Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kieltäytymiselle pitää aina olla joku syy? Jos ei halua niin ei halua, järjetöntä vaatia selityksiä.

Jos ei halua viettää aikaa jouluna lapsensa ja tämän perheen kanssa, niin on siihen ihan relevanttia haluta tietää syy. Edellyttäen ettei kyseessä ole mitkään riitatilanne tai erimielisyydet. 

Riittääkö syyksi "koska minä haluan" vai pitääkö ihan oikeasti selittää, että joulu on rauhan juhla, teillä se on pelkkää hälinää ja käsikirjoitettua näytelmää. Ja samalla laittaa välit poikki lapsen perheeseen, koska he kokevat, että heillä on ainoa oikea ihana joulu!

Hälinää ja käsikirjoitettua näytelmää? Hälinää voi olla joo. Ei meillä mitään näytelmiä tai käsikirjoituksia ole. Jonkinlaista selityst

Mun selitykseni oli viime jouluna, että mä en jaksa. Kymmeniä jouluja olen järjestänyt joko yksin tai siskoni kanssa yhdessä. Vuosi sitten meillä oli ensin loppukesästä vesivahinko ja olin kissan ja koiran kanssa 8 viikkoa evakossa ja muutama viikko sen jälkeen, kun päästiin kotiin, alkoi taloyhtiön ikkunaremontti. Järjestin silti lokakuun lopussa perinteisen kekrin sekä itsenäisyyspäivänä mun vanhemmilleni ja siskolleni itsenäisyyspäivän päivällisen. Mun siskoni oli valmis järjestämään sukujoulun yksinkin, mutta sanoin, että en jaksa osallistua. Joo, mun vanhemmat on ihan kivat, mun siskoni on ihan kivat,  siskoni lapset puolisoineen on ihan kivat ja siskoni lapsenlapset on ihan kivat, mutta mä vaan en jaksanut. Omat lapseni viettivät jo omat joulunsa ja mä ajattelin, että nyt haluan olla yksin. Oli ajatus, että nyt sitten jouluna 2024 mun vanhemmat tulee mun luokseni, mutta koska äiti kuoli keväällä, joulu kahdestaan mun kanssani olisi voinut olla sukujouluihin tottuneelle vieläkin enemmän yksinäisyydentunneta aiheuttava. Joten päädyttiin taas tähän sukujouluun ja järjestetään siskoni kanssa yhdessä. En tiedä, miten sitten ensi joulu. Jos isä silloin vielä elää ja hänelle käy joulu kahdestaan mun kanssani, mä voin kyllä järjestää joulun itseni lisäksi isällekin, mutta nää sukujoulut on mun osaltani ohi. Kun äiti vielä eli, kävin mun vanhemmillani monta kertaa viikossa. Nyt äidin kuoleman jälkeen käyn isän luona vähintään kerran viikossa. Eli ole mitään syyytä, miksi juuri jouluna pitäisi tavata. Ehkä tilanne on eri sellaisissa suvuissa, joissa tavataan omia vanhempia lähinnä vaan äitienpäivänä, isänpäivänä ja jouluna. 

En. Meillä on vietetty sukujouluja ( = mun vanhempani ja heidän jälkeläisensä) vuosikymmeniä ja mä olen pelkästään helpottunut, kun nuorempi sukupolvi vihdoin alkoi haluta luoda ihan omat jouluperinteensä (eikä enää jatkaa mun vanhempieni jouluperinteitä). Mullakin on vihdoin - yli 60-vuotiaana - mahdollisuus alkaa luoda omia jouluperinteitä. Viime joulun vietinkin yksin ja nautin siitä, että ei ollut mikään kiire minnekään. Tänä vuonna nyt sitten taas sukujoulu, koska äiti kuoli keväällä eikä haluta, että isä kokisi tämän ekan joulun äidin kuoleman jälkeen liian raskaaksi. Mun esikoinen ei siltikään osallistu vaan tosiaan nauttii nyt omasta joulustaan. Kuopuksesta en vielä tiedä, tuleeko vai ei. Olkoon itsekästä tai ei, mun mielestä tässä iässä saa jo alkaa viettää sellaisia jouluja kuin itse haluaa.

On

Huomenta. Aaamukahvilla. Muutaman tunnin päästä pitää alkaa koristella isän 95v synttärikakkua. Eilen oli firman kehityspäivä, mutta jouduin osallistumaan siihenkin etänä, koska tuli Cittarin toimitus ja lisäksi piti olla kakkuhommissa. Normaalisti mulla on maanantait ja tiistait vapaapäiviä, mutta eilinen oli ainoa päivä, joka sopi muuten kaikille. Otin sitten vaan läppärin keittiöön ja siitä Teamsin kautta osallistumaan. Samalla pystyin leipomaan ja laittamaan Cittarista tulleet tavarat kaappeihin. Mutta nyt on sovittu, keille työkavereilleni nämä loputkin duunini opetan. 

Kun eilen lähdin viemään koiraa päivälenkille ja avasin ulko-oven, mun pihasta oli lapioitu lumet ja kulkuväylä oli hiekoitettu. Hämmästyin ensin, mutta sitten muistin, että taloyhtiö vaihtoi huoltoyhtiötä ja tämä uusi huolehtii myös kulkuväylät pihatieltä asuntojen oville asti.  33 vuotta olen asunut tässä taloyhtiössä, joten tuntui suorastaan luksukselta :D Eilen mulla oli eräänlainen "kiitospäivä". Tuli 12 vuotta siitä, kun mun munuaisvaltimo lopullisesti präksähti aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Enää sen ajatteleminen ei nosta pintaan ikäviä tunteita vaan lähinnä suurta kiitollisuutta kaikkia niitä kohtaan, joiden ansiosta sittenkin selvisin hengissä, vaikka edes mua hoitaneet lääkärit eivät uskoneet mahdollisuuksiini. 

Tänään siis isän synttärit, sitten vielä 3 päivää töitä ja sen jälkeen töihin vasta ensi vuonna. Mukavaa tiistaita kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Me emme ole köyhiä, mutta emme mitenkään hyvätuloisia. Nettotulot nelihenkisessä perheessä on aikalailla 4000 Euroa sisältäen lapsilisät. Silti säästöön jää tonni joka kuukausi. 500 Euroa rahastoihin, 500 Euroa matkatilille, jonka plus lomarahat käytämme kahteen matkaan vuodessa. (matkoihin menee siis noin 8000 Euroa/vuosi) Rahastoihin on kertynyt jo tosi mukava summa. Tuolla 3000 Eurolla elämme ihan mukavasti. Omakotitalo, syödään ulkona, on lapsilla iPhonet, kaksi autoa, on maksukanavaa jne. Lapsista toinen harrastaa harrastusta, joka maksaa 100 Euroa/kk. Ruokaa on aina, hedelmiä ja herkkujakin. Ei ole ylimääräistä rahaa, mutta mistään tärkeästä ja mukavasti ei tingitä. Toki, olen sillai tarkka, että esimerkiksi ei ole kynsiä, ei ripsiä, värjään itse hiukseni, vaatteet on perus ja käytetään pitkään. Siis me aikuiset, nuoret tarvitsee enemmän vaatetta. Sisustus on nätti, mutta ei uusinta hottia ja monet huonekalut on 10-20 vuotta vanhoj

Niin. 1000 € per lätty antaa aika erilaiset mahdollisuudet kuin 500 € per lätty. Mä olen ollut elämäni aikana pienituloinen, keskituloinen ja suurituloinen. Jo pelkästään se, että tulot nousee 50%:lla, on ollut ihan merkittävää etu. Kun on noussut 100%:lla, niin sehän on jo juhlaa.