Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hätäilet? Toisilla vain kestää kauemmin muodostaa ihmissuhteita.

Jäin miettimään, olenko tosiaan jotenkin hätäinen. Jos esimerkiksi toinen osapuoli on sanonut, että palaa pian asiaan koska ehdittäisiin nähdä, niin mikä teistä on tämä "pian"? Tunteja, päiviä vai viikkoja? Entä viestien lukeminen ja vastailu? Mä tulkitsen päivien viiveen jo niin, ettei juuri kiinnosta, ellen tiedä henkilön elävän erityisen hektistä elämää. Kun tällaista tapahtuu sitten pari, kolmekin kertaa ennen kuin tutustuminen on päässyt alkua pidemmälle, niin jätän henkilön kohteliaasti rauhaan, muu olisi minusta jo creepyä ripustautumista ja jankkaamista.

-ap

Miten voit tietää toisen ihmisen kiireet ja muut elämäntilanteet, jos tutustuminen ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle? Vai oletatko niin, jos hän ei heti kättelyssä ole kertonut, miten kiireinen on tai mitä kaikkea muuta hänellä on elämässään meneillään? Kun kyse on mulle entuudestaan tuntemattomasta ihmisestä, en mä nyt ainakaan pariin viikkoon kiirehtisi mitään. Juuri sen takia, että en tiedä toisen elämästä siinä vaiheessa oikeastaan mitään. 

Tähän aloitukseen noin yleensä, niin aiemmin minäkään en tunnistanut smalltalkia. Mutta kun parikymmentä vuotta sitten kävin työasioissa ekaa kertaa USAssa, tapa tuli tutuksi. Jotenkin olin sitä ennen - ja aika pitkälti sen jälkeenkin - arvostanut sitä, että suomalainen tarkoittaa sitä mitä sanoo. Tuo jenkkien tapa on kuitenkin rantautunut Suomeenkin ja nykyisin pidän oletusarvona, että uusien ihmisten kohdalla kyse on aina smalltalkista. Silloinkin, kun se ei sitä ole. Jos ei ollut, asia selviää mulle kyllä myöhemmin. 

Ainakn S-ryhmästä voi hankkia tuoterajatun lahjakortin ja sellaisella ei voi ostaa tupakkaa eikä alkoholia. 

Vierailija kirjoitti:

"Eihän sen selvityksen tarvitse olla joku tyly analyysi.. Minä olen sanonut ystäville jotain tyyliin "sori että olen nyt etäisempi syystä x, tosi kiva aina nähdä sinua vaikka nykyään onnistuu harvemmin""

Jos minulla on ystävä, jota on aina kiva nähdä, en todellakaan etäännytä suhdetta. Lakkaan pitämästä yhteyttä sellaisiin, joiden kanssa yhteydenpito ei ole useimmiten kivaa. Miksi silloin pitäisi sanoa, että kiva nähdä?

Ihmiset on erilaisia. Jos mun elämäni muuttuu siten, ettei mulla ole enää aikaa nähdä tai muuten pitää yhteyttä Maijaan yhtä usein kuin ennen, en mä koe tarpeelliseksi lopettaa koko ystävyyssuhdetta. Jos Maija tulee vastaan kaupungilla ja jäädään juttelemaan hetkeksi aikaa, voin hyvinkin sanoa, että olipa kiva nähdä. Ja oikeasti tarkoitankin sitä.  Jos taas Maija kokee itselleen tarpeelliseksi lopettaa koko ystävyytemme, Maija voi tehdä sen ihan itsekin. Mä en edes kaipaa mitään selityksiä. Ymmärrän ilman selityksiäkin, että Maija haluaa nyt jotain muuta kuin mitä mä voin tai jaksan hänelle antaa. Se on mulle ihan ok. 

Nro 84: "Lääkäreillä ei ole ravintokoulutusta, joten lääkärin syöntiohjeet on vain sitä, mitä yleisesti toitotetaan.

Ahmimista estää oikea ravinto, ei ruokailujen määrä.

Aineenvaihdunta on käynnissä riippumatta syötkö jatkuvasti.

Verensokerin tasaisuuteen vaikutetaan ruuan sisällöllä, ei ruokailujen määrällä."

Mä mietin tuota verensokerin vaihtelua ja sitä, että aiemminhan (puhun siis mun lapsuudestani 1960-luvulla) Suomessa ruokavalio oli erittäin hiilihydraattipitoinen. Puuroja, leipää ja perunaa syötiin paljon. Välipalaksi saattoi olla esimerkiksi marjakiisseleitä. Maitoa piti juoda 2 dl  lasillinen joka aterialla ja siitä sentään sai proteiineja ja rasvaa. 1970-luvulla sekin suositus muuttui rasvattomaksi maidoksi, joten rasvan määrä väheni. Jos tiheä syöminen on perustunut tuohon, niin se on silloin ollut ihan ymmärrettävä suositus. Mutta ei se ole peruste enää, koska valikoimat on nykyisin jo paljon laajemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka usein vastustavat taloudessa uusliberalismia ym. hyötyäajattelua, ovat omaksuneet sen kritiikittä ihmissuhteissaan. Kuvaavia hokemia: "en halua toimia kenenkään terapeuttina", "good vibes only" .

Mä ajattelen asian vähän toisin. Vuosikymmenten ajan suomalaista yhteiskuntaa kehitettiin siten, että mitä erilaisimpiin asioihin alkoi saada avun yhteiskunnalta ja siten tarve yhteisöllisyyteen väheni koko ajan. Lisäksi alkoi tulla erilaisia yksityisiä palveluita, joita saattoi sitten käyttää sellaisiin tilanteisiin, jotka joskus aikoinaan olisi tehty naapuriavun tai vastaavan avulla. Muutot hoitaa muuttofirma, sairaudet hoitaa lääkäri, terapian tarpeen hoitaa terapeutti, kodin siivouksen siivousfirma, kaupassa käynnin kaupan kotiinkuljetukset tai Wolt, lapset hoidetaan  päiväkodissa, koska on subjektiivinen päivähoito-oikeus  jne jne. Mihin ystäviä siis tarvitaan? Siihen, että voidaan yhdessä tehdä jotain kivaa. Ystävyyden merkitys ja tarkoitus on siis muuttunut.