Reipas ja tunnollinen lammas

Mä otan vielä kantaa tuohon lainaan. Mun äitini aikoinaan opetti - kiitos hänelle siitä - että vain asunnon voi ostaa velaksi. Ymmrrän kuitenkin, että niillä, joilla on varallisuutta jo niin paljon, että se varallisuus ylittää otetun lainan määrän, laina voi olla hyvä keino saavuttaa enemmän. Mutta ei silloin, jos se varallisuus on vain oma koti, jossa asuu. Mä olen muuten joskus lainaillut rahaa kavereilleni, mutta en koskaan silloin, jos se laina pitäisi maksaa takaisinkin. Vain slloin, jos ei ole väliä, saanko rahani takaisin vai en. 

Nro 178: "Wow, aika hienoja juttuja olet tehnyt! Ap"

Jos jotain tästä kaikesta "pitäisi kiittää", niin sitä laitapuolenkulkijaa, joka syyskuisena iltana 1980 antoi mulle Helsingin Rautatientorilla pari markkaa, joilla sain ostettua bussilipun kaverini luokse. 

Mun äidin perintöä on tulossa verojen jälkeen pikkasen alle 200 000€ ja siitä lähtee heti 4999€ eli se summa, minkä voi verovapaasti lahjoittaa, yhdelle Parkinsonin tautia sairastavalle miehelle. 10 000 € jaan jollain tavalla elänsuojelutyöhön. Toisen kymppitonnin varaan muuhun auttamiseen ja loput saa maata säästötilillä pahan päivän varalle. 

Nro 175 Ap: Noita ihmisiä tuli vastaan ihan keskusteluryhmissä. Itse asiassa ihan täällä Aihe vapaallakin vuosia sitten oli joku ketju joulun vietosta. Siis ei mikään avustusketju vaan ihan vaan ketju siitä, miten aikoo viettää joulun. Porukka sitten kertoi joulusuunnistelmistaan ja joku kirjoitti, että varmaan lasten kanssa kotona, koska oli hiljattain eronnut, muutto vienyt säästöt eikä ollut varaa sillä hetkellä ostaa junalippuja ja mennä jouluksi hänen vanhemmilleen. Mietin jonkin aikaa, miten tavoittaisin tämän ihmisen,  ja laitoin ketjuun linkin, jonka takana oli mun sähköpostisooitteeni. Poistin linkin takana olevan sivun heti, kun ko henkilö oli laittanut mulle meilin. Maksoin hänen ja lastensa junamatkat mummolaan jouluksi. 

Yhden  opiskelijatytön bongasin aikoinaan eräästä Facebookin ruokaryhmästä. Seurasin muutaman kuukauden hänen ruokapäivityksiään ja sitten laitoin yksityisviestiä. Pyysin heti anteeksi, että otin yhteyttä ja kerroin, että on ihan ok, jos hän vastaa ei. Mutta kerroin, että mä ihan mielelläni ostaisin hänelle kaapit ja pakastimen täyteen ruoka-aineita. Myös ihan Facebookin avustusryhmistä on löytynyt ihmisiä. En avusta niiden ryhmien kautta, jossa avustus pitäisi mennä ryhmän ylläpitäjän kautta. Tai joissa ylläpitjä päättää, millä tavoin saa auttaa. Nykyisin kun usein on niin, että vain raha kelpaa. Tässä lähistöllä asuu noin kolmekymppinen mies, joka todennököisesti on jollain tavalla yhteiskunnasta syrjäytynyt. Ei kyllä käy tossa lähibaarissa, joten ainakaan mikään juoppo ei ole. Monta kertaa kuitenkin näin hänet lähikaupassa. Tarkkaan katsoo hintoja ja miettii, mitä ostaa. Kerran kysyin lähikaupan kassalta, tietääkö hän, ketä tarkoitan. Tiesi ja ostin 200 € lahjakortin siihen kauppaan ja pyysin, että kun tämä mies seuraavan kerran tulee maksamaan kassalle ostoksiaan, antavat lahjakortin hänelle. Myöhemmin kassa kertoi mulle, että mies oli ollut ensin hämmentynyt, sitten kysynyt, että onko tää joku piilokamerajuttu ja lopulta ollut ilahtunut. Mä törmään tuolla kaduilla ja kaupassakin välillä tähän mieheen, mutta hän ei tiedä, että  mä sen lahjakortin ostin. Eikä tarvitsekaan tietää. 

Mä en siis mitenkään erityisestyi etsi sellaista ihmistä, jota voisin auttaa. Mutta kun tavalla tai toisella kohtaan sellaisen ihmisen, mietin, miten voisin auttaa.

Nro 173: "Eikö sulle sattunut mitään vaarallisia tilanteita? Minulle kyllä sattui, mutta mitään ei tapahtunut. Vanhempani pitivät Suomea niin turvallisena maana, että tänne voi jättää teinin yksin asumaan, mutta olisinhan voinut päätyä vaikka sarjamurhaajan kynsiin liftatessa tai mitä tahansa muuta. Olisi mennyt useita päiviä, että kukaan ei olisi kaivannut, kun yksin asuin eikä ollut kännyköitä. Vielä kasarillahan liftattiin paljon ihan huvin vuoksi ja myös se että annettiin paljon vastuuta olemisestaan hyvin nuorelle oli tavallista, sen ajan muodikkainta kasvatuskulttuuria.

Sisarusparven roolit ovat melko paljon käsittelemättä vielä ketjussa. Usein sisarusparvesta joku on se huolehtijan roolin saava ja se pohjautuu lapsuuden rooleihin asti. Itse olen enää ainoa lapsi, mutta vanhempani ovat onneksi täysin terveitä korkeasta iästään huolimatta aivojen osalta. Ap"

Sattui ja myös tapahtui. Siinäkin sitten poliisi vaan levitteli käsiään, että ei voi mitään, kun tekijä pääsi livahtamaan karkuun enkä osannut antaa täsmällisiä tuntomerkkejä. Sen jälkeen en sitten luottanut enää poliisiinkaan. Paikalle ilmestyi sen jälkeen noin 50v taksikuski, pysäytti autonsa ja tuli kysymään, mikä mulla on hätänä. Verta valui nenästäni ja sanoin vaan, että ei tässä mitään. Taksikuski kuitenkin katsoi - päinvastoin kuin paikalla käyneet poliisit - , ettei tota tyttöä voi ooikein yksinkään tuohon jättää. Kysyi, onko mulla ketään kaveria, jonka luokse mennä. Sanoin, että joo, mutta Keravalla eikä mulla ole taksimatkaan varaa. No tää taksikuski vei mut ilmaiseksi Keravalle. 

Siihen aikana ei tosiaan ollut kännyköitä ja se oli sitten ihan normaalia, jos jostain ei kuullut kuukausiin. Mua on itseasiassa ina ärsyttänytkin tämä kännykäiden aikakausi, kun pitäisi hitto vie suihkussakin olla kännykkä mukana :D Olla aina tavoitettavissa. Nyt, kun äiti on kuollut, pistän kännykän äänettömälle klo 19. Enkä ota kännykkää joka paikkaan mukaan. Kun jään eläkkeelle, vastaan puhelimeen vain kotona enkä aina silloinkaan. 



Sisarusroolit on kyllä ihan oma lukunsa. Mä onneton tyhmä opiskelin nuorena siaraanhoitajaksi ja niin musta tuli suvun hoitaja. Tosin en mä ole katunut niitä opintoja, paljon hyötyä on ollut omassa elämässäni. Vaikka jätin sairaanhoitajan hommat jo noin neljännesvuosisata sitten, niin ainahan se koulutus "vainoaa" mua. Olipa kyse jostain ompeleiden poistosta, tilannearviosta (pitääkö soittaa ambulanssi vai ei) tai muistisairaan vanhuksen öisistä sekoiluista tai mistä tahansa muusta. Koko muu suku nostaa aina kädet pystyyn, koska Reipas ja tunnollinen lammashan on sairaanhoitaja :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliimpaa on tehdä perheelle yhdeksi päiväksi jauhelihaa ja spagettia kuin kolmeksi päiväksi porkkana- ja lanttulaatikkoa. Jouluruoka on itse tehtynä halpaa kuin saippua. Jos haluaa kinkkua ja kalaa, niin se on sitten kalliimpaa. 

 

Saippua on kyllä kallista. Ainakin vähän parempi Saippua pumppupullolla,joka toimii

Kun luen tätä keskustelua, niin en ihmettele, miksi köyhät pysyy köyhänä. Minä ainakin teen jouluruuat itse, ostan saippuaa isoissa täyttö pakkauksissa enkä aina uutta pumppupulloa. Lisäksi suosin käytettyä tavaraa. Tämän keskustelun perusteella vähävaraiset ostaa valmisruokaa, ostaa kaiken uutena ja saippuakin ostetaan aina uudessa pumppupullossa. 

Valmisruokaa ostaa yleensä ne vähävaraise

Mä olen ihan hyvätuloinen. Jos tekisin kokoaikatyötä, olisin suurituloinen. Mutta silti ostan välillä valmista, puolivalmista tai jopa tilaan - hui kamala!! - woltin kautta, kun nivelet on reumasta niin kipeet, etten saa edes maitotölkkiä auki.