Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähennä  yli-innokkuuta, epätoivoisuutta ja liikaa yrittämistä.

Tee sitä, ole tätä, mutta älä vain ole autenttinen itsesi koska silloin et kelpaa ystäväksi. Ei jeesus.

Moni tekee tuon virheen,  että esittää olevansa jotain muuta kuin oikeasti on.  Loputtomiin ei kuitenkaan jaksa esittää ja sitten tuleekin pettymys,  kun toinen on  "muuttunut ".  Vaikka todellisuudessa ei ole muuttunut vaan vain lakannut esittämästä. 

Ei saa esittää, pitää olla autenttinen oma itsensäkin, mutta huonompi keissi jos oma elämä ja historia ei istu kaikkien normien sisään. Ei saa olla liian energinen ja innokas, ei saa olla liian vakava ja surumielinen, ei saa olla liian syvällinen, ei saa puhua ikävistä asioista jos ne on vanhoja mutta aktiivisista ikävistä asioista voi puhua, ei saisi olla liian hyvä ura&ulkonäkö&siisti koti. 

 

On kyllä mahdoton yhtälö tämä. On se helppoa jos jotenkin on kovasti keskivertoihminen, mutta jos monella elämän osa-alueella sattuu poikkemaan normista sopii ollakin yksin koska on liian outo ja ystäväksi siten kelpaamaton ihminen. 

Jos ei ole normi-ihminen ( en itsekään ole) , ei pidä yrittää ystävystyä just normi-ihmisten kanssa.  Pitää tutustua moniin ERILAISIIN ihmisiin eikä vain normi-ihmisiin.  Jos olet tavalla tai toisella outolintu,  ei susta  - tai siis meistä  - normi-ihmisiä tule,  vaikka miten yritettäisiin sellaisten seuraan. Pitää tutustua moniin ja löytää niistä normi-ihmisten sijasta toiset outolinnut. 

 

Tuleekohan tämä nyt monta kertaa?

Minä näen asian nykyään niin, ettei loppujen lopuksi sillä ole väliä, onko ystäväni "normi-ihminen" vaiko "outolintu". Olennaisempaa on riittävä emotionaalinen ja henkinen kypsyys, samantyyppinen luonteenlaatu sekä hyvät vuorovaikutustaidot. Etsin kyllä pitkään ystäviä nimenomaan niiden "outojen" joukosta mutta loppujen lopuksi jouduin myöntämään, että vain harvat heistä olivat sellaisia, joiden kanssa onnistuin solmimaan toimivan ystävyyssuhteen. Aika monella oli erilaisia tunne-elämän ja vuorovaikutuksen ongelmia, elämänhallinnan haasteita ja henkistä kehittymättömyyttä. Monesti sain huomata, että ne outolinnut ovat pahimmillaan paljon ilkeämpiä toisilleen kuin mitä "tavikset" ovat heitä kohtaan. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita meiltä kyllä löytyi mutta huomasin, että minulle ne eivät riitä ystävyyssuhteen perustaksi.

Vaikka olen joutunut kokemaan melko rankkoja ja ikäviä asioita, niin en edellytä ystävältä sitä, että hänellä pitäisi olla samankaltainen tausta. Jos ihmisellä on riittävän kehittynyt kognitiivinen empatia, pystyy hän ymmärtämään ilman omaa kokemustakin, että kaikille ei ole jaettu samoja kortteja elämässä. En muutenkaan pidä kauhean fiksuna sitä, että ystävyyssuhdetta lähdettäisiin rakentamaan jaetun trauman tms. pohjalta. Menneisyyden vaikutus on hyvä tiedostaa mutta en pidä rakentavana sitä, että sen pohjalta määritellään sekä nykyhetki että koko loppuelämä ystävyyssuhteet mukaan lukien. 

Nimenomaan ei ole väliä, onko ystävä "normi-ihminen" vai "outolintu". Pitää tutustua monenlaisiin erilaisiin ihmisiin.  En minäkään oleta, että ystävilläni pitäisi olla samanlainen tausta. Eikä kenelläkään heistä olekaan. Enkä myöskään tarkoita, että "outolinnut" olisivat jotenkin traumatisoituneita tms.  Mut tekee "outolinnuksi" varsin erikoinen sisustusmakuni, keskivertoa erikoisempi käsitys kuolemasta, tietyt kiinnostukseni kohteet kuten rajatieto sekä vanhat suomalaiset perinteet yms, kykyni toimia yhteisöllisesti, vaikka viihdynkin parhaiten yksin, haluni olla vaikkeuksieni keskellä aivan rauhassa (en siis halua, että mulle soitellaan tai viestitellään ja kysellään, miten mä voin vaan ilmoittelen kyllä itsestäni sitten, kun taas jaksan), olen true crime-sarjojen suurkuluttaja yms.  Mulle ystävyyden edellytys on, että saan olla sellainen kuin olen eikä mua yritetäkään muuttaa toisenlaiseksi. Mutta vastaavasti mä annan ystävieni olla sellaisia kuin he ovat. Eikä mulla ole tarvetta jakaa noita mut "outolinnuksi" tekeviä asioita ystävieni kanssa, jos ne eivät heitä kiinnosta. Yhdellä ystävistäni on suunnilleen nuo samat "outolintu" -ominaisuudet kuin mullakin ja meidän jutut ja yhdessä tekemiset on tietenkin erilaisia kuin mitä mulla on muiden ystävieni kanssa. Häneen aikoinaan netissä  tutustuinkin, kun olin etsimässä ihan tietyntyyppistä taulua ja tietenkään sellaisia ei ollut missään myytävänä. Meni jonkin aikaa ja kerran Messengerissä laittoi viestin, että kävisikö tällainen ja valokuvan taulusta. Olin ihan äimänä ja kysyin, mistä hän sellaisen löysi. Kertoi maalanneensa sen itse. Tehtiin kaupat ja sen jälkeen olen tilannut häneltä muitakin tauluja. Muutenkin alettiin viestitellä ja tuli esille keskustelujen lomassa, että näitä samoja "outouksia" on meillä molemmilla. Sen jälkeen ollaankin jo usein tavattu ja juttua riittää. 

Vierailija kirjoitti:

No, tuossapa uutisessa ei kerrottu yhtään mitään muuta kuin se että pahoinpitely on tapahtunut. Muuta ei uutinen kerro.

Totta.  Epäilty voi olla toinen asukas tai joku henkilökuntaan kuuluva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kannatettava ajatus että siirryttäisiin Amerikan tapaan vakuutuspohjaiseen terveydenhuollon rahoitukseen. Suomen nykyinen verorahoitettu terveydenhuoltojärjestelmä on kuin jostakin neuvosto kommunismista.

En ole samaa mieltä, mutta sen sijaan julkisen terveydenhuollon pitäisi olla sen verran hyvä, ettei tarvita päällekkäistä ja kallista työterveyshuoltoa. Kaikki ihmiset samaan jonoon, ei ole mitään järkeä käyttää niin paljon rahaa terveimmän väestönosan hoitoon.

Ei ole mitään järkeä jonotuttaa työssäkäyviä ihmisiä monisairaiden vanhusten ja mielenterveysporukan takana. 

Työterveyshuollon idea on ollut,  että työntekijä pääsee nopeasti hoitoon ja siten sairaslomien määrä vähenee.  

Siskoni on nyt ihan pinna kireällä isän kanssa,  joten ehdotin,  että käydään lähikuppilassa lasillisella.  Oli ihan hyvä jutella.  Mutta yks kaks mulle tuotiin kaksi kimppua neilikoita ja annettiin iso halaus. Lähiössä asuva koiranomistaja,  joka oli kuullut,  että mun koirani kuoli maanantaina. Ihmiset voivat osoittaa toisilleen välittämistä monella tavalla ja mä olen todella kiitollinen tästä tavasta. Hyviä ja valittäviä ihmisiä on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Voikohan puhtaita, ehjiä ja valkoisia lakanoita viedä mihinkään keräykseen?  Olen perinyt niitä ison määrän monelta sukulaiselta, ja itsellänikin oli niitä jo ennestään.  Kuulin, että ne on ommeltu aikanaan ns. jokamiehen lakanakankaasta, joka on kestänyt hyvin tähän päivään asti.  Monessa päällyslakanassa on hienosti ommellut nimikirjaimet ja upea pitsikin. Lisäksi olen saanut ison määrän itsekudottuja pellavapyyhkeitä, niissäkin nimikirjaimet. 

Nämä kaikki liinavaatteet vaan vievät paljon tilaa. Itsekin olen jo alkanut luopua tarpeettomista tavaroista, etteivät jäisi jälkipolven huoleksi. 

Mitenköhän mä tavoittaisin sut? Olisin valmis ostamaan noi sun lakanat.  Mulla on edelleen sotien ajalta peräisin oleva täkki eikä sen kanssa mitkään Marimekon, Jyskin tai Ikean lakanat sovi.  Mulla on vielä muutama vanha lakana, jossa kirjaillut nimikirjaimet.  Mutta nekin alkaa käytössä olla jo elinikänsä päässä.