi ja valitsen sellaiset, joille mulla on käyttöä. Sen jälkeen pistän lopuista valokuvan paikalliseen roskalavaryhmään (ja vain nouto, en todellakaan ala pakkaamaan ja postittamaan) ja ne, joita kukaan ei halua edes ilmaiseksi, menee roskiin. 

Mun sisko on harrastanut sukututkimusta jo vuodesta 1974 lähtien, joten kaikki suvun kuolinpesistä löytyneet valokuvat, kirjeet yms on jo vuosikymmeniä päätyneet mun siskolleni. Joskus aikoinaan ajattelin, että kun jään eläkkeelle, laitan kaikki valokuvat albumeihin. Noh, sitten yksi jo edesmenneistä kissoistani päättikin pissata valokuvalaatikkoon, joten eipä ole tuotakaan urakkaa enää. On mulla jotain valokuvia albumeissa, mutta aika vähän. Viime kesänä hävitin kaikki päiväkirjani ja kirjeeni. Säästin vain yhden kirjeen, jonka äidinäitini oli kirjoittanut mulle. Hän siis kuoli, kun olin 9v ja hän oli postittanut sen kirjeen äidilleni ja kertonut, että se pitää antaa mulle sitten, kun olen aikuinen. Äiti oli laittanut sen kirjeen väliin mun syntymätodistukseni. Nämä säästin, koska niillä on mulle tunnearvoa. 

En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään erinomaisena, merkittävänä  tai tärkeänä ihmisenä, jota pitäisi muistella vielä sadan vuoden  päästäkin edes hypistelemällä jotain pöytäliinaa, jonka olen joskus virkannut. Tai lukemalla mun teinivuosieni päiväkirjoja. Olen joskus kuullut sanonnan, että ihminen kuolee  3 kertaa. Ensimmäisen kerran, kun sydän pysähtyy. Toisen kerran, kun ruumis haudataan. Ja kolmannen  kerran, kun kukaan ei enää lausu sun nimeäsi. Mulla ei ole mitään tarvetta sille, että joku vielä sadan vuoden päästäkin lausuisi mun nimeni. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjun lopputulema: nykynuoriso tyhmiä ja laiskoja.

Ei vaan fiksuja, kun eivät halua tehdä elämästäåän yhtään vaikeampaa kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja  perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!

Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!" 

Mihin varastoon? Tarkoitatko jotain kellarikopperoa, jossa käy rosvot kerran vuodessa?

Jos et ymmärrä mitä varasto tarkoittaa lainausmerkeissä, niin turhaa sinulle on asiaa enempää s

Varasto tarkoittaa säilytyspaikkaa - kaappia, huonetta, kellarikomeroa, pahvilaatikkoa sängyn alla tms - jossa jotain itselle tarpeetonta tavaraa säilytetään siihen asti, että niiden arvo EHKÄ nousee ja sitten ne myydään. On arvoesineitä, joiden arvo tulee varmasti nousemaankin, koska ne ovat niin harvinaisia, ettei niitä ikinä tule myyntiin kovin montaa. Mutta sitten on tavaroita, joista oikealla hetkellä voi saada hyvänkin summan, koska ostajia on enemmän kuin myytävää tavaraa, mutta jos "buumi" menee ohi, myös arvo laskee. Hyvä esimerkki mielestäni on 70-luvun retro keittiötavaroissa (leipälaatikot, tarjottimet, säilytspurkit, Seppo Mallatin kattilat yms). Noin 10 vuotta sitten oli tällainen buumi. Meni pari vuotta ja ne, joita nämä retrot kiinnosti, olivat omansa jo ostaneet varsin kovallakin hinnalla ja sen jälkeen hinnat taas laskivat, kun kiinnostus loppui. Joten jos tällaista kausittain tapahtuvaa arvonnousua haluaa odottaa, pitää olla aika aktiivinen ja seurata, mikä on tämän hetken buumi. Vähän kuin osakekauppa eli pitää olla koko ajan seuraamassa, kannattaako myydä nyt vai odottaa vielä. Ei läheskään kaikilla ole tällaiseen kiinnostusta.