Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi paljon on nykyään sinkkuja. 

He joutuvat ostamaan kaikki palvelut kotiin, jos esim. joutuu leikkaukseen eikä pysty itse siivoamaan, kun pääsee sairaalasta kotiin. 

Kodin siivouksen joutuu ostamaan yksityiseltä siivousyritykseltä ja kauppa tuo ruoat kotiin, mutta ottaa kotiinkuljetusmaksun. 

Jos ei ole läheisiä jotka auttaa niin palvelut kotiin maksaa. 

 

Kannattaa pitää hyvä perussiivo aina niin mitään siivoojaa tarvitse, 

Jos ei pysty siivoamaan niin tuskin pystyy sotkemaankaan.

Niinpä. Mikä leikkaus sellainen on, ettei pysty kuukauteen imuroimaan? Kukaan ei kuole siihen, jos viikkosiivous jää väliin.

Esimerkiksi minulla on ollut 4 ja 6 viikon imurointi

Mä en imuroinut polvien tekonivelleikkausten jälkeen kahdeksaan viikkoon. Imuroin sen jälkeen. Nykyisin mulla on jo robotti-imurikin, jos joutuisi olemaan vaikka puoli vuottakin imuroimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa että palsta mammoilla ei tätä ongelmaa ole koskaan vaan omaisuus kasvaa kohisten ikuisuuksiin vaikka ylläpitokulut ok-talossa vain max 300/kk

No, ostin oman rivarikämppäni 90-luvun lamassa noin 24000 eurolla syrjäseudulta loppuelämän kodiksi ja se on jonkun muun ongelma jos ei mene kaupaksi.

Kyllä, mutta ei se rivarikämppäkään pysy kunnossa eikä ajan tasalla, jos sille ei tehdä mitään ylläpitokorjauksia. Tai jos ne tehdään, kuten vanhassa lastenlaulussa lauletaan, että puhjennut auton kumi paikattiin purukumilla.

Aika monessa taloyhtiöremontissa mukana olleena, tehdään vain se ihan kaikkein välttämättömin, ja "saa sitten tulevat sukupolvet tehdä mitä haluavat". Joka käytänössä tarkoittaa että sen talon yli saa ajaa katerpillarilla.

Tämä on ihan totta. Mä asun isossa rivitaloyhtiössä (56 asuntoa) pääkaupunkiseudulla ja kaikki asunnot ovat vähintään 90 m2. Monet ovat muuttaneet lastensa aikuistuttua muualle, koska eivät enää ole tarvinneet perheasuntoa. Tilalle on muuttanut nuoria. Tässä taloyhtiössä vanhukset vastustaa kaikkia remontteja ja melko varmasti juuri sillä ajatuksella, että heille riittää, kunhan asunto on asuttavassa kunnossa heidän kuolemaansa asti. Onneksi vanhukset ovat kuitenkin vähemmistönä ja remontteja tehdään. Eihän se tietenkään kivaa ole, kun remppamiehiä ravaa kotona ja toki nostaa yhtiövastikettakin, mutta mä olen tosi tyytyväinen, että niitä remontteja tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Meinaatteko siivota eläkkeellä olevan vanhemman omakotitalon vai maksaako hän siivousyritykselle?

Mun isä asuu isohkossa rivitaloasunnossa ja maksaa ihan siivousfirmalle. Käyvät joka toinen perjantai siivoamassa. Mä käyn isän luona kahvilla sunnuntaisin ja samalla haen isän postit ja vien roskat. Joskus isä soittaa ja sovitaan, että nakkaa roskapussit ovesta pihalleen, niin mä vien ne siitä sitten, kun vien koirani seuraavan kerran ulos tai menen viemään omat roskani. Onneksi asutaan naapuritaloissa. 

Nro 162: "Mulle on käynyt näitä ihan samoja juttuja kuin muillekin köyhille enkä siltikään syö pelkkää makaronia ja kulje talvella ilman talvitakkia. Ja sitä yritän selvittää, että miksi. Mikä sun teoria olikaan?

Ap"

Mun teoria on, että ihmiselle osuu muutama kriisi joko samaan aikaan tai heti peräkkäin. Ensimmäinen kriisi vie puskurirahaston ja toinen kriisi tulee ennenkuin ehtii kerryttää uuden puskurirahaston. Vielä, jos itsestäsi riippumattomista syistä tulosi pienenee. Esimerkkinä vaikka se, että tuloinasi on omaishoidontuki ja sitten hoidettavasi joutuu muutamaksi viikoksi sairaalaan. Tulee ne sairaalamaksut, mutta seuraavassa kuussa saatkin vähemmän omaishoidontukea, koska siitä on vähennetty ne päivät, jolloin hoidettavasi oli sairaalassa. Sulla on siitä huolimatta edelleen vuokra, sähkölsku yms maksettavana.  Et voi edes ottaa hoidettavasi sairaalajakson ajaksikaan mitään työtä (jos sellaista edes siinä hetkessä mistään edes saisit), koska sun on oltava kotona silloin, kun sairaala päättää kotiuttaa hoidettavasi. Ei kukaan palkkaa yhtään mihinkään hommaan sellaista, joka sanoo, että saatan tulla huomenna töihin (hoidettava on edelleen sairaalassa) tai sitten en tule (hoidettava kotiutuu sairaalasta). Joihinkin sairauksiin lääkärit määräävät ihan reseptillä lääkkeitä, vaika  ne eivät ole Kela-korvattavia eivätkä siten kerrytä lääkekattoakaan. Ne on kuitenkin ostettava, koska ne ylläpitävät toimintakykyä. On toki oma valinta ryhtyä läheisensä omaishoitajaksi. Ainahan voisi tuupata puolisonsa tai lapsensakin jonnekin laitokseen. Usein tähän ryhtyvät ihmiset ovat kuitenkin laskeneet, että jollain tavalla kuitenkin pärjää. Mutta ei tarvita kuin muutama epäonni samaan aikaan tai peräkkäin, kun tilanne meneekin jo hankalaksi. Joskus sitten tehdään maksusuunnitelmia esim just sairaalalaskujen suhteen eli maksetaan osissa, mutta vaikka se sillä hetkellä näyttää onnistuvankin, niin jos tulee joku uusi kriisi, niin budjetti ylittyykin taas. 

Tunnen ihmisiä, jotka pistävät rahaa ihan turhaan kulutukseen ja sitten valittavat, kun rahat ei riitä ruokaan yms. Mutta tunnen myös ihmisiä, jotka joka kuukausi taiteilevat - varsinkin alkuvuodesta, kun sote-puolen maksukatot aletaan taas laskemaan alusta - tulojensa ja menojensa kanssa ja siinä voi sitten yksi hemmetin lohjennut hammas laittaa taas pakan ihan sekaisin.  

Ovat siis poissa pahanteosta