Reipas ja tunnollinen lammas

Mä kyllä näen potentiaalia tuossa perhehoidossakin, mutta kun suuri osa vanhuksista, jotka kotihoidossa odottaa laitospaikkaa, ovat jo liian huonokuntoisia päästäkseen perhekotiin. Perhekoti voi olla hyv vaihtoehto silloin, kun omaiset asuvat satojen tai tuhansien kilometrien päässä, vanhus on yksinäinen ja jonkun pitäisi kuitenkin edes jollain muullakin tavalla kuin puhelinsoitoilla ja 10 minuutin kotihoidonkäynneillä varmistaa 24/7, että vanhuksella on kaikki hyvin. Kaverin yksin asuva muistisairas äiti odotti 2 VUOTTA hoivakotipaikkaa. Kotihoito kävi 3 kertaa vuorokaudessa ja monesti oli niin, että kun tulivat aamulla, niin vanhus oli maannut koko yön tuskissaan lattialla, kun oli kaatunut. Lukemattomia kertoja kotihoito joutui  soittamaan Häkeen, lanssi vei päivystykseen, pidettiin siaraalassa muutama päivä tai jos oli murtumia, niin perusterveydenhuollon sairaalaan "kuntoutumaan" kahdeksi viikoksi ja sieltä taas Kela-taksilla kotiin sovittuna kellonaikana, jotta koitihoito avaimillaan päästi vanhuksen kotiinsa sisään. Meni viikko tai kaksi ja taas sama rumba. Viimeisinä aikoina kaverini - joka siis hoiti muistisairaan äitinsä raha-asiat - ihmetteli pienentynyttä sähkölaskua. Selvisi, että kotihoito laittaa vaqlot påäälle vain siksi aikaa, kun ovat siellä, Muun ajan vanhus istui yksin pimeässä. Tai makasi taas kaatuneena lattialla. Kahden vuoden jonottamisen ja lukuisten päivystysreissujen jälkeen pääsi lopulta hoivakotiin, jossa viikon päästä kaatui ja löi päänsä niin pahasti, että kuoli iskun aiheuttamaan aivoverenvuotoon.

Mulla on nyt elossa enää isä ja mä toivon, että isä pärjäisi edes jotenkin siihen asti, että mun alin eläkeikäni tulee täyteen. Sitten mulla on varaa sekä maksaa omat asumisakuluni yms omat laskuni että majoittua isän sohvalle ja pitää huolta isästä loppuun asti. Tuohon hetkeen on kuitenkin vielä 1 vuosi ja 9 kuukautta aikaa ja isä täyttää tänä vuonna 95.  

Vierailija kirjoitti:

Palkkio sanotaan Ylen sivuilla:

- Jos kodissa asuu kolme pitkäaikaista asukasta ylemmässä palkkioluokassa, niin perhehoitajan palkkio on noin 6000 euroa kuukaudessa plus kolme kertaa kulukorvaus 795,01 euroa, hän ynnää.

Summan pitää perhehoitajan palkan lisäksi kattaa kaikki asumiskulut ja ruoat. Asukkaat maksavat itse lääkkeensä, vaatteensa, puhelinliittymät ja mahdolliset vaipat.

Jos mä olisin saanut 2000€ + 795,01€ (vaikka olisi koko summasta mennyt verotkin), mä olisin sanonut pomolle hastalavista ja ryhtynyt äitini omaishoitajaksi. Mutta en millään about 460€ miinus verot, koska edes bruttona toi ei olisi riittänyt mun oman asuntoni yhtiövastikkeeseen. Olisin siis voinut muuten majoittua vanhempieni olohuoneen sohvalle, mutta en missään tapauksessa olisi kuitenkaan luopunut omasta kodistani. Olen mä nukkunut vanhan koiranikin takia 2 vuotta alakerrassa patjalla olohuoneen lattialla, koska koira ei päässyt kiipeämään enää yläkertaan. ja äitini vuoksi tietenkin olisin tehntyt vaikka sen, mutta omaishoidontuki on niin naurettavan pieni, että en todellakaan. Tai olisin voinut vaikkao ttaa äidin mun luokseni asumaan, mutta edelleenkään omaishoidontuella ei olisi maksettu edes yhtiövastiketta. Työnteko - edes etätyö - ei kyllä oikein onnistu, jos hoidettavana on muistisairas, karkaileva ja sekava jääräpäinen vanhus. Mutta vajaan kolmentonnin liksalla... no problem. 

Joten miksi ei koiteta kehitellä sellaisia ratkaisuja, joilla omaisella olisi realistiset mahdollisuudet ryhtyä omaishoitajaksi? 

Nro 145: ""mutta sitten, kun joku vanhuksista kieltäytyy lähtemästä ulos eikä häntä voi jättää yksin sisällekään, niin tilanne perhehoitajan kannalta mutkistuu. "'

No ei se siitä vielä mahdottomasti mutkistu. Perhehoitoa tekee pariskunta. Siellä on kaksi hoitajaa, mies ja nainen, vaikka ohjelmassa pääosassa olikin vain nainen. "

Siinä ohjelmassa kuitenkin sanottiin, että sillä miehellä on päivätyö. Eli ilmeisesti ulkoilut sitten tapahtuu vain arkisin miehen työpäivän jälkeen sekä viikonloppuisin. Vain ohjelman nainen teki kokopäiväisesti perhehoitoa, mies ainoastaan vapaa-ajallaan. 

Nro 137: "Entä jos isälläsi olisi ollut äitisi lisäksi vielä kaksi muistisairaita mummelia huollettavana. Sekä pari tenavaa.. .Tutussa kodissa ja lähiympäristössä muistisairas tietysti pärjää paremmin, niinkauan kuin muisti vielä jotenkin pelaa, eikä pahempia käytöshäiriöitä ehdi tulla.

Täytyy kuitenkin muistaa että muistisairaus etenee koko ajan, kenellä nopeammin tai hitaammin. 

Tiettyyn pisteeseen astihan muistisairaskin pärjää tietenkin kotonaan yksinkin."

No niinpä. Sitä just ajoin takaakin, että tuollaisessa perhekodissa ei voi olla huonokuntoisia muistisairaita. Siis juuri niitä, jotka ovat sekavia, levottomia, pelokkaita, jääräpäisiä kaikkea vastustavia jne. Vielä yhden kanssa voisi jotenkin pärjätä, mutta jos on kolme ja kaikki sekoilee ja aiheuttaa ongelmia eri aikoihin vuorokaudessa, niin aika mahdoton yhtälö. Tai vaikka ne kaksi olisikin vielä aika helppoja, mutta se yksi ei.  Kun se on haastavaa jo silloin, jos on vain yksi vahdittava huonokuntoinen. 

Mutta perhehoito voi olla ihan hyväkin asia ja varsinkin kun ilmeisesti perhekodin asukkaalle löytyy kriisipaikka nopeasti eli aika välittömästi sen jälkeen, kun vanhus alkaa käyttäytyä hankalasti. Kotonahan näitä hoidetaan paljon, vaikka omaiset ovat jo ihan helisemässä eikä puhettakaan, että voisi vaan tilata taksin/ambulanssin ja vanhus vietäisiin jonnekin kriisipaikalle. Tällä hetkellä yksi ongelma on, että monella hyvinvointialueella ei pystytä järjestämään omaishoitajille edes lakisääteisiä vapaapäiviä. Tuossa dokumetissa väläyteltiin sellaistakin mahdollisuutta, että perhehoidosta järjestyisi juuri näitä tilapäisiä paikkoja, kun omaishoitaja tarvitsisi sen lakisääteisen vapaansa. Valitettavasti vaan monen omaishoitajan hoidettava on jo liian huonokuntoinen perhehoitoon. 

Nro 126: "Ohjelmassa kerrottiin, että vanhukset muistisairaita ei kai nyt ketään sijoiteta ihan vain vaihtelun vuoksi. Yksi leipoi ja ohjelmassa kertoi ettei ole koko aamuna tehnyt mitään. Näyttivät myös liikuntarajoitteisilta."

Muistisairaus itsessään ei tarkoita, että olisi huonokuntoinen. Eikä myös liikuntarajoitekaan. Joudun mä itsekin välillä kulkemaan kyynärsauvojen kanssa, mutta olen ihan hyväkuntoinen, kun tällä tarkoitetaan sitä, miten paljon hoivaa ja toisen ihmisen apua tarvitsee. Mun muistisairas äitini oli hyvin pitkään hyväkuntoinen eli pärjäsi vallan mainiosti kotona isän kanssa kahdestaan. Ihan ilman ulkopuolista apua. Mutta se oli noin kuukausi, kun kaikki muuttui. Ensin äiti alkoi vastustaa kaikkea, alkoi suhtautua epäluuloisesti kaikkeen jne. Jos äitini olisi asunut yksin, hän olisi kyllä pärjännyt ihan yhtä pitkään vain meidän omaisten avulla.  Se, ettei muista mitä on tehnyt aamulla, ei ole mikään ongelma. Äitikin saattoi istua sohvalla ja katsoa saman elokuvan monta kertaa peräkkäin. Kun ei muistanut, että oli just sen katsonut. Ongelma syntyy sitten, kun  muistisairas alkaa olla levoton, harhainen, pelokas (koska ei enää tunnista ympärillään olevia ihmisiä), ei ymmärrä missä on jne ja sohvalla istumisen sijasta päättääkin lähteä "kotiin äidin ja isän luokse".