Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kotona viihtymisestäkin on joku saanut ongelman. Naurattaa tuollainen vinkuminen komeroitumisesta.

M.53

Linkin takana olevassa jutussa oli kuitenkin kyse ihmisistä, jotka eivät haluaisi olla aina kotona, mutta he eivät syystä tai toisesta pysty lähtemään kotoaan tai lähteminen aiheuttaa ahdistusta tms. On ihan eri asia olla omasta tahdostaan yksin kotona. Minäkin viihdyn erinomaisen hyvin kotona, mutta ei mulle silti tuota ahdistusta tms, kun lähden kauppaan, viemään roskia tai koiran kanssa lenkille.  Voin vaihtaa naapurin tai toisen koiranomistajan kanssa muutaman sanankin ilman, että saan mitään paniikkikohtausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vieras sanoo ettei halua kahvia,niin ei saa kahvia. Itse en juo enkä itselleni keitä,kahvinkeitin on miestäni ja vieraita varten.

On ihan eri asia, sanooko "en halua kahvia" vai "no ei mua varten tarvitsisi".

Toisaalta sitten voisi sanoa, että "kyllä kiitos". Nimittäin tuo vastaus "ei mua varten tartte keittää" kysymykseen "Haluatko kahvia?" voi johtaa myös siihen, että jos kysyjä on just hetki sitten juonut kahvia, niin sitten ei tosiaan keitä kahvia. Mä ainakin voisin keittää ihan vaan sitä toista varten kahvia, vaikka en itse sitten kahvia joisikaan, mutta jos toinen sanoo, ettei tarvitse, niin sitten en keitä. Onneksi omassa tuttavapiirissäni ei ole - enää - kursailijoita.

Nro 75: "Pointti tässäkin oli, että jätetään menemättä sellaisten ihmisten synttäreille, jotka eivät ole itselle tärkeitä. Sellainen olohan siitä tulee, jos joku peruu yllättäen paremman menon takia, ettei hän oikeasti välitä. Oli sitten kyse lapsesta tai aikuisesta."

Siitä nimenomaan onkin kyse. Olisi hyvä ymmärtää asia jo silloin, kun kutsuu synttäreilleen (tai mihin tahansa muualle) sellaisia ihmisiä, joille et ole tärkeä. Joille sun kutsusi on vain "plan B". Ja onhan sekin ihan mahdollista, että kutsujallekin nämä ovat "plan B" -ihmisiä eli jos juhliin ei syystä tai toisesta tulisikaan niitä, joiden toivoisi tulevan, tulisi edes joku. Edelleen olen sitä mieltä, että saipa sitten kutsun jonnekin, mikä on itselle "plan B" tai olet kutsujalle "plan B"-ihminen, kohteliasta olisi kieltäytyä kutsusta eikä jättää perumista viimetippaan tai pahimmassa tapauksessa tehdä ohareita. Mä vastaan myöntävästi vain sellaiseen kutsuun, jossa kutsuja on mulle tärkeä eikä mulla ole sille ajankohdalle sovittuna mitään muuta. Ja pyrin pitämään huolen, ettei mitään muuta siihen ajankohtaan tulekaan. Jos kuitenkin tulee (esim joku ketjussa puhui läheisen hautajaisista), perun tuloni heti, kun saan tietää, että hautajaiset osuu just samaan ajankohtaan. Mä en pidä mitään menoja "varalla", koska mielestäni se on epäkohteliasta sitä kohtaan, joka näkee vaivaa ja käyttää kenties rahaakin siihen. Mutta en myöskään kutsu itse sellaisia ihmisiä, joille mun järjestämäni juttu olisi "plan B". Näitä ihmisiä voi tavata sitten muuten ja vaikka vähän extempore eli kysyä vaikka, lähteekö toinen 15 minuutin päästä (jos siis asuu jossain lähellä) lenkille/pizzalle/kahville. Tai jos mulla on vaikka jotain asiaa seuraavana viikonloppuna stadiin, voin kysyä joltain,nähdäänkö siellä ja käydään kahvilla. Ei haittaa, jos toinen viimetipassa peruukin, koska mä en mene sinne tavatakseni tämän toisen vaan menen sinne jokatapauksessa ihan muista syistä. Sitten vaan jää kahvilassa käyminen väliin tai jos haluan kahvia, käyn kahvilassa yksin. 

Lisään vielä lasten kaverisynttäreihin.... jos lapsesi kutsuu synttäreilleen jonkun, joka ei oikeasti ole lapsesi kaveri, jo kutsua lähettäessään on syytä ymmärtää, että lapsesi synttärit on kutsutulle "plan B". Ja "plan B" toteutetaan vain, jos "plan A" ei toteudu. Tietenkin olisi kohteliasta ilmoittaa jo heti kutsun saatuaan, että lapsi ei synttäreille osallistu (siis toteutuipa "plan A" tai ei), mutta nykyisin on varsin yleistä, että pidetään se "plan B" varalla. Koskee monia muitakin asioita kuin lasten kaverisynttäreitä. Jopa ihmissuhteita. 

Nro 54: "Lapsista ei todellakaan kasva välinpitämättömiä muiden (aikuisten) järjestämien synttäreiden takia. Lapsista kasvaa välinpitämättömiä omien vanhempiensa antaman huonon esimerkin takia. Kun ei ole vanhemmilla mitään tapoja, ei niitä tule lapsillekaan. "

Sulla meni osa mun pointistani kokonaan ohi, Pointti kun oli se, että jos synttärikutsuja tulee liian usein ja vielä osa niistä selllaisilta lapsilta, jotka eivät ole edes oman lapsen kavereita, niin ne kutsut ovat sekä lapselle että hänen vanhemmilleen tarpeettomia ja merkityksettömiä. Ei kukaan aikuinenkaan menisi joka kuukausi työpaikan pikkujouluihin. Olen ihan samaa mieltä, että ihmisistä on tullut välinpitämättömiä, mutta se välinpitämättömyys johtuu hyvin usein siitä, että jotain asiaa on liian paljon ja liian usein. Ei jakseta eikä viitsitä osallistua jokaisiin kissanristiäisiin. Jos kutsuja tulisi harvemmin ja vain niiltä ihmisiltä, jotka ovat kutsun saajalle oikeasti tärkeitä, todennäköisesti silloin osallistuttaisiinkin paremmin.