Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sen vielä ymmärrän, ettei ole autoa, kun nykyään vuokraaminen on aika helppoa. Mutta kyllä elämä olisi aika rajoittunutta, jos ei olisi korttiakaan? Käyttekö koskaan mökillä, juhlissa, sienessä tms.?Ei kaikkialle kuitenkaan pääse julkisilla. 

Se on ihan valinta, että en autottomana ja ajokortittomana ole ostanut mökkiä. En muutenkaan viihdy mökeillä. Pääsääntöisesti kaikki juhlat, joihin on yleensäkään mielenkiintoa osallistua, on järjestetty pääkaupunkiseudulla. Sienestämässä en tosiaankaan käy. 

Kun lapset oli pieniä, ei mulla ollut tarvetta kuskata niitä ympäri kaupunkia. Lasten kaverit asuivat lähialueella, minne pääsi kävellen. Valtaosa lasten kavereista ihan naapurustossa. Ei tullut koskaan esim synttärikutsuja sellaisilta, jotka olisivat asuneet bussimatkan päässä. Vähän kauemmaksi eli bussimatkan päässä olevat harrastukset lapseni aloittivat vasta sitten, kun osasivat jo itsekin kulkea bussilla ilman aikuista eli alakouluikäisinä. Ruokakauppojakin on aina ollut kävelymatkan päässä. Samoin apteekki yms. 

Huonekaluja, pesukoneita, jääkappeja yms kun olen ostanut, niin kyllä kaupoissa oli kotiinkuljetuspalveluita jo 1980-luvulla. Tai ainakin täällä pääkaupunkiseudulla oli. Muutaman kerran olen hurahtanut joululahjaostoksilla niin, että en viitsinytkään raahata isoa määrää kasseja bussilla kotiin vaan tulin taksilla. Kissat on kulkeneet kuljetuskopassa joko bussilla tai taksilla, jos on pitänyt mennä eläinlääkäriin. Koiran kanssa olen mennyt bussilla ja joskus taksilla. Pääkaupunkiseudulta löytyy myös eläinlääkäreitä, jotka tekevät kotikäyntejä eli rokotukset yms voi hoitaa siten. Edellisen koirani ja edellisen kissani eutanasian tuli eläinlääkäri tekemään kotiin ja hoiti myös niiden toimittamisen sitten tuhkattavaksi. Itse piti vaan käydä myöhemmin hakemassa puhkauurma eläinlääkäriasemalta. Sinne pääsi kyllä ihan hyvin julksillakin. 

Kun lasten suku asuu myös pääkaupunkiseudulla, niin eipä sukujuhliin lasten kanssa meneminen ollut sen vaikeampaa kuin niiden kanssa vaikkapa Linnanmäelle tms paikkaan meneminen. Omien sukulaisteni juhliin (siis jotain 70-vuotispäiviä tms) en ole juurikaan osallistunut ja koska olen serkussarjani nuorimpia, niin kaikki serkut ehtivät naimisiinkin ennenkuin mulla oli lapsia. Lasten kanssa ei siis niihin kekkereihin tarvinnut mennä. Tätini hautajaisiin Keski-Suomeen menin junalla, mutta lapset olivat silloin jo teinejä ja pärjäsivät hyvin yhden lauantaipäivän ilman mua.

Mulla ei ole koskaan ollut ajokorttiakaan, joten en ole voinut lainailla autoa enkä edes vuokrata. 

Noiden menekki perustuu varmaankin siihen, että helppo käydä töihin mennessä ostamassa kaupasta ja syödä lounaaksi. Maksaa kuitenkin vähemmän kuin jos söisi lounasravintolassa. Lisäksi jos aamulla tekisi kotona, pitäisi hankkia sellaisia lokerorasioita, jotta kaikki ei olisi rasiassa sekaisin ja muutaman tunnin päästä liiskaantunutta mössöä. En ole missään nähnyt myynnissä kertakäyttöisiä lokerorasioita. Tai no voisihan ostaa niitä pienimpiä pakastusrasioita ja pakata raaka-aineet erikseen useampaan rasiaan. Mutta siis noi valmissalaatit ovat helppoja ja nopeita. 

Jos vanhuksella on huonot hampaat tai nielemisvaikeuksia, niin helposti nieltävä ja pehmeä ruoka on silloin oikein hyvä. Eikä tarvitse muuten olla edes vanhus. Ihan jo nielurisaleikkauksen jälkeenkin aluksi on huomattavasti helpompaa syödä sosemaista tai nestemäistä ruokaa kuin kiinteää ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun ei ole kilpailua, yrityksillä on vähemmän kannustimia investoida innovaatiotoimintaan tai tutkimukseen ja kehitykseen, jotka parantaisivat tuottavuutta. 

OECD arvioi, että jos t&k-toimintaa ohjattaisiin Suomessa enemmän kaupan ja kuljetuksen aloille sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, se voisi parantaa tuottavuutta koko Suomen yrityssektorilla.

Palvelualalla kehittämistyö on hyvin erilaista. Se voi olla esimerkiksi jatkuvaa palveluprosessin parantamista asiakkaiden kanssa

(HS)

 

Parempi tuote ja parempi palvelu tarkoittaa myös korkeampaa hintaa, mutta nykykuluttajat ovat niin pullamössöä ja pelkureita että eivät osta jos hinta nousee.

Vielä mun lapsuudessani 1960-luvulla arvostettiin sitä, että oltiin säästäväisiä, tehtiin itse (jos osattiin ja pystyttiin) eikä tuhlailtu turhuuksiin. En sanoisi tätä pullamössöydeksi tai pelkuruudeksi vaan varautumiseksi siihen, että oma taloudellinen tilanne voikin muuttua. Tässä oli välissä muutama vuosikymmen, jolloin saattoi elää "tili tuli, tili meni" -asenteella, kun luottamus hyvinvointiyhteiskunnan apuun oli kova. Enää ei luoteta vaan varaudutaan tuleviin muutoksiin. Eikös tämän pitäisi olla vain hyvä asia?