Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Taloustaitoja tulisi opettaa lapsille ja nuorille. 

Ihan budjetin tekemistä muutamassa tuloluokassa (ehkä kannustaisi opiskelemaan) ja miten käy kun näihin erilaisiin tuloihin lisää ylikulutusta.

Ehkä joku peli, jossa saisi harjoitella asiaa?

Lisäksi säästämistä pitäisi opettaa, ja jotain ihan perusjuttuja vaikka rahastosäästämisestä.

Olen itse 45v ja minulle ei ole kukaan neuvonut asiasta mitään ja vanhemmat elää edelleen melko holtittomasti. Joten taitoja on vaikea oppia, jos niitä ei kukaan opeta.

Samaa mieltä. Mä olen jo 63v ja jo 1970-luvun lopulla, kun olin vielä lukiossa, äitini opetti mulle muutaman asian. Ensinnäkin just vuosibudjetin tekemisen. Aluksi tein sen aina lyijykynällä sinikantiseen ruutuvihkoon, mutta nyt jo vuosikymmeniä Exceliin. Tapaninpäivä on ollut mulle tavallisin päivä tehdä seuraavan vuoden vuosibudjetti, mutta koska eläkeikäni lähestyy, olen tehnyt vuosibudjetit jo vuoden 2028 loppuun asti. Toki summia pitää päivittää sitä mukaa, kun hinnat nousee. Ja tuloja pienentää sitä mukaa, kun tulot pienenee. Toinen äidin opettama asia oli, että kaikista tuloista laitetaan vähintään 10% säästöön. Jos sai 100 markkaa, siitä laittoi 10 markkaa säästöön.Kun sain 2000 euroa, siitä meni 200 € säästöön. Ja nämä säästöön laittamiset on merkitty vuosibudjettiini. Kolmas asia oli, että mitään muuta ei osteta velaksi kuin asunto. Eikä  asunnon tarvitse olla niin kaullis kuin mihin ikinä pankki myöntää lainaa. Kun aikoinaan ostin tän asunnon, yksi pankki olisi myöntänyt mulle kaksi kertaa sen summan kuin mitä tarvitsin. En ottanut niin isoa lainaa, koska tämäkin asunto oli ihan kiva eikä mulla ole ollut mitään tarvetta asua jollain "hienommalla" alueella. Neljäs asia oli, että asuminen maksetaan aina ensin. Vuokra tai yhtiövastike&asuntolaina. Sitten sähkö, kotivakuutus sekä mahdolliset elintärkeät lääkkeet. Lopuilla, mitä jää, maksetaan ruoka, vaatteet jne. Kun budjetoi ruualle jonkin kuukausisumman, jakaa summan ko kuukaudessa olevien päivien määrällä. Ja sitten ei käytä sen enempää päivässä. Jos ostaa kolmen päivän ruuat, tietty käyttää kolme kertaa yhden päivän summan. Mutta ei enempää. Jos tilillä on vielä tilipäivää edeltävänä iltana rahaa, se summa siirretään käyttötililtä säästötilille. Nämä samat asiat olen opettanut omille lapsillenikin.

Nro 26: "Yksi syy miksi peruskoulusta pääsee läpi oppimatta edes lukemaan on se, että koulu pyrkii tukemaan ja joustamaan kaikessa. Ennen vanhaan luokalle jäätiin, jos ei kyetty oppimaan mitä piti. Nykyisin ei jäädä luokalle ellei jätetä koko koulunkäyntiä väliin. Sen sijaan koulua räätälöidään. Koulua joustetaan oppilaan mukaan. On eriytettyä opetusta, jossa on helpotettu vaatimuksia. Osa käy koulua nykyisin vain tunnin päivässä, koska ei jaksa enempää. Hankitaan avustajia tukemaan tässäkin. Ne tunnin päivässäkin käyvät pääsevät luokalta toiselle. Ysiltä sitten päästään ilman lukutaitoa, mutta peruskoulu on suoritettu. Siellä eriytetyissä opinnoissa, tunnin koulupäivissä ei ole niitä hyvien vanhempien lapsia tai varakkaitten lapsia."

Tämä pitää paikkansa. Nyt sitten ollaan ihmeissään, mihin nämä nuoret saadaan jatko-opintoihin ja sen jälkeen töihin. Oppivelvollisuuden pidentäminen 18:aan ikävuoteen asti ei mielestäni ole ratkaisu, koska menipä nuori lukioon tai ammattikouluun, ne samat vaikeudet hänellä on siellä edelleen. Ja koska uusi oppivelvollisuus ei edes tarkoita, että pitäisi suorittaa toisen asteen tutkinto vaan riittää, että notkuu jossain oppilaitoksessa 18-vuotissyntympäiväänsä asti ja sitten keskeyttää opinnot, näiden nuorten työllistyminen on aika vaikeaa. 

Eriarvoistumiseen vaikuttaa monet asiat. Henkiset, fyysiset, terveydelliset, taloudelliset, sosiaaliset, alueelliset ja jotkut muutkin resurssit. Joko yksilön omat tai sitten hänen yhteisönsä tarjoamat resurssit. Eriarvoisuus kasvaa, kun osalla porukasta ei ole juurikaan ongelmia millään em saralla ja osalla taas lähes kaikilla em saroilla. Peruskoulun idea aikoinaan oli, että kun 9 vuotta saa jokainen lapsi maksutonta perusopetusta eikä ole enää vanhempien rahatilanteesta kiinni, pääseekö lapsi oppikouluun vai ei, kaikki lapset ovat yhteiskunnan tarjoaman perusopetuksen suhteen samanarvoisessa asemassa. Silloinkin kodin tarjoamilla resursseilla oli merkitystä, mutta se ei ollut niin näkyvää kuin nykyisin. Nyt ihmiset jopa muuttavat sen vuoksi, että saisivat lapsensa parempaan ja arvostetumpaan peruskouluun. Eli nk koulushoppailua. Yksi syy, miksi eriarvoistumisesta puhutaan nykyisin niin paljon, saattaa olla se, että meillä pääsee peruskoulusta läpi joukoittain nuoria, jotka eivät osaa kunnolla edes kirjoittaa ja lukea. Heidän mahdollisuutensa menestyä yhteiskunnassa ovat aika rajalliset. Ainakaan laillisin keinoin. 

Nro 71: "Vanhuksillehan on joka tapauksessa erikseen räätälöidyt suositukset, niin kuin myös pikkulapsille, raskaana oleville, vegaaneille jne. "

Niin, vanhuksillekin tulee nyt uudet ruokasuositukset, kunhan ne saadaan päivitettyä (tieto tästä löytyy uudesta suosituksesta sivulta 5):

"Kansallisia suosituksia täydentävät lapsiperheiden ja ikääntyneiden ruokasuositukset, ravitsemushoitosuositus, koulu- ja opiskelijaruokailua ohjaavat suositukset, ravintoaineita koskevat täydennyssuositukset sekä ravintolisien käyttöä koskevat suositukset. Ne päivitetään vastaamaan uusia kansallisia suosituksia."

Eiköhän tuo ole ihan yksilöllistä. Moni suorastaan odottaa eläkepäiviä, jolloin voi reissata ympäri maailmaa ja tehdä kaikkea sitä, mihin työelämässä ollessa ei ollut aikaa eikä voimia. 

Mä olen nyt 63v ja sikäli olen aloittajan kuvailema henkilö, että aloin jo kohta 2 vuotta sitten tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Asuntolaina on maksettu jo aikoja sitten ja lapsetkin jo keski-ikäisiä. Nautin enemmän kiireettömyydestä kuin rahasta. Toisaalta mulla on oikeastaan jo kaikki, mitä tarvitsen. En siis edes tarvitse enempää rahaa. Tästä nykyisestä määrästäkin jää ihan mukavasti säästöön ja sijoituksiin. Koska aion jäädä eläkkeelle heti, kun alin eläkeikäni tulee täyteen, annan suosiolla firman nuorempien opetella kaikki uusimmat jutut. En hakeudu enää koulutuksiin tms vaan firman on järkevämpääkin investoida nuorempiin työntekijöihin eikä sellaiseen, jonka vasen jalka on jo eläkkeellä ja oikeakin nilkkaa myöten. 

Pidän siitä, että elämä on vihdoinkin kiireetöntä ja stressitöntä. Nautin vapaudesta ja siitä, että voin tehdä lähinnä vain sellaisia asioita, joista pidän. Olen oikeastaan aina ollut perusluonteeltani laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen, mutta koska töissä on ollut pakkko käydä rahan takia, olen sitten töissä ollut ahkera, yritteliäs, joustava ja mitä kaikkea hyvötä työntekijältä nyt edellytetäänkään. Minäkin olen tiputtanut vuosien varrella elämästäni pois kaikki energiasyöpöt kaverini. Ajankohtaisohjelmat - varsinkin politiikkaan liittyvät - kiinnostaa yhä vähemmän, mutta erilaiset dokumentit (historia, tiede jne) kiinnostaa aiempaa enemmän. Mukavinta kuitenkin on löhötä kissan kanssa olohuoneen sohvalla, syödä tapaksia, juoda punaviiniä ja katsella telkkarista jotain true crime sarjamurhaajaohjelmaa.