Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 76: "Just tämä. Ihmiset ei uskalla kuluttaa eikä suunnitella tulevaa, kun turvaverkot poistettiin sekä työelämästä että yhteiskunnasta. Paikoittain firmojen myynnistä sulanut jopa 40% pois vuodessa."

No aivan! Jos kerran irtisanomissuojan heikentäminen sekä ansiosidonnaisen ja sairaspäivärahojen leikkaaminen ovat Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömiä, niin hallitukselta oli kyllä typerä veto tehdä nuo muutokset aikana, jolloin talous muutenkin sakkaa. Sen sijaan, että olisi tehty vasta sitten, kun talous lähtee kunnolla nousuun. Nyt juuri niiltä, joiden kotimaisella kysynnällä on merkitystä, lähti luottamus tulevaisuuteen ja siitä seurasi varovaisuus rahankäytössä. Enkä  nyt siis tarkoita, että mielestäni nuo leikkaukset ja muutokset olisivat Suomen tulevaisuuden kannalta välttämättömiä, mutta mitään järkeä niitä ei ollut tehdä just nyt. 

Juhlat on juhlittu. Joulu meni aika mukavasti, vaikka en nukkunutkaan aaton vastaisena yönä kuin muutaman tunnin. Mä en vieläkään osaa nukahtaa ja nukkua, jos en laita kännykkää äänettömälle. Ja koska isä oli pari päivää ennen joulua todella huonossa kunnossa, pidin kännykässä yön äänet päällä. Aatonkin oli vielä melkoisen väsynyt ja voimaton, mutta kehotin huolehtimaan siitä, että juo riittävästi nesteitä. Kun joulupäivänä sitten soitin, niin oli juonut yön aikana pari pullollista vichyä ja herättyään vointi oli jo paljon parempi. Kuuli äänestäkin, että oli ihan eri tilanne. 

Muut joulupäivät menikin ihan laiskotellessa ja jouluruokia syöden. Nyt tulee jo korvista. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa :D Vaikka tänään olenkin vapaapäivällä, osallistuin silti työpaikan yhteen Teams-palaveriin. Kyselin mielipteitä, jos jäisinkin lähiviikkoina 3 kuukauden palkattomalle vapaalle. Toimari ei ollut paikalla, mutta täytyy kysellä uudestaan vuodenvaihteen jälkeen. Oispa aika mahtavaa, jos vaikka tammikuun puolivälissä aloittaisi ja palaisi töihin huhtikuun puolivälissä. 

Maanantaina menen yhden ystäväni kanssa käymään kauppakeskuksessa kahvilla iltapäivällä ja sitten klo 18 menen niskahierontaan. On niskat niin jumissa, ettei meinaa pää kääntyä. Nyt pyhien aikana katselin sen uuden dokkarin Tsunami - paluu paratiisiin. Oli mun mielestä aika hyvä. Pitäisi keksiä jotain uutta katseltavaa.

Perunkirjoitus tosiaan pitää tehdä 3 kk kuluessa perittävän kuolemasta, mutta sille voi hakea myös lisäaikaa. Meillä haettiin toiset 3 kk lisäaikaa, koska edes isällä ei ollut ihan tarkkaa tietoa, mitä kaikkia sijoituksia äidillä oli. Myös metsälle piti selvittää arvo, samoin sijoitusasunnolle. Isän ja äidin yhteisen asunnon arvo tiedettiin kutakuinkin hyvin, mutta ei mun vanhemmat olleet käyneet siellä sijoitusasunnossaan kahteenkymeneen vuoteen eivätkä siis tienneet yhtään, missä kunnossa ko asunto oli. Päälle 80v vuokralaispariskunta oli kyllä pitänyt asunnosta ihan hyvää huolta eikä siellä ollut muuta kuin normaalin elämisen aiheuttamaa kulumista. Perunkirjoitus pidettiin lokakuun lopussa ja nyt itsenäisyyspäivän jälkeen vielä pesänjakotilaisuus. Oltiin täysin yksimielisiä, miten perintö jaetaan, joten rahana tuleva osuus tuli tilille jo ennen joulua. Mulla ei kyllä ole tietoa, tarvitaanko mua jotenkin siihen, että osa asuntojen osakekirjoista siirretään mun nimiin. Tai ilmoittaako joku jostain (kuka??), kun siirto on tehty. Ei siis aavistustakaan tästä osasta perintöä. 

Mutta kuten muutkin on jo kertoneet, niin perinnönjako voi tapahtua hyvinkin nopeasti tai sitten voi kestää jopa vuosikymmeniä. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se noloa että Suomessa työssäkäyvä ei välttämättä pärjää palkallaan. Suomen valtiolle siis noloa. Jos ei makseta kunnolla niin sitten haen tukia, niin se vaan on. 

Samaa mieltä.

Noh, tuo muuttuikin 1990-luvun laman aikana, kun moni ihan tavallinen työssäkäyvä, joka aiemmin oli elättänyt itsensä ja perheensä palkkatyöllä, jäikin työttömäksi yritysten mentyä konkursseihin tai muutoin joutuivat irtisanomaan ja lomauttamaan työntekijöitään. Ennen lamaa kun elettiin vielä aikaa, jolloin todellakin saattoi vain "mennä töihin". Ei tietenkään mihinkään hyvin palkattuihin ja korkeaa koulutusta edellyttäviin, vaan monenlaisiin hanttihommiin ja avustaviin tehtäviin. Muistan hyvin, miten laman aikaan monissa uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa korostettiin, että ei ole häpeä joutua turvautumaan yhteiskunnan tukiin.