Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti työnantajat eivät palkkaa aina uusia työntekijöitä eläkkeelle jäävien tilalle, tai palkkaavat vähemmän. 3 eläkkeelle jäävää kohtaan palkataan 2 uutta työntekijää - ja huomattavasti pienemmällä palkalla. Koska eläkkeet maksetaan pääosin palkoista verottamalla sekä työnantajamaksuilla, häviävät kaikki muut paitsi se eläkkeelle jäävä.

Pitäisi enemmän keksiä vientiä luovia yrityksiä, globaaleille markkinoilla. Saada jotenkin rahaa tähän maahaan sisään, ei vain ulos. Mielestäni suurin syy miksi meillä ei näitä yrityksiä enää ole, on tässä suomalaisessa kulttuurissa. Kaikki ideat eivät kanna, mutta jos kaikki ideat lytätään alas ennen yrittämistä, ei mikään menesty. "Oma vika, mitäs läksit", "ei kannata edes yrittää", "kuvitteletko muka menestyväsi", "maitojunalla tulet takaisin", ovat kommentteja, joilla erittäin hyvin estetään yrittäminen. Suomalainen kulttuuri pitäisi muuttaa kannustavammaksi,

100%:sti samaa mieltä sun kanssasi!

LouLou kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä olen kohta 2 vuotta tehnyt 3-päiväistä työviikkoa. Olen siirtänyt vähitellen omia töitäni nuoremmille. Ensimmäisenä kaikki kivat ja mielenkiintoisimmat hommat, jotta eivät koe tehtävien muutosta ikävänä asiana. Toissapäivänä ilmoitin töihin, että mun ensimmäinen eläkepäiväni tosiaankin tule eolemaan 1.8.2026. Jään siis eläkkeelle heti, kun alin eläkeikäni tulee täyteen. Tässä on nyt vielä reilut 1,5 vuotta aikaa, jotta nuoremmat oppivat loputkin mun hommistani. Kerroin samalla, että mulle ei sitten enää soitella kotiin ja kysellä, miten tämä tai tuo homma tehdään. On hommia, joita meillä osaan vain minä ja sen vuoksi on firman tehtävä huolehtia, että tuohon päivämäärään mennessä joku muu osaa ne. 

Mitäs sitten, jos sä jäisiy äkillisesti monen kuukauden sairaslomalle, kuka sitten tekee sun tehtävät jos sä olet firmassa ain

No niinpä. Mä olen joutunut äkillisesti sairaalaan ja ollut 2,5 kk pois töistä, mutta silloin oli muitakin, jotka osasivat mun silloisia hommiani. Nyt mulle on kaatunut viimeksi eläkkeeltä lähteneeltä hommia, joita ei taaskaan kukaan muu osaa. Ylipäätään ihan älytöntä siirtää hommia sellaiselle, joka on seuraavaksi jäämässä eläkkeelle. Ellei sillä seuraavalla ole sitten ainakin 10 vuotta eläkeikään. Tästä syystä mä haluan, että nyt nämä hommat oppii joku nuorempi eikä toinen "vasen jalka haudassa" oleva. En ole enää muutamaan vuoteen osallistunut millekään työhön liittyvälle kurssille, koska firman on ihan järjetöntä maksaa kalliita koulutuksia, kun mä kuitenkin olen paikkoin lähdössä. Nuoremmille kaikkiin uusin teknologioihin tarvittavat kurssit ja myös niihin liittyvät työt. Mä olisin valmis jäämään pois työelämästä vaikka heti, mutta sen verran lojaali firmaa kohtaan, että en haluaisi jättää muita pulaankaan. 

Mikä tahansa sana, joka nostetaan mediassa useamman kerran esille, alkaa muodostua sellaiseksi, että on olemassa vain yksi tulkinta, mitä kyseinen sana tarkoittaa. Kuka sen sanan sisällön lopulta päättää, siitä voidaan olla niin montaa mieltä. Yleensä ihan jokainen on omasta mielestään oikeassa. Joten mä tuon nyt esille tuohon aloittajan "köyhäilyyn" uuden termin: "reippaan lammasmainen nuukailu". Ja vain Reipas ja tunnollinen lammas saa päättää, mitä se tarkoittaa :D . 

Mä ymmärrän oikein hyvin sua ketjun aloittaja. Mulla turha kuluttaminen liittyi aikoinaan kiireeseen. Joko todelliseen tai vain sen tunteeseen. Siihen, että piti hankkia jotain helposti ja nopeasti. Siihen liittyi myös tietty kärsimättömyys. Nyt heti eikä kuukauden tai vuoden päästä. Jos olisi malttanut odottaa edes muutaman päivän, olisi todennut, että en mä nyt sitä oikeastaan tarvitsekaan. 

Kun lapset aikuistuivat, aloin miettiä, mitä kaikille tavaroille oikein teen. Kaikkea kun eivät lähtiessään ottaneet mukaan, mutta en saanut kuulemma heittää poiskaan, kun tulevat hakemaan sitten, kun on isompi asunto. Noh, vuodet vierivät, tuli isommat asunnot ja edelleen kaikki tavarat oli täällä. Kerran sitten ilmoitin, että joko haet kuukauden sisällä tavaroitasi pois tai sitten ne tavarat ovat mun ja saan tehdä niille mitä haluan. Ja näin kävi. Osa lähti, osalle löysin itse käyttötarkoituksen ja osan pistin kierrätykseen. Jo pelkästään se, ettei kaapin oven avattuaan lattialle enää vyörynyt lauma pehmoleluja, oli vapauttava. 

En ole minimalisti enkä sellaiseksi halua tullakaan. En myöskään pyri elämään mahdollisimman pienellä rahasummalla. Pyrin elämään omannäköistäni elämää, johon kuuluu välillä pieniä "ylellisyyksiä" (kuten tänään päivällä syömäni tapakset), mutta arkeni elän varsin vaatimattomalla tavalla.

Olen kertonut jo aiemminkin, että 2 vuotta sitten aloin kokeilla elämää eläkepäivien elintasolla. Tein siis sen vuoden budjetin siten kuin tuloinani olisi vain tulevan eläkkeeni suuruinen summa. Tarkoitus oli kokeilla vain pari kuukautta, mutta koska en joutunutkaan luopumaan oikeastaan mistään (siis mistä en ollut jo aiemmin luopunut), kokeiluni muuttuikin pysyväksi. Ja mahdollisti myös sen, että aloin tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa. Säästöön ja sijoituksiin menee silti suurempi summa kuin mitä meni joskus aiemmin. Nykyisin nautin enemmän siitä, mitä jätän ostamatta, kuin siitä, mitä ostan.

Joku ketjussa kysyi, mikä sitten on merkityksellistä. Sehän tietenkin riippuu ihmisestä. Mulle se on aika. Kun elämän tiimalasissa on alaosassa jo enemmän hiekkaa kuin yläosassa, ajan merkityksen alkaa tajuta paremmin. Siis sen, että aika loppuu joskus. Aika mahdollistaa sen, että monia asioita voi tehdä itsekin (sen sijaan, että maksaisi jollekin toiselle sen tekemisestä).  Aika mahdollistaa myös ihmissuhteiden paremman hoitamisen. On aikaa kuunnella, myötäelää, iloita ja nauraa eikä tarvitse vilkuilla kelloa, pitäisikö jo rientää johonkin muuhun hommaan. Näin mulla, jollain toisella toisela tavalla. 

Lounaaksi söin tapaksia. Päivälliseksi teen varmaankin perunapurjososekeiton.

Mä olen kohta 2 vuotta tehnyt 3-päiväistä työviikkoa. Olen siirtänyt vähitellen omia töitäni nuoremmille. Ensimmäisenä kaikki kivat ja mielenkiintoisimmat hommat, jotta eivät koe tehtävien muutosta ikävänä asiana. Toissapäivänä ilmoitin töihin, että mun ensimmäinen eläkepäiväni tosiaankin tule eolemaan 1.8.2026. Jään siis eläkkeelle heti, kun alin eläkeikäni tulee täyteen. Tässä on nyt vielä reilut 1,5 vuotta aikaa, jotta nuoremmat oppivat loputkin mun hommistani. Kerroin samalla, että mulle ei sitten enää soitella kotiin ja kysellä, miten tämä tai tuo homma tehdään. On hommia, joita meillä osaan vain minä ja sen vuoksi on firman tehtävä huolehtia, että tuohon päivämäärään mennessä joku muu osaa ne. Kerroin myös, että mun isäni täyttää nyt 95 v ja vaikka vielä toistaiseksi pärjääkin kotona yksin, niin koskaan ei voi tietää, milloin ei enää pärjää. Toivottavasti pärjää loppuun asti, mutta jos ei, niin mä lopetan työnteon samantien, kun isä tarvitsee 24/7 hoivan. Joten ei ole kovin järkevää jättää näitä mun työtehtävien opettamista nuoremmille vuoteen 2026, koska mä en välttämättä ole enää edes ensi kesänä työnantajani käytettävissä. Meilläkin kun ollut vähän sellainen mentaliteetti, että eläkkeelle voi jäädä vasta sitten, kun hommien jatkaja on löytynyt. Mun kohdallani se ei päde.Ihan hyvin suhtautui asiaan niin työkaverit kuin toimitusjohtajakin.