Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 124: "Ylen tekemä mainospätkä, jos kaikki työttömät ottavat kolme vanhusta hoidettavakseen, menee ns. kaksi kärpästä yhdellä iskulla maaliin.

Ihme ettei tässä ammattissa ei vaadita koulutusta, käykö lääkkeenjakajat hoitamassa dosetin? Mummot eivät oikein tienneet missä ovat ja mitä varten, olivat myös liikuntarajoitteisia. Onneksi halukkaita imuroimaan ja pyykkiä silittämään."

Ei omaisiltakaan vaadita hoitoalan koultuusta, jotta voi antaa vanhukselle - tai vaikka omalle pienelle lapselleen - lääkkeet. Kun käytät lapsesi lääkärissä, läkäri kirjoittaa reseptin ja ihan itse annat kotona ne lääkkeet purkin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Joku insuliinin pistäminen, epipen tms opetetaan, jos lapsella sellainen sairaus on, mutta sekin on vain yksi kerta, kun sairaanhoitajan valvonnassa pistät. Sen jälkeen voit pistellä ilman hoitoalan ihmistä paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudet perhehoitajat otetaan ilolla vastaan ainakin meidän kunnassa. Eli te jotka ruikutatte noista isoista korvauksista niin ei muuta kuin hakemusta sisään.

Olen samaa mieltä, mutta tuohon työhön ei pidä lähteä pelkästään rahan takia, vaan aito kiinnostus ja kunnioitus vanhuksia kohtaan. 

Mutta se on kummiskin helppoa monille kotiäideille. Ei se pieni tienesti ole pahitteeksi.

No näin, mutta se on kokopäivätyötä. Sitä ei voi tehdä vasemmalla kädellä.

Se on koko vuorokausityötä. 24/7

Eikö voi nukkuakaan :O

Voi nukkua silloin, kun kaikki vanhukset ovat unessa. Mutta pitää herätä heti, jos yksikin vanhus herää ja lähtee touhuamaan jotain. Ulko-ovissa on hyvä olla hälyttimet, jotta hoitaja herää heti, jos hälytin pärähtää. Vanhus saattaa yöllä lähteä toikkaroimaan vaikka vessaan ja kolistella mennessään.  Tai vanhus pitää auttaa vessaan. Tai menee toisen vanhuksen huoneeseen penkomaan tavaroita ja herättää sen toisen vanhuksen. Tosin, kuten dokumentista tuli ilmi, niin tuollakin perhehoidossa oli vain hyväkuntoisia vanhuksia, Sellaisia, jotka menevät illalla kiltisti nukkumaan, nukkuvat yön ja kiltisti nousevat aamulla ylös. Ei tuolla voisi asua muistisairas vanhus, joka herää aamiaiselle klo 13 ja menee nukkumaan klo 4 aamuyöllä.

Nro 11: "Ihan kaikkien etuhan se on että kriisipaikka järjestyy tarvittaessa välittömästi. Ellei järjesty ne muut vanhukset ei välttämättä pärjää myöskään tuolla kotihoidossa jos hoitaja etsii tai valvoo yökaudet yhden hoidettavan kanssa. Ei se ole myöskään hva alueiden etu että Kynnys perhehoitajalsi nousee siksi että tukijärjestelmät olisi puutteelliset."

Tuosta olen samaa mieltä. Ja varmasti on paljon vanhuksia yksin kodeissaan, joille periaatteessa hyvin riittäisi kotihoidonkäynnit, mutta jotka kokevat kuitenkin turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Sellaisille perhehoito voi olla todella hyvä. Tuossa dokkarissakin vanhukset ulkoilivat yms, mutta sitten, kun joku vanhuksista kieltäytyy lähtemästä ulos eikä häntä voi jättää yksin sisällekään, niin tilanne perhehoitajan kannalta mutkistuu. Dokkarin perhehoitajakin sanoi, että hänen mielestään vanhukset tulevat perhehoitoon liian myöhään ja ehtivät olla vain vähän aikaa, kun eivät olekaan enää perhekotikelposia. Perhehoito sopii hyvin niin kauan, kun vanhus on omatoiminen, yhteistyökykyinen ja yhteistyöhaluinen sekä sopeutuvainen. Sitten, jos muuttuu änkyräksi ja kaikkea ihan vaan periaatteesta vastustavaksi "uhmaikäiseksi", ei tuollainen hoitomuoto enää onnistu. Siis vaikka liikkuisi itse, söisi itse, kävisi itse vessassa jne. 

Nro 103: "Meille hoitokotiin ainakin otettaisiin kriisipaikalle, jos tilanne on sellainen, ettei perhehoitaja yksinkertaisesti jaksa enää."

Silloin tuollainen perhehoito voikin olla ihan ok, jos hankalaksi muuttuneesta vanhuksesta pääsee helposti eroon. Omaisille tuollainen ei ole yleensä mahdollista vaan vanhus tulee bumerangina takaisin kotiin, vaikka omaiset itkien ja polvillaan rukoillen pyytäisivät, ettei enää tule. Tuo on oikeastaan suurin syy siihen, miksi kieltäydyin ryhtymästä äitini omaishoitajaksi. Oli mun äitinikin tammikuussa vajaat 2 viikkoa hoivakodissa kriisipaikalla (päivystyksestä siirrettiin sinne), jotta saisivat äidin siellä parempaan kuntoon (jotta yli 90v rollaattorilla liikkuva  isäni pärjäisi äidin kanssa edes jotenkin), mutta ei äiti sielläkään suostunut ottamaan antibioottejaan, syömään eikä juomaan, joten sieltäkin äiti toimitettiin taas takaisin sairaalaan. Ja sairaalasta kotiin. 

Dokkarista tosiaan selvisi, että hoitavat vain hyväkuntoisia vanhuksia. Eli jos menee huonompaan kuntoon - joko fyysisesti tai psyykkisesti - siirretään muualle. Se ei kuitenkaan selvinnyt, miten nopeasti perhekodissa oleva vanhus saa hoivakotipaikan. Eli joutuuko perhehoitaja pitämään vanhusta vähintään  sen hoitotakuun 3 kuukautta kotonaan, vaikka vanhus olisi sekava, sotkisi seinät ulosteellaan, ajautuisi topistuvasti nyrkktappeluun muidern vanhusten tai perhekodin perheen kanssa, kiroilisi kuin piru ja huutelisi lapsille hävyttömyyksiä jne? Vai ovatko nuo vanhukset tavallaan ohituskaistalla verrattuna niihin hoivakotipaikkaa tarvitseviin vanhuksiin, jotka kodeissaan odottavat paikkaa ja joista omaiset kotihoidon turvin koittavat huolehtia? Voiko perhehoitaja irtisanoa sopimuksen ihan milloin vain ja sitten vanhuksella on x päivää aikaa siirtyä jonnekin muualle? Tai voiko perhehoitaja vanhuksen jouduttua jostain syystä (esimerkiksi virtsatieinfektio) sairaalaan vain ilmoittaa, että ei aio ottaa enää vanhusta takaisin perhekotiin?

Aika leppoisaltahan noiden vanhusten elämä tuolla vaikutti ja varmasti mukavaa heille. Jokainen kuitenkin vaikutti vanhukselta, jollainen mun äitini oli ennenkuin muistisairaus eteni siihen pisteeseen, että jonkun piti vahtia 24/7.