Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 369: "Eihän sitä tarvitse lopettaakaan, Maija varmaan ymmärtää kun hänelle sanoo että nyt elämäntilanne on sellainen ettei kerkeä olla yhteyksissä. Tässä taidetaan puhua siitä että ystäväksi luulemansa henkilö valehtelee ettei kerkeä näkemään. Siitä on vähän vaikea enää palata."

Olet varmasti oikeassa. Ja toisaalta on pelkästään hyvä, jos ystävyydeksi kuviteltu ihmissuhde päättyy, koska se taas antaa lisää aikaa ja resursseja käyttää niihin ihmisiin, jotka ovat oikeasti ystäviä. Tiedän, että ei ole ihan helppoa pitää huolta siitä, ettei toinen ihminen kuvittele suhteesta liikaa. Siis että toinenkin osapuoli ymmärtää, että tässä ollaan nyt vaan edelleenkin tuttavia tai korkeintaan kavereita. Mietin, että joutuvatkohan luonteeltaan avoimet ja puheliaat ihmiset tähän tilanteeseen helpommin. Kertovat itsestään ja elämästään niin paljon, että toinen olettaa, että suhteessa on jotain enemmänkin. Antavat liian nopeasti puhelinnumeronsa ja/tai muun tavan, jolla voi pitää yhteyttä. Tekevät sen ehkä tiedostamattaan tai ihan vaan ystävällisyyttään, mutta toinen tulkitseekin asian väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 50: "Oletan, että aikuinen ihminen kertoisi ihan itse. Eikä myöskään itse ehdottelisi aikatauluja, joista ei voi pitää kiinni.

-ap"

Siis tarkoititko, että henkilö itse kertoo, onko hänen sanomansa "pian" tunnin, parin päivän vai parin viikon päästä? Sen ymmärrän hyvin, että ei ole hyvä ehdottaa vaikkapa tapaamista ensi viikon lauantaille, jos ei ole aikomustakaan pitää siitä kiinni. Tai ehdottaa edes silloin, jos ei vielä tiedä itsekään, sopiiko lauantai vai ei. 

Että jollain tapaa tuo esiin sen, jos on kovin kiireinen ja vastaaminen/tapaaminen voi siksi venyä. En odota täsmällisiä aika-arvioita. Mun mielestä tällainen on ihan normaalia kanssakäymistä.

-ap

Okei, ymmärrän. Uusien tuttavuuksien kohdalla mä pidän itse kahta viikkoa ihan ok aikana odotella yhteydenottoa (jos siis uusi tuttavuus edes tietää, mitä kautta muhun saa yhteyden).  Mutta kuten tuolla aiemmin jo kirjoitin, pidän nykyisin kaikkea sanottua oletusarvoisesti smalltalkina. Jos sitten parin viikon päästä tuttavuus ottaakin yhteyttä, niin se on positiivinen yllätys. 

Nro 50: "Oletan, että aikuinen ihminen kertoisi ihan itse. Eikä myöskään itse ehdottelisi aikatauluja, joista ei voi pitää kiinni.

-ap"

Siis tarkoititko, että henkilö itse kertoo, onko hänen sanomansa "pian" tunnin, parin päivän vai parin viikon päästä? Sen ymmärrän hyvin, että ei ole hyvä ehdottaa vaikkapa tapaamista ensi viikon lauantaille, jos ei ole aikomustakaan pitää siitä kiinni. Tai ehdottaa edes silloin, jos ei vielä tiedä itsekään, sopiiko lauantai vai ei. 

Ei tarvita välittäjää, jos asuntojen keskihinta ko alueella tulee muuten selville. Ainoa, joka voi asiaan jälkikäteen puuttua, on verottaja. Mutta vain siinä tapauksessa, että verottaja katsoo asunnon tulleen myytyä markkinahintaa halvemmalla ja sen vuoksi joutuu arvioimaan, voidaanko osa tuosta katsoa lahjaksi ja siis sellaiseksi lahjkaksi, josta ostajan pitäisi maksaa lahjavero. 

Nro 353: "Niin, kaikilla ne ystävät ei ole kivoja Maijoja. Ne voi olla persoonallisuushäiriöisiä, henkisesti tai fyysisestikin väkivaltaisia, rajattomia ja rasittavia. Jos kaksi vuotta on lähes jokaisen puhelun jälkeen itsellä vähintään loppupäivä pilalla, ja röyhkeys ja vaativuus vain lisääntyy, niin yhteydenpitoa oman hyvinvoinnin takia rajoitettava. Silloin ei oikein voi sanoa, että aina kiva nähdä. "

Tottakai, jos tilanne on tuo. Oliko siis kommentoija nro 344 kuvailemasi kaltainen henkilö, jolle joku on siitä huolimatta sanonut, että oli kiva nähdä?