Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi ei saisi olla laskelmoiva teidän poikanne eduksi? Mitä sinun pitäisi estää ja miksi?

Ex-Mieheni lähtökohtana ajattelussaan on selvästi se, että poikamme tulee joskus eroamaan kuten äitinsä ja isänsä tekivät. Se häiritsee. ap

Mikä siinä on ongelmana? Tilastojen mukaan noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Ihan järkevää toimintaahan tuo exältäsi on. 

Avio-oikeuden poissulkeva testamentti on järkevää tehdä siinäkin tapauksessa, että omaisuus siirtyy perillisille vasta perittävän kuoleman jälkeen. Ja sinänsä ihan fiksusti ajattelee, että järkevämpää tehdä se nyt, kun potentiaalinen miniä/vävy ei ole vielä kuvioissa mukana. Ei ole sitten mikään "henkilökohtainen loukkaus", koska sama olisi tapahtunut ihan riippumatta siitä, kenet lapsi aikanaan valitsee puolisokseen. 



Tuo hallintaoikeus kannattaa kuitenkin selvittää tarkemmin. Mun käsittääkseni se tarkoittaa nimittäin sitä, että omistusoikeus kyllä siirtyisi pojalle (eli tulisi perintö- tai lahjavero ja se olisi pojan omaisuutta silti, vaikka hallintaoikeus isällä olisikin). Ei ihan järkevä ratkaisu, paitsi jos siinä saa sitten vähintään sen verran silkkaa rahaakin muun lisäksi, että sillä poika saa maksettua perintö/lahjaveron. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että pojalla on sitten omaisuutta, joka voi vaikuttaa tukien saamiseen. 



Jos isä haluaa siirtää varallisuuttaan pojalleen, se kannattaa tehdä siten, että maksaa vaikka poikansa vuokrat, sähkölaskut jne. Toisen ihmisen elinkustannuksia voi maksaa täysin verovapaasti, mutta se pitää tehdä siten, että isä maksaa omalta tililtään pojan laskuja eikä niin, että isä siirtää pojan tilille rahaa ja tämä maksaa laskunsa sitten itse. Myös se verovapaa 4999€ joka kolmas vuosi on ihan hyvä tapa siirtää varallisuuttaan eteenpäin. Poika on vielä nuori ja varmaan opiskelemaan lähdössä, mutta vuokria, sähkölaskuja yms voi hyvin maksella silloinkin, kun poika on jo työelämässä. Näin poika voi laittaa omia rahojkaan säästötilille ja pääsee nopeammin omistusasuntoon kiinni, kun isä on maksanut vuokrat yms. 

Suomessa on jo jonkin verran muitakin kuin seurakuntien ylläpitämiä hautausmaita, mutta näitä on vielä aika vähän. Tuhkaus yleistyy koko ajan, joten niitä arkkupaikkoja ei tarvita enää niin paljoa kuin joskus aikaisemmin. Ja tosiaan tuhkien sirottelu muualle kuin seurakuntien ylläpitämiin paikkoihin on mahdollista, nämä pitää vaan sitten omaisten selvittää, ellei vainaja ole elinaikanaan selvittänyt itse. Joku jo kertoikin tuosta maanomistajan luvasta, mutta se ei tosiaan ole ihan yksiselitteinen. Eli myös sen sirottelupaikan pitää olla sellainen, ettei siitä aiheudu haittaa pohjavesille tai muutenkaan luonnolle.

Mulla on jo omien tuhkieni sirotteluun (metsä) maanomistajan suostumus ja myös hänen perillistensä suostumus siltä varalta, jos maanomistaja sattuu kuolemaan ennen mua. Helsingin Hietaniemen krematorion omistaa ja sitä ylläpitää krematorisäätiö eli se ei ole seurakuntien ylläpitämä. Arkun, uurnan ja kuljetukset hoitaa jo nyt  hautaustoimistot eikä seurakunnat. Muistotilaisuuksia varten on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla lukuisia eri paikkoja, joten ei tarvita kirkon seurakuntasalia siihenkään tarkoitukseen. Vaikea kuvitella, miksi edes haluaisin tulla haudatuksi kirkollisin menoin kirkon ylläpitämälle hautausmaalle, kun en kuulu kirkkoon. Jos kuitenkin haluaisin, mulle olisi ihan ok, että maksaisin siitä. 

Vierailija kirjoitti:

 Minä pyrin pitämään maanantain aina vapaana, samoin kuin perjantain. No viime perjantaina tein aamusta tunnin hommia ja huomenna iltapäivästä varmaan parisen tuntia teen. Mutta antaa kummasti rentoutta viikonloppuihin. Suosittelen!

Mulla on yleensä maanantai ja tiistai vapaata. No tällä viikolla olin viitenä päivänä töissä ja ensi viikolla on vain maanantai vapaana. 



Ap:n kysymykseen: en oikeastaan mitenkään. Tarkoitan siis, että nyt, kun mulla on pääsääntöisesti 4 vapaata ja 3 töitä, en koe samaa "sunnuntaiahdistusta" kuin silloin, kun vielä tein 5-päiväistä työviikkoa. Toki, jos aamulla on heti klo 8 palaveri, joudun laittamaan herätyskellon soimaan, jotta saan ajoissa siirrettyä luuni sängystä työpoöydän ääreen. Jos taas eka palaveri alkaa klo 9, niin olen siihen mennessä jo herännyt ilman herätyskelloakin. 

Tuli vaan nyt ekana mieleen, että onko oman huoneen siivousta ja kotitöihin osallistumista alettu vaatia liian myöhään? Mulla alkoi molemmat lapset osallistua kotitäöihin heti, kun siivousrätt ei enää mennyt ensimmäisenä suuhun. Yhdessä tietenkin tehtiin kotihommia ja mä siivoilin muuta, mutta taapero esimerkiksi pyyhki keittiön alakaapin ovet. Se kyllä aikoinaan vähän harmitti, kun omatoiminen 3v keksi pestä vessanpöntön mun Yves Saint Laurentin suihkugeelilläni, mutta en mä raaskinut toista siitä toruakaan, kun niin innoissaan siivosi. Yläkouluun mennessä molemmat lapseni hoitivat jo omat pyykkinsä. Sisältäen vaatteiden lisäksi lakanat, tyynyliinat ja pyyheliinat. Mä vaan yhden kerran näytin, miten pesukone toimii ja sanoin vielä, että tossa koneen päällä on käyttöopas, jos jokin asia unohtuu. Lisäsin siihen vielä, että jos pesukoneen käyttö tuntuu liian vaikealta, sitten varmaan joudun ottamaan pois ne tietokoneetkin, koska ne vasta monimutkaisia laitteita ovatkin. Ihan hyvin sujui pyykkäys lapsiltanikin. Ruokapöydästä astiansa tietenkin jokainen siirsi joko tiskialtaaseen tai tiskikoneeseen riippuen siitä, oliko tiskikone käynnissä sillä hetkellä vai ei. Jne jne. Olen ihan varma, että omilla lapsillani olisi ollut melkoinen muutosvastarinta, jos vasta joskus 15-vuotiaana heiltä olisi alettu vaatia jotain. 

Mutta siis, en osaa neuvoa sua nyt tuossa tilanteessa, jos parikymppiseksi asti on saanut kasvaa niin, ettei edes omaa huonettaan tarvitse siivota.