Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nro 273: On ihan totta, että suuri osa suomalaisista ehtii kuolla pois ennenkuin tarvitsee ympärivuorokautisen hoivan paikkaa. Eikä tämä koko vanhustenhuollon ongelma koskekaan heitä eikä heidän lapsiaan. Ongelma koskee niitä, jotka elävät pidempään, mutta eivät pärjääkään elämänsä viimeisinä vuosina tai kuukausina kotonaan ilman apua. Ja ennenkaikkea niitä, joilla ei sitten erilaista apua tarvitessaan ole rahaa palkata kotiinsa apua.
Tosiasia kuitenkin on, että jo tälläkin hetkellä Suomessa on paljon omaisia, jotka ovat huolissaan vanhempiensa pärjäämisestä. Kun sitä himputin hoivakotipaikkaa ei vaan löydy. Ja niitä paikkoja vähennetään koko ajan, vaikka niitä tarvittaisiin entistä enemmän.
Uskotko sinä siihen, että lähitulevaisuudessa (siis 5-10 vuoden sisällä) vanhustenhuolto paranee, hoivapaikkojen määrä lisääntyy ja hoitajia saadaan niin kotihoitoon kuin hoivakoteihinkin helpommin kuin tähän asti? Että se taakka, mitä monilla omaisilla jo nyt on harteillaan, vähenee tai jopa poistuu kokonaan? Yhteiskunta hoitaa taas kaikki mummot ja papat kuten joskus 1980-luvulla? Mä en ole nähnyt vielä mitään suuntausta, että tällaista poarannusta oltaisiin edes suunnittelemassa saati sitten toteuttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, jos tulee laki. Kokemus on opettanut, että lasten hartioille vanhusten asiat kuitenkin jäävät. Tällainen laki ei ole mahdollinen, ellei vanhusten itsemääräämisoikeutta rajata ja luoda jokin tulonsiirto (kuten syytinki ennen), jonka turvin lapset mahdollistavat hoivan. Lisäksi tulee varmaan jokin työsopimukseen liitetty helpotus, kuten sairaan lapsen hoito-oikeus on.
Nuo muutokset olisivat todella tärkeä apu. Nyt hoiva kaatuu lasten niskaan ilman noita apuja ja joustoja.
Näinhän se on. Tällä hetkellä onnekkaimpia ovat ne, joilla on ollut ihan sysipaskat vanhemmat. Ei tarvitse välittää yhtään mistään ja jos joku sote-työntekijä soittaa, voi vaan sanoa, että ei kuule kiinnosta paskaakaan. Ikävintä jo nykytilanne on niille, joilla on ollut hyvät ja rakastavat vanhemmat. He ovat huolissaan, kun muistisairaalle äidille tai isälle ei vaan kertakaikkiaan löydy hoitopaikkaa. Suuret ikäluokat ovat vasta saapumassa hoivantarveikään eikä suinkaan jo haudassa, kuten jotkut tuntuvat kuvittelevan. Ne iäkkäimmät suurten ikäluokkien edustajat ovat nyt 80-vuotiaita ja yleensä vasta 84 ikävuoden jälkeen alkaa tarvita hoivapalveluita. Ei läheskään kaikki vielä silloinkaan, mutta ei hoivakodeissa kovinkaan paljoa ole alle 80-vuotiaita. Laitospaikkojen tarve ei siis ole vähentymässä vaan päinvastoin lisääntymässä. Ja samaan aikaan niitä laitospaikkoja vähennetään.
Nro 246: "Se tuntuu nyt mahdottomalta, mut jos muuta vaihtoehtoa ei ole, mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Jos sut sakkojen uhalla velvoitetaan huolehtimaan äidistäsi, otat lopulta äitisi yksiöösi asumaan. Ihan kamala ajatushan se on, kun ollaan muuhun totuttu, mutta tosiaan monessa maailman maassa tämä on arkipäivää."
Ongelma ei varmaan ole niillä, jotka mieluummin ottavat sakot tai menevät vaikka vankilaan kuin ottavat vanhempansa hoidettavakseen. Ongelma on niillä, jotka jotka eivät halua jättää vanhempiaan heitteille, mutta joiden todelliset mahdollisuudet yhdfistää tyä, parisuhde, lapset ja muistisairaat vanhemmat ei vaan yksinkertaisesti toimi, mutta ei ole rahaakaan tarpeeksi, että pystyisivät kustantamaan vanhuksilleen hoidon ja hoivan. Kyllä niitä hoitajia maailmasta löytyy (kannattaa katsoa se linkkaamani Ulkolinjan dokkari), jos vaan rahaa on. Ja jos on tarpeeksi massia, niin löytyy vaikka miten hulppeita luxushoivakoteja. Itse pidän huolestuttavana sitä, että eihän meidän päättäjien ja lainlaatijoiden tarvitsekaan itse hoitaa omia vanhempiaan eikä aikanaan itsekään joutua omian lastensa niskoille, koska rahaa heillä riittää. Mutta tavallisen keskituloisen kansalaisen tilanne onkin jo sitten ihan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ei voi muuttaa sivummalle vanhempiaan hoitamaan, koska työkkäri aktivoi eikä 595 työmarkkinatuella autoa pidetä eli pitää asua lähellä työpaikkoja yksiössä, kun vuokrat on kalliita.
Työttömälle tulee karenssi, jos ei suostu työkkärin määräämiin aktivointeihin.
Ja nyt on tulossa myös toimeentulotukeen työvelvoite julkisen yksikköihin.
Mä en luota yhtään mihinkään. Nythän on ihan hyvä, että sellaista lakia ei ole, joka velvottaisi lapset huolehtimaan vanhemmistaan. Sellainen on Suomessakin aikoinaan ollut ja monissa Euroopan maissa sellainen on edelleen. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, tuleeko sellainen laki uudelleen. Ja jos tulee, mitä se tarkalleen ottaen pitäisi sisällään. Voisin hyvin kuvitella, että varsinkin tämä nykyhallitus, joka oikein mielellään kyykyttää köyhiä, laatisi lain siten, että työtön muuttuisikin työttömästä omaishoitajaksi. Loppuisi työnhakuvelvoite ja työmarkkinatuki tosiaan vaihtuisi omaishoidontukeen. Ja se toimeentulotuen työvelvoitekin olisi sitten just tätä omaishoitajuutta. Suomalaisen itsemääräämisoikeuden suhteen varmaankin laissa pitäisi tehdä jotain muutoksia. Siis tyyliin niin, että se vanhus menettäisi omat oikeutensa ja omaishoitaja olisi sitten se, joka päättää, missä ja miten asutaan, miten vanhuksen eläke käytetään jne. Eli vanhus muutuisi ikäänkuin aläikäiseksi lapserksi ja hänen omaishoitajansa hänen holhoojakseen. Ja meidän ikääntyvien kannattaa ihan oikeasti miettiä, millaiseksi taakaksi haluamme omille lapsillemme muodostua.
Maailma muuttuu. Eihän tämän päivän työelämäänsä aloittelevat nuoretkaan voi tietää, millainen maailma ja Suomi on sitten, kun he ovat vanhoja. Ei heille voi nyt kertoa, millainen tilanne on 50 vuoden päästä, koska kenelläkään ei ole kristallipalloa. En minäkään 1980-luvun alussa voinut tietää, että mun eläkeikäni tulee nousemaan enkä päässyt samassa iässä eläkkeelle kuin silloiset päälle viiskymppiset työkaverini pääsivät. Mun alin eläkeikäni tulee täyteen reilun 1,5 vuoden päästä ja vaikka aika aon enää näin vähän, silti odotan, että kyllä tämän puolentoista vuoden aikana vielä jokin leikkaus ehditään tekemään. Tai vaikka nostamaan sitä eläkeikääkin ainakin muutamalla kuukaudella.
Mä olin sairaanhoitaja jo 1980-luvulla ja jo silloin puhuttiin tästä tulevasta vanhustenhuollon katastrofista. Mutta mitään konkreettista ei olla tehty. Nostettu vain nuorempien sukupolvien eläkeikää. Tässä olisi ollut monta vuosikymmentä aikaa huomata, että lääketiede on kehittynyt ewikä esim sepelvaltimotautiin enää kuollakaan viimeistään kuusvitosena. Tai että valtaosaan syövistä on kehitetty varsin hyvät ja tehokkaat hoidot. Pallolaajennuksia ja vaikka mitä elintensiirtoja tehdään nykyisin lähes rutiinina. Elinaikaennuste on noussut, mutta on pistetty vaan silmät ja korvat kiinni. Ja nyt ällistellään, kun vanhuksia kärrätään sairaaloiden päivystyksiin vain siksi, että eivät kotona muista syödä ja juoda riittävästi. Koko touhussa ei ole ollut järjen häivääkään.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/