Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa eri näköistä uusin ikkunoin! Asentajat ahkeroivat koko päivän. Annoimme suklaarasiat molemmille kiitokseksi.

Kyllä oli imuroimista ja pyyhkimistä sen jälkeen kun sahasivat vanhoja puitteita pois.

Onneksi muutamaan päivään ei ole mitään ohjelmaa. Huomenna loppujärjestelyä, amppelikukat paikoilleen ja verhojen ripustus.

Täällä on muisteltu hevosia. Lapsuudenkodissani oli hevonen mutta isä ei antanut meidän sitä hoitaa saati ratsastaa sillä.

Vanhempani olivat vähän ylihuolehtivaisia, ei hevonen muistaakseni vihainen ollut.

 

Hui varmaan kylmää vaihtaa ikkunat tähän vuoden aikaan.

 

Meillä vaihdettiin asunnon kaikki ikkunat marraskuussa 2023. Oli jo luntakin ja joo, pikkasen viileetä oli. Menin silloin kissan ja koiran kanssa evakkoon, koska huoltomiehet joutui pitämään ulko-ovenkin auki kantaessaan vanhoja ikkunoita ulos ja tuodessaan uusia sisään. Olin 6 tuntia evakossa ja asunnon lämpötila oli kotiin palatessa +14 astetta.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Jaahas, tämä sitten palautuikin. Hyvä niin :)

Mikä niin?

Tämä ketju. Oli hetken aikaa pois. Mulla oli tämä auki selaimessa sillä aikaa, kun kävin korvalääkärissä ja kun tulin takaisin ja refreshasin sivun, niin tuli ilmoitus, että sivua ei löydy. Ihan sama ilmoitus kuin sadoissa muissakin tämän palstan ketjuissa, jotka on syystä tai toisesta ylläpidon toimesta poistettu. Mutta tämä näköjään palasi takaisin. Ja hyvä niin. 

Jaahas, tämä sitten palautuikin. Hyvä niin :)

P: Mä en oikeastaan tarkoittanutkaan, että meidän pitäisi tavata kasvotusten. Koska ymmärrän hyvin, että sulle kirjoittaminen on mielekkäämpi tapa pitää yhteyttä muihin kuin puhumalla jutteleminen. Itsekin mieluiten vaan viestittelen ystävienikin kanssa. Aika harvoin tavataan. Osin kyllä sen vuoksi, että vain yksi ystävistäni pystyy käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Muut viettävät kaiken aikansa kotona ja vain invataksilla pääsevät jonnekin. Ja niitä taksikortteja on aika vähän ja luonnollisesti tarvitsevat niitä paljon tärkeämpiinkin asioihin kuin mun tapaamiseen. Mutta itsekin olen aika kotihiiri ja mulle riittää hyvin tuon koiran kanssa ulkoilut. Tajusin muuten just äsken, että yksi syy siihen, miksi en ole aikoihin päivittänyt blogiani on just se, että olen palstalla voinut kirjoitella kuulumisiani ja koska kuulumiseni on aika tylsiä eikä elämässä tapahdu kovinkaan paljon mitään erikoista, niin siksikin bloggaaminen on jäänyt 

Mutta jatketaan tässä ketjussa, kunnes Häirikkö saa tämänkin ketjun lukittua. 

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, että joutuu uudestaan kirjoittelemaan asioita. Kirjoitin pitkän pötkön eilen (?) tai toissapäivänä (?) jännityksestäni huomista ratsastuksen yksityistuntia kohtaan. Mutta poistettu.

En jaksa niin avoimesti nyt kirjoittaa, mutta vikura Mr Hepo kyseessä. Ope on näköjään päättänyt, että se mun hepo, mutta meillä on yhteistyössä herra Hepon kanssa ongelmia. Siksi yksityistunti. 

Miettinyt paljon mitä jännitän tai pelkään. Kyseessä onkin epäonnistumisen pelko. Miksi se niin vaarallista? Vaikka tunti menisi huonosti, niin ei se loppupeleissä elämääni vaikuta mitenkään.... En siis jännitä hepoa vaan itseäni.

Hölmöä tämmöiset jännitykset. Siksihän tunneilla käyn, että opin. Pää, vaan vaatii aina onnistumisia....

asianajaja, N54

Mä tein aikoinaan Invalidiliitolla vapaaehtoishommia. Oli vammaisia lapsia, joille tuo liitto tarjosi ratsastusmahdollisuutta. Siinä piti kuitenin olla aikuinen taluttamassa sitä hevosta, kun eihän vammainen lapsi olisi sitä itse hallinnut. Jestas, miten pelkäsin sitä isoa eläintä :D Jälkeenpäin olen monesti nauranut omalle pelkuruudelleni. Mä itse en ole koskaan ratsastanut, mutta toi oli mun ainoa kosketukseni hevosiin. Tai joo, olen nähnyt vanhan valokuvan itsestäni hevosen selässä jostain 1960-luvun alkupuolilta. Olen kuvassa ehkä noin 3-vuotias, mutta en kyllä muista siitä yhtään mitään.