Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 99: "70-luvulla olen syntynyt ja 80-luvulla jo sen ikäinen, että hyvin muistan tuon ajan. Se Jaffat tulloo ja helemat paukkuu pyöri kyllä telkkarissa omassa lapsuudessanikin. Helsingistä en ole, kaupunkeja kun on niin monia muitakin. Ja se, että elit sitä aikaa jo silloin eritavalla, ei tarkoita, että minä muistaisin väärin. Meillä oli vuokraviljelypalsta kerrostaloyhtiön pihalla ja tomaatit parvekkeella, lisää ruokaa kasvatettiin maalla. Tosin sukulaiseni viljelee nytkin vuokraviljelypalstaa yhdessä Etelä-Suomen kaupungeista, koska on niin onnekas, että heidän 70-lukuisesta kerrostalosta ei ole poistettu kylmiötä käytöstä. 

Mun pointti oli tässä nyt se, että ihmiset eli yksinkertaisempaa elämää silloin. Kulutettiin vähemmän ja järkevämmin ja vähemmät tulot riitti hyvään elämään. Toki varmasti Helsingissä oltiin aikaa edellä, mutta niin ne vaan kaikki pikkukaupungitkin on tullut perässä ja ottanut kiinni. Nykyisenlainen elämänmeno ja kulutus ei vaan ole millään mittareilla kestävää. Itse elän ja elätän perhettä hyvin simppelisti saman tyylisesti kuin lapsuudessani ja elämä on hyvää.  Elintason laskeminen kuulostaa kauhean negatiiviselta, mutta nykyisessä yltäkylläisyyden maailmassa se oli mahdollista ilman että silti elämästä tulisi kurjaa tai että palattaisiin menneisiin aikoihin.

No mutta. Kovasti yksin olen ajatusteni kanssa, mutta pidän itseäni kuitenkin jopa edelläkävijänä, kuten silloin 40 vuotta sitten olivat he, jotka haalivat lisää mukavuuksia ja tavaraa ja lisää liksaa. Nyt olisi edistyksellisestä ottaa askelia vähän taakse päin ja järkeistää tätä kestämätöntä kulutusta. "

Ymmärrän hyvin pointtisi, mutta sanoisin, että hyvin paljon on ollut ihmisistä kiinni, millaista elämää ovat eläneet. Eiköhän kasarilla niitä hedelmiä ollut kaupoissa jo muissakin kaupungeissa kuin vain Helsingissä, mutta moni lapsi on syönyt kotonaan sitä, mitä vanhemmat ovat ruuaksi laittaneet. Kuten itse juuri kerroit, sinun lapsuudenkodissasi syötiin itsekasvatettuja - mikä tietenkin on ihan fiksua - niin ei tarvinnut ostaa kaupasta. Mä taas en kasvattanut mitään itse ja kaupasta ostin kyllä kaikenlaisia hedelmiä (omenat, päärynät, mandariinit, appelsiinit, viinirypäleet, ananakset jne jne) ja hevipuoleltakin löytyi jo tavallisimpien lisäksi mm avocadoja. 

1980-luvusta puhuttiin nimenomaan kulutusjuhlan vuosikymmenenä ja vielä 1970-luvulla vallinneesta jonkinlaisesta "vaatimattomuudesta" siirryttiin kasarilla kuluttamaan, mihin etenkin nk juppikulttuuri kannusti. Ei tietenkään kaikissa kotitalouksissa, mutta mun mielestä kasari oli juuri se muutoksen aika, jolloin alettiin käyttää rahaa kaikenlaiseen sellaiseenkin, mikä ei olisi ollut millään tavalla tarpeellistakaan. 

Paremmin kuin vuosi 2023, mutta ei siltikään kovin hyvin. Aika uuvuttava alkuvuosi oli, äiti kuoli lopulta toukokuussa. Kesällä oli sitten hautajaishässäkkä, perunkirjoitukset muine kuvioineen ja sitten piti ruveta miettimään, että isä on nyt kotonaan yksin, joten en voi palata kuitenkaan ihan entiseen vaan onhan isästäkin huolehdittava (vaikka tarvitseekin vähemmän huolehtimista kuin äiti). Kunhan tämän joulun saa rutistettua ohi, niin sitten voi ruveta miettimään vaikka jotain uusia juttuja elämään. Ensi vuodesta toivon siis parempaa.

En. Mun vanhempani päättivät jo 2 vuotta sitten, että eivät enää yritäkään varoa koronatartunnan saamista. Eivät siis enää itsekään käyttäneet ffp3-hengityssuojaimia. Ei siis tarvinnut enää munkaan varoa. Olin mä jo sitä ennenkin käyttämättä, jos ihan vaan lähikaupassa tms kävin, mutta jos matkustin ruuhkabussissa tai kävin lääkärissä, niin silloin käytin. 

Mä vietän kyllä juhlapäiviä yksinkin. Tarkoitan, että teen itselleni jotain vähän juhlavampaa ruokaa, katan kauniisti yms. Oikeastaan nyt iän myötä nautin enemmän siitä kuin että pitäisi kokkailla isommalle porukalle. Viime joulun olin ekaa kertaa yksin - tai no kissan ja koiran kanssa - ja oli jotenkin niin helppoa ja rauhallista, kun sai tehdä vain itselleen ja vain sitä, mitä itse haluaa. Ei aikatauluja eikä mitään muutakaan häslinkiä. Tänä vuonna on sitten taas sukujoulu ja vaikka järjestänkin yhdessä siskoni kanssa, niin mä en enää millään jaksaisi. Omat lapseni viettävät jo omat jouunsa eli eivät edes osallistu enää sukujouluun, niin mäkin vaan mieluiten viettäisin oman joulun. 

Mutta joo...mitä sitten yksin jouluna haluaa tehdä, niin sehän tietty riippuu ihan ihmisestä. Mä haluan syödä hyvin, käydä kävelyllä koiran kanssa, sytyttää kynttilät, lukea tai katsoa suoratoistokanavilta jotain tai kuunnella vaikka podcasteja. Hautausmaalla käyminen ei ole kuulunut meillä jouluperinteisiin, mutta jos mulla olisi läheisiä haudattu jonnekin pääkaupunkiseudulle, niin saattaisin yksin viettämässäni joulussa käydäkin hautausmaalla. Mutta sukujouluissa mulla alkaa jo aattoiltana ruokien valmistelu ja sitä jatkuu koko aaton siihen asti, että syödään päivällinen. Miten aikaisin pitää aamulla laittaa herätyskello soimaan, riippuu ihan siitä, monenko aikaan suku kokoontuu. Viime jouluna ei ollut herätyskello soittamassa ja kaikessa rauhassa keittelin aamulla itselleni riisipuuron. Keskipäivällä katselin telkkarista joulurauhan julistuksen ja join kuumaa glögiä. Sitten, kun meillä sukujoulut loppuu kokonaan (tai siis niin, ettei mun odoteta enää osallistuvan), niin saatan katsoa netistä, milalisia joulutapahtumia pääkaupunkiseudulla on ja jos on jotain kiinnostavaa, osallistun. 

Vierailija kirjoitti:

"Menneeseen aikaan suuntautuva kaipuu on yleistä eläkeikäisillä. Nuoremmat elävät tässä päivässä." 

 

Nelikymppinen ei ole eläkeläinen. Viestissäni ei ollut mitään menneiden aikojen kaipuuta, vaan vastaus henkilölle, joka kysyi miksi nyt ei ole kuten 80-luvulla. Luettelin ne erot, koska olen tuon ajan elänyt, kuten myös nykyajan. 

Nelikymppinen on ollut kasarilla kuitenkin lapsi. Mä olin kasarilla jo äiti ja muistikuvani ovat kyllä aika erilaisia suhun verrattuna. En tosin tiedä, missä kaupungissa asuit, mutta mä asuin pääkaupunkiseudulla ja kyllä kaupoissa oli talvisinkin vaikka mitä hedelmiä ja muita ulkomaisia kasviksia. Se "Jaffat tulloo" -mainos oli joskus 1970-luvun alussa tai jopa 1960-luvun puolella. Siinä olet oikeassa, että silloin kyllä elettiin vaatimattomammin, mutta se johtui vaan siitä, ettei nettiä, älypuhelimia ja monia muita juttuja ollut vielä olemassakaan. Ainakaan tavallisen kuluttajan käytettävissä. Yksi lankapuhelin ja yksi telkkari per kotitalous riitti ihan hyvin. Mä hommasin kasarin alussa itselleni HTV:n (Helsinki Televisio) ja siitä oli ihan kiva katsella sellaisia ohjelmia, mitä tavallisilla tv-kanavilla näkynyt. VHS-kasetteja vuokrattiin tai ostettiin jopa joskus omaksi, mutta jos miettii tämän päivän mahdollisuuksia ja tarjontaa, niin toki nyt on kaikkea paljon enemmän.