Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 52: "Tämä ajatus kutsua koko luokka tuli varmaan näistä epävarmoista säätäjistä, joilla käytöstavat kokonaan hukassa. Ei ole enää ketään, johon voi luottaa että ollaan parhaita kavereita ja todella tullaan paikalle. "

Mahdollisesti. Tällä tavalla lapsille kuitenkin opetetaan jo päiväkodista lähtien, että synttärikutsuja kyllä tulee niin paljon, ettei ole väliä, vaikka osaan jättäisi menemättäkin. Varsinkin, jos sille ajankohdalle tuleekin jotain mukavampaa tekemistä. Vähän sama juttu, jos meillä aikuisilla olisi työpaikan pikkujoulut joka kuukausi. Siis vaikka muuten pikkujoluista ja työkavereistaan tykkäisikin, tuskin kukaan osallistuisi niihin joka kuukausi. Lasten synttärit ovat tällä nykysysteemillä kokeneet inflaation eikä ne ole lapsille enää niin tärkeitä kuin mitä oli silloin, kun syntätrikutsuja tuli vain muutama vuodessa. Näistä lapsista kasvaa sitten aikuisia, jotka suhtautuvat yhtä välinpitämättömästi saamiinsa kutsuihin. 

Lasten kaverisynttäreistä sanoisin sen verran, että ne eivät ole enää nykyisin mitään vuoden kohokohtia. Kun itse olin lapsi (1960-luvulla), kaverisynttäreille oli tapana kutsua vain rajattu määrä eli lapsen parhaat ystävät. Samaa oli vielä omien lasteni lapsuudessa (1980- ja 1990-luvulla). Sitten jostain tuli se ajatus, että lapsen synttäreille kutsutaan koko päiväkotiryhmä tai koululaisella koko luokka. Siinä missä ennen oli lapsella vain muutamat synttärit vuodessa, niitä alkoi olla sitten suunnilleen joka kuukausi tai jopa useammin. Ja suurin osa synttärikutsuista vielä sellaisilta, jotka eivät oikeasti olleet ystäviä vaan jotka sattuivat vaan olemaan samassa päiväkotiryhmässä tai samalla luokalla koulussa. Helposti tuli siis kutsutulle lapsellekin ajatus, että ei se nyt synttärisankaria haittaa, jos juuri minä jään pois. Kun meneehän sinne muita eikä me olla oikeesti edes ystäviä. Tällainen ei-ystävä oli lähinnä vaan synttärijuhliin "täyteainetta". Lapsen oikeat ystävät eivät peru synttäreille tuloaan ja myös heidän vanhempansa tietävät, että synttäreille osallistuminen on sille omalle lapsellekin tosi tärkeää eivätkä sen vuoksi sovi samalle ajankohdalle mitään muuta. Sen sijaan nämä "täyteaineiksi" kutsutut eivät ajattele samalla tavalla, koska kysehän ei ole heidän ystävänsä synttäreistä. 

Vierailija kirjoitti:

On, syön lämpimän lounaan ja päivällisen. Teen päivällistä aina sen verran, että riittää seuraavan päivän lounaaseen myös.

Mulla sama. Paitsi ettei se ruoka aina ole lämmin. Varsinkin kesällä voi olla ihan vaan joku ruokaisa salaattikin. 

Nro 783: "Montako kertaa teille pitää selittää, että me jotkut pärjätään ihan kokonaan ilman tuota krääsää. Ei osteta sitä Temusta, ei Normalista, ei yhtään mistään."

No kukaan ei kai ole kieltänytkään sua pärjäämästä ilman krääsää? Vai onko? Minäkin olen pärjännyt koko elämäni ilman autoa ja ajokorttia. Olen pärjännyt vallan mainiosti ilman kesämökkiä, omakotitaloa ja monia muitakin asioita. Olen jopa ostanut omistusasunnonkin ihan vaan itse ilman, että olisi  ollut joku mies maksamassa puolet asuntolainasta. Olen siis pärjännyt oikein hyvin ilman  puolisoakin.  Jos minä olen pystynyt ostamaan kahden lapsen yksinhuoltajana pääkapunkiseudulta 98 m2 rivitaloasunnon, tottakai sinäkin olet pystynyt. Eikö niin? Teen muuten nykyisin vain 3-päiväistä työviikkoa (täysin ilman yhteiskunnan tukia), joten kyllä sinäkin pärjäisit 3-päiväisellä työviikolla ihan hyvin, koska minäkin pärjään. Eikö vain? Vai oisko kuitenkin niin, että me  ihmiset ollaan erilaisia? Me halutaan erilaisia asioita? Se, mikä on sulle tärkeää, ei ole jollekin toiselle tärkeää? Ja mikä jollekin muulle on tärkeää, ei ole sulle tärkeää? 

PS. Olen pärjännyt myös ilman krääsää ja Temusta en ole ikinä ostanut yhtään mitään, mutta jos kuvittelet olevasi jollain tavalla parempi ihminen kuin ne, jotka joko heikon rahatilanteensa takia tai ihan vaan huvin vuoksi ostavat Temusta, niin sori...et sä ole.

 

Eipä niitä tuolla USAssakaan kauheesti tunnu haittaavan, että alkuperäiskansaa ensin tapettiin ja sitten loput tungettiin  reservaatteihin. Ja kuinka moni meistä "suomalaisistakaan" uhraa arjessaan yhtä ainoaa ajatusta saamelaisille? Tuskin kukaan nykypäivänä itkee atsteekkien, samojedien jne perään.  Kansoja tulee ja kansoja menee.