Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 32: "Ääliö jakelemassa neuvoja ap:lle joka tekee tämän aloituksen päivittäin."

Vaikka tekisikin, ketjua saattaa lukea joku muukin, jolla on ruoka-avun tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö tiedä suomen käytäntöjä? Pietaristako kirjoitat?

Mitä ne nyt sitten ovat? En varmaankaan tiedä. Ihan vantaalta kirjoitan...



ap

Jos kerran olet Vantaalta, liity Facebookissa sellaiseen ryhmään kuin Koivunverso Ry. Laita siellä ryhmän ylläpitäjälle yksityisviestiä ja kerro tilanteesi. Tuo avustusryhmä on tarkoitettu vain vantaalaisille. Ehkä ylläpitäjä sitten katsoo, että sun tilanteestasi (ilman oikeaa nimeäsi toki) hän laittaa ilmoituksen ryhmän seinälle, niin sieltä saattaa löytyä joku, joka auttaa sua ruoka-asiassa. Mikäli satut asumaan tääällä Länsi-Vantaalla, se joku saatan olla minä. 

Noin muuten minäkin suosittelen ruokajakeluja. 

Vierailija kirjoitti:

Minullla on melkein päinvastoin. Nuorena ei ollut mahdollisuutta, eikä kiinnostustakaan, matkustallla, mutta nyt vanhuuseläkkeellä teemme joka kevät 2 viikon all-inclusive aktiiviloman laadukkaassa, aurinkoisessa kohteessa valtameren rannalla. Useamminkin tekisi mieli käydä, mutta sopivan kohteen löytäminen on aika vaikeata. 

Tosin ei minuakaan saisi millekään kaupunkilomalle Ranskaan tai Italiaan,Turkista nyt puhumattakaan, edes aseella uhaten.

Mä taas olen pitänyt enemmän just kaupunkilomista. Varmaan siksi, ettei mulla ole ajokorttia ja sen vuoksi muualla kuin kaupungissa pitäisi sitten loma viettää suunnilleen siellä hotellilla. Sen sijaan kaupungeissa on hyvin nähtävää ihan kävellenkin ja lisäksi julkinen liikenne toimii, joten voi mennä vähän kauemmaksikin. 

Vierailija kirjoitti:

Mies uskoo sananlaskuun "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".

Tai ajattelee "syytön, kunnes toisin todistetaan". 

Mutta mäkin veikkaan, että hänellä on ollut pääsääntöisesti hyviä kokemuksia muista ihmisistä. On hyvin mahdollista, että hänellä on ollut turvallinen ja hyvä lapsuus, minkä seurauksena hyvä perusturvallisuuden tunne. Hänellä ei ole tarvetta epäillä jokaista ihmistä ja jokaisen ihmisen tarkoitusperiä. 

Jokainen tosiaan suree tavallaan. Mun äiti kuoli toukokuussa. Isä soitti mulle ja siskolleni varhain aamulla, että äiti on kuollut, ja me molemmat mentiin sitten sinne isän tueksi. Mun siskoni itki vuolaasti ja minä en yhtään. Oltiin reilu tunti siellä ja sitten lähdettiin. Mun siskoni meni normaalisti kahdeksaksi töihin ja mä tulin kotiin ja ilmoitin pomolle, että taidan pitää vapaapäivän, koska äiti kuoli  aamulla enkö oikein jaksaisi keskittyä työasioihin. Siskoni lähti työpäivän jälkeen heti viikonlopuksi mökille, kuten aina ennenkin, ja mä menin iltapäivällä isän luokse katsomaan, miten isä jaksaa. Äidin ruumis oli jo silloin viety pois, joten isä oli ihan yksin. Mä en itkenyt siunaustilaisuudessa enkä hautaanlaskussa, siskoni taas itki vuolaasti. Ja hautaanlaskun jälkeen lähti suoraan haudalta mökille. En tule käymään äidin haudalla ennenkuin vasta sitten, kun isäkin sinne haudataan. Mutta en enää sen jälkeen, koska sinne ei pääse millään järkevällä tavalla julkisilla eikä mulla ole autoa. Mun siskoni taas on käynyt joka viikonloppu (koska se hautausmaa on siskoni mökkipaikkakunnalla). Mun siskolleni äiti oli poissa sitten, kun äiti ei enää hengittänyt eikä sydän lyönyt. Mulle taas äiti oli poissa jo silloin, kun äiti ei enää tiennyt, missä hän on, keitä nuo oudot ihmiset (puolisonsa ja lapsensa) oikein ovat eikä hänellä omasta mielestään ollut koskaan mitään lapsia ollutkaan. Puhutaan sitten surutyöstä, surun vaiheista tai millä termillä tahansa surusta, niin mähän olin siskoani vuoden edellä surussani. En osaa sanoa, olenko minä ollut epäkunnioittava siskoani kohtaan vai siskoni mua kohtaan, kun on surtu ja toimittu eri tavalla.