Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisilla tai taksilla. Niin helppoa ja kätevää :)

Kummalla viet resun kulmasohvan kaatikselle?

 

pitäisikö pitää autoa siltä varalta, että pitää viedä joka viikko joku iso tavara tai sohva kaatikselle? Jos pitäisi viedä joku kaatikselle varmaan vuokraisin pakun. Jos joskus myyn asunnon, tulee varmaan silloinkin vuokrattua paku, koska ei tavaroita henkilöautolla saa kuljetettua. Mutta joka päivä ei uusita sohvia tai muuteta, joten olen mieluusti autoton ja säästän. 

Mun siskolla on auto, mutta silti se joutuu tilaamaan isoille huonekaluille (kotiin tai kodista kaatikselle) kuljetuksen. Ei sen autoon mikään kulmasohva mahdu. Ei edes pesukone. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään auton (jopa isomman tila-auton) saa vuokrattua päiväksi. Hinta ei päätä humaa ja on usein halvempaa kuin liikkeiden kotiinkuljetusmaksut. Vieläkö Ikea vuokraa tila-autoja, jos ostaa isompia tuotteita? Niiden päivähinta ei ollut mikään kovin suuri.

Ja jos ei oo korttia niin jännääkin piisaa!

Jännää piisaisi silloinkin, jos kortti olisi, mutta viimeksi ajettu autolla vuonna 1979. 

Lisään vielä, että nykyisinhän on elämä tosi helppoa, kun kaiken saa kotiovelle toimitettuna. Riippuu vaan siitä, missä asuu. Mun lapset oli pieniä 1980- ja 1990-luvuilla, joten silloin joutui ihan oikeasti menemään kauppaan, apteekkiin jne. Jopa verovirastoon. Ja reseptien uusiminenkin edellytti lääkärissä käyntiä. Eilen uusin yhden reseptin digiklinikan kautta ja uusimiseen meni noin 30 sekuntia ja apteekki toimittaa suoraan kotiin. Mutta silloin aikoinaankin kyllä isommille ostoksille kuten huonekaluille sai kotiinkuljetuksen, vaikka itse ostos pitikin mennä myymälään tekemään. 

Mun mielestä paljon on kiinni myös siitä, mihin on tottunut. Ei mun äidilläni ollut ajokorttia ja isä teki yksinyrittäjänä pitkää päivää töissä. Kun mä tarvitsin vaatteita, koulukirjoja (siihen aikaan oppikoulussa piti vielä itse ostaa koulukirjat) tms, niin äidin kanssa mentiin bussilla Stadiin ostoksille. Ruokakauppa oli ihan silloista kerrostaloa vastapäätä, mutta kun ei ollut vielä pakastimia eikä jättikokoisia jääkaappeja, niin ei kerralla tehtykään mitään viikon ruokaostoksia. 

Kun kuopus oli vaunuissa, lähimpään kauppakeskukseen oli matkaa 3,3 km. Me käveltiin sinne ja takaisin. 5 v esikoinen käveli kans. Ei sinne kuitenkaan tarvinnut joka päivä mennä, kun ruokakauppoja oli lähempänäkin. 

Mun tätini asui koko ikänsä pikkupaikkakunnalla, jossa edes kylän keskustaan (missä oli lähin ruokakauppa) ei kulkenut julkista liikennettä. 80-vuotiaaksi asti pärjäsi ja vasta sitten joutui hoivakotiin. Tottumiskysymys. 

Vähän ehkä ohi aiheen, mutta mun vanhemmat ymmärsivät jo yli neljännesvuosisata sitten muuttaa mun naapuriini. Vaikka eivät aiemminkaan asuneet kovin kaukana vaan ihan kohtuullisen matkan päässä bussilla, niin ymmärsivät kyllä, että kun tulevat vanhaksi, niin en mä ala - varsinkaan öisin - heidän luonaan juoksemaan auttamassa. Eli jos ajattelivat tarvitsevansa mun apuani tulevaisuudessa, niin sitten pitää asua kävelymatkan päässä minusta. Mä en siis tarvinnut autoa ja ajokorttia edes ikääntyvistä vanhemmistani huolehtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kannamme paljon rinkoissa. Molemmat aika hyväkuntoisia ihan vaan arjen liikkumisista. Kotiinkuljetukset toimii ja tulinpa kerran Ikeasta sängyn laatikoiden kanssa jopa aiemmin sopimallani tilataksilla. Kissanhiekkaa en enää nykyään kanna mutta muuten melkein kaiken elukoiden ruuasta jokaiseen vichypullooni. Asumme isossa kaupungissa, viiden kilometrin säteellä useampi iso ruokamarketti. Sinne kävellen, takaisin bussilla.

Mä haen nykyisin lähikaupasta (100 m päässä) melkein kaiken päivittäistavaran, mutta kissanhiekat tilaan kotiinkuljetuksella. Niin ja koiranruokasäkin. Ehkä kerran kolmessa kuukaudessa käyn kauppakeskuksessa ostamassa jotain. Menen bussilla ja tulen bussilla. Pääsee sillä samalla lipulla molempiin suuntiin.