Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

turha auton hyödyllisyyttä tai hyödyttömyyttä on toiselle vakuutella. Toinen ei sitä tarvitse, mutta vastaavasti toisen elämää se voi helpottaa todella paljon.

Valitettavasti liikkumisesta on tullut osa identiteettipolitiikkaa, jolloin kulkuneuvon valinta identifioi jotenkin ihmisen. Täysin typerää puuhaa, jos haluaa autoilla niin autoilee, jos ei niin ei.

Mä olen tästä aivan samaa mieltä. Mun siskoni ei tarvitse työssään autoa (halutessaan voisi tehdä etätöitäkin), mutta kun sen kortin aikoinaan hankki ja sai vielä 18-vuotissynttärilahjaksi autonkin, niin tietenkin hän on voinut haluta sellaisia asioita, joita ei voi tehdä ilman autoa. Kuten vaikka mökki 300 km päässä. Tästä mökistä tuli asiaa just äidin perunkirjoituksessa (kun osan siitä omistaa mun vanhempani) ja mun poikani sanoi mulle: "sä et taida haluta siitä mökistä edes yhtä ainoaa hyttystä". Juu en :D Siskoni saa pitää sen. Ymmärrän hyvin, miksi siskoni rakastaa mökillä olemista (onhan se ihan poskettoman kaunis paikka), mutta kun mä en ole yhtään mökki-ihminen. Jos mä kaipaan sellaista "sielua rauhoittavaa" maisemaa, kävelen tohon 100 metrin päähän, istahdan laiturille ja alan katsella. Ja viidessä minuutissa olen takaisin kotona ja voin tilata vaikka Woltin kautta kiinalaista ruokaa kotiovelle toimitettuna. Mun siskoni myös rakastaa kierrellä kaupoissa. Mä taas inhoan kaupoissa kiertelyä. Ja koska mulla ei ole sitä mökkiä, mun ei tarvitse joka vuosi ostaa säkkikaupalla multaa, kukkasipuleita, taimia jne. En myöskään tarvitse monenlaista vempainta ja vekotinta tai erilaisia rakennusmateriaaleja, koska mulla ei ole mökkiä. Siskoni taas tarvitsee, joten tietenkin hän kiertelee eri liikkeissä (jotka täällä Vantaalla on yleensä Kehä 3:n varressa), vertailee valikoimaa ja hintoja. Ja helpompi autolla on kierrellä kuin julkisilla. Puhumattakaan kuskata jotain moottorisahaa, ruohonleikkuria, lumilinkoa tai lautapinoa. Ihmiset haluavat elämässään erilaisia asioita ja sen vuoksi joillekin auto on tosi tärkeä ja joillekin taas tarpeeton. 

Nro 90: "Eihän autoa missään kaupunkikohteessa tarvitsekaan, mutta esimerkiksi Provence kylineen tai Loiren laakso linnoineen olisi joissakin tilanteissa kätevämpi nähdä autolla sillä kaikkialle ei julkista liikennettä mene. Toisaalta pääkohteisiin menee ja on myös erilaisia turisteille suunnattuja retkiä, jossa opas hoitaa auton ja sillä ajamisen. Paljon näkee näinkin. Ja aina voi hankkia vaikka yksityiskulhettajan autoineen koko päiväksi jos vain haluaa siitä maksaa."

Juuri näin. Mun vanhemmat olisi maksaneet mulle vuonna 1979 ajokortin kuten sitä ennen maksoi mun siskollekin, mutta mä en katsonut ajokorttia tarpeelliseksi. Tai ajattelin niin, että jos sen kortin hankkii, sitten pitäisi ajaakin. Tai no en osaa sanoa, kun en ole koskaan autoa ajannut, että onko se vähän samanlainen "selkäytimeen menevä" asia kuin fillarilla ajokin. Eli kun kerran olet oppinut, niin ei haittaa, vaikka et 40:een vuoteen kertaakaan olisi istunut auton rattiin, mutta silti ajaisit kuin kokenut autoilija. 

Vierailija kirjoitti:

Kaiken saa tarvittaessa kotiinkuljetuksella. Tällä missä asun on erinomainen julkinen liikenne heti kotini edessä ja koska asun keskustassa, kävelymatkan päässä on melkein kaikki. Käytän tarvittaessa myös taksia. Arjessa minulla ei ole mitään käyttöä autolle. Joskus matkoilla siitä voisi olla joskus hyötyä (siis vuokra-autosta) mutta en halua ajaa täysin vieraassa ympäristössä. Ei lapsia eli ei senkään vuoksi tarvetta autolle.

Matkaillessa autosta voisikin olla hyötyä, jos matkustaa sellaisiin paikkoihin, missä tarvitsee autoa. Nuoruudessani ulkomaanreissut oli vielä pääasiassa rantakohteita ja lisäksi matkanjäårjestäjillä oli aina erilaisia kierroksia (bussikuljetus) , joissa matkaoppaat sitten kertoivat kaikkea ja toimivat tulkkeina. Myöhemmin ei rantalomat enää kiinnostaneet vaan kaupunkilomat. Viimeisin reissuni oli 2015 Firenzeen ja vaikka siskoni joka paikkaan kotimaassa kulkeekin autolla, ei hänkään katsonut tarpeelliseksi vuokrata autoa Firenzessä. Näppäräästi pääsi junalla Pisaankin ja itse Firenze tuli viikon aikana kierrettyä ihan kävellenkin. Otettiin vaan kartasta joka päivälle yksi "ruutu" ja kierrettiin se. Seuraavana päivänä toinen "ruutu" jne. Viikossa ehti nähdä kaiken. Olen ollut autoilijoiden kanssa Kööpenhaminassa, Roomassa, Lontoossa, New Yorkissa ja monessa muussakin kaupungissa, mutta eivät edes nämä autoilijat kokeneet tarpeelliseksi vuokrata autoa.

Vierailija kirjoitti:

Näissä ketjuissa tulee aina väistämättä ilmi tämä autoilijoiden laiskuus-kortti :D 

Ilman autoa täällä pikkukaupungissa jossa asun ja julkiset kulkee joskus, voisin samantien heittää hyvästit niin työlleni (jossa vaaditaan oma auto) että rakkaalle koiraharrastukselleni (koira viedään paikalle autolla, se odottaa siellä myös omaa vuoroaan ja ei, se ei voi odottaa vuoroaan samassa autossa jonkun muun koiran kanssa) että sosiaaliselle elämälleni. Koen, että menetys on liian suuri ja autoilen jatkossakin. Hienoa kuitenkin, että jotkut eivät menetä mitään autottomina. 

Mä ymmärrän ihan hyvin sua, vaikka autoton olenkin. Itse en voisi asua pienellä paikkakunnalla tai harrastaa sellaisia harrastuksia, joihin päästäkseen pitäisi olla auto. Sen vuoksi olenkin asunut koko ikäni eli jo 63 vuotta pääkaupunkiseudulla. Ketjussa on puhuttu myös ystävien ja kavereiden tapaamisesta, mikä tottakai on tärkeää. Mutta ei mulla ole ketään ystävää tai kaveria Pielavedellä, Iisalmessa, Sinäjoella tms paikassa. Mun kaikki ystävät ja kaverit asuvat itsekin pääkaupunkiseudulla. Omat vanhempanii muuttivat Helsinkiin 1952 ja vaikka mulla isovanhemmat ja muita sukulaisia jäikin maaseudulle, niin isovanhempani kuolivat kaikki jo silloin, kun olin vielä lapsi. Tätejä, setiä ja serkkuja, jotka jäivät pienille paikkakunille, ei sitten pahemmin tullut nähtyä enää. Niitä serkkuja tuli, jotka muuttivat pääkaupunkiseudulle. Täällä pääkaupunkiseudullakin olen työpaikkani valinnut siten, ettei nyt ihan hevonkuusessa ole tai työajat sellaisiin vuorokaudenaikoihin, että julkinen liikenne kulje. Esimerkiksi jo ravintola-ala olisi vaatinut autokouluun menemistä ja auton hankkimista, joten ei ollut mun alani se. Sairaanhoitajan 3-vuorotyö kuitenkin onnistui ihan hyvin, koska just sairaaloille kulkee aika hyvin julkinen liikenne. Myös yövuoroon meneville ja sieltä aamulla kotiin palaaville. Aikoinaan tuli Jorvin sairaalalta (Espoo) illan viimeinen bussi tänne Vantaan hoodeille siten, että kun hoitajien iltavuoro loppui klo 22, niin noin varttia myöhemmin lähti sairaalan edestä bussi. Hyvin ehti käydä vaihtamassa vaatteet ja kävellä bussipysäkille. 

Mä en voi sanoa, etteikö autottomuus olisi vaikuttanut mun elämääni. Se on ja monella tapaa. Asuinpaikkaan, ammattiin, työpaikkaan, harrastuksiin jne. Mutta en ole koskaan kokenut asiaa ongelmaksi. Äitini kuoli toukokuussa ja halusi tulla haudatuksi lapsuutensa kotipaikkakunnalle. Pääsen sinne junallakin (Tampereella pitää vaihtaa vaan junaa) ja junamatka suuntaansa kestää noin 4 tuntia. En mä tule käymään äitini haudalla eli matkustaa 8 tuntia ja sitten 10-15 minuuttia siellä haudalla. Mutta en mä usko, että ajaisin 10-15 minuutin takia sinne autollakaan (3 tuntia suuntaansa), vaikka mulla auto ja ajokortti olisikin. Joitain asioita vaan ei tee eikä se ole edes itselle mikään ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen vielä ymmärrän, ettei ole autoa, kun nykyään vuokraaminen on aika helppoa. Mutta kyllä elämä olisi aika rajoittunutta, jos ei olisi korttiakaan? Käyttekö koskaan mökillä, juhlissa, sienessä tms.?Ei kaikkialle kuitenkaan pääse julkisilla. 

 

Kuule ei mökkielämä kiinnosta. Luojan kiitos sain myytyä perintömökin samantien. Eikä kiinnosta myöskään sienestys tai marjastus. 

Asuuko kaikki sukulaisesi ja ystäväsi sitten julkisten varrella? Vai eikö sinulla ole läheisiä, joita tavata? 

 

No kyllä julkisilla pääsee heidän luokseen ja loppumatkan sitten taksilla tavittaessa. Yksi sukulainen asuu maalla ja tulen julkisella ja sen lopun 5 km sitten taksilla. Hänelläkään ei ole autoa

Muistin just, että nuorin serkuistani meni naimisiin vasta lähemmäs viiskymppisenä. Siskoni ehdotti, että mennään hänen autollaan. Ajetaan ensin hänen mökilleen (300 km) , yövytään siellä, ajetaan sitten serkun paikkakunnalle (kaupunki sekin ) seuraavana päivänä  vielä 200 ja häiden jälkeen sitten samalla systeemillä takaisin. Mä sanoin, että sä voit hyvin mennä noin, mutta mä menen hääpäivän aamuna lentäen (alle tunti) suoraan sinne hääpaikkakunnalle (lentokentältä toki taksilla hotelliin) , yö ko hotellissa ja aamulla lentokoneella takaisin. Jos olisi lähtenyt hääpäivän iltana vielä esim klo 21-22 kone sieltä Helsinki-Vantaalle, ei olisi tarvinnut edes yöpyä hotellissa. Kauemmas meneminenkin siis onnistuu.