Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka suunnittelet sapattivapaata, toivon todella, että onnistuu, jos sitä kaipaat.

Itse olin aikoinaan 4kk vapaalla, syys-joulukuu. Voi ettäs, miten oli mukavaa. Ulkoilin paljon, retkeilin. Luin. Olin. Katsoin leffoja, tapasin ystäviä. Nopsaan meni aika. Töissä jaksoi taas...

Toivotaan, että saat vapaasi. Rankka vuosi takana. Ehdit olla isäsi kanssa. Täällä peukut pystyssä Sinulle

N64

Kiitos :)  Mä olin ennen joulua jo asennoitunut niin, että nyt kaksi raskasta vuotta on jo takana ja vuosi 2025 alkaa sitten niin, että voin paremmin alkaa pitää huolta omasta terveydestäni. Että jospa nyt, kahden vuoden tauon jälkeen, voisin aloittaa reumalääkityksen uudelleen. Ja mikäli jossain vaiheessa sataa taas lunta, voisi piiiiiiiitkästä aikaa lähteä vaikka hiihtämään. Siis ihan päivänvalossa. Ylipäätään suunnittelemaan tätä elämää siten, että oma toimintakyky pysyisi mahdollisimman hyvänä. Noh, sitten isän mentyäkin yllättäen huonoon kuntoon aloin ajatella, että ehkä toivoin jo ihan liikaa. Mutta jos saisin sen sapattivapaan, voisin sekä aloittaa sytostaatit, käydä hiihtämässä yms että tarpeen mukaan huolehtia isästä. Mutta tuo kaikki ei onnistu, jos on vielä tehtävä töitäkin. 

Vastailinkin jo noin vuosi sitten ketjuun, mutta vastaan nyt vielä lisää. Teen siis etätöitä, joten syön lähes kaikki ateriat kotona. Tavallisimmin kokkaan itselleni työpäivän jälkeen päivällisen ja teen sitä sen verran, että riittää seuraavana päivänä lounaaksikin. Nyt on tässä jouluruokia popsittu jo yli 3 päivää ja tulee niiiiiin korvista (vaikka hyviä olivatkin), että mulle tosiaankin sopii paremmin se, että tänään päivällinen ja huomenna lounas samaa, ja sitten taas jotain muuta. Vaikka nykyisin katselenkin kilohintoja eri tavalla kuin ennen, en silti halua, että mun puoli kiloa kasviksia olisi pelkkää lanttua tai pelkkää kaalia. Pyrin syömään suositusten mukaan (paitsi en nyt näiden uusimpien...ihan niin lammas en sentään ole :D ) ja mulle erityisesti kasviksissa on tärkeää myös monipuolisuus eikä pelkästään määrä.

Hyvin säilyvä salaatti on muuten Cosmopolitan. Myydään reilun 200 g pakkauksissa ja säilyy jääkaapissa oikein hyvin yli viikon, jopa kaksi viikkoa. Myös kiinankaali säilyy varsin hyvin. Sekä se tavallinen että violetti. Tykkään myös erilaisista raasteista, mutta koska raastaminen on sorminivelille vähän tuskallista, hommasin aikoinaan raastinkoneen. Uunijuureksetkin (ja juuresten valikoima on laaja ja vieläpä edullinen) valmistuu kuorimisen jälkeen ihan itsestään uunissa. Osan voi syödä tänään ja osan marinoida jäähtymisen jälkeen, jolloin ovat seuraavana päivänä vähän niinkuin jotkut meze-kasvikset. Tämän päivän ruuan loput voi siis - halutessaan - tuunata huomista varten eri tavalla. Mun ostoslistallani pyörii pääsääntöisesti aina samat perusraaka-aineet, mutta sitten fiiliksen (ja mitä kapaissa sattuu olemaan) mukaan niistä voi syntyä meksikolaista, italialaista, thaimaalaista, marokkolaista tai mitä vaan. 

Kuitenkin sanoisin, että jos ruuanlaitto itsessään ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa eikä ole taloudellista pakkoakaan saada mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla, niin onhan ne kaupan valmisruuat silloin ihan hyvä valinta. Jos mä en tekisi etätöitä vaan kävisin joka arkipäivä lounasravintolassa syömässä, tuskin laittaisin kotona ruokaa kuin korkeintaan viikonloppuisin. Ja viikonloppunakin saattaisin tehdä vain brunssin kaltaisen aamiaisen ja syödä jonkun einesruuan päiväruuaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet maamme armahin Suomenmaa

Ihanuuksien ihmemaa

joka niemeen notkoon ja saarelmaan.

Kodin tahtoisin pystyttää.

joka niemeen notkoon ja saarelmaan

Kodin tahtoisin pystyttää.

Suomi on edelleen meidän suomalaisten koti, jota me arvostamme ja  syvästi rakastamme!

kertokoot mediat ja muut trollit mitä haluavat aivoja pestessään.

Juuri näin. Tänä päivänä ei uskalleta olla isänmaallisia, vaan sekin väännetään nationalismiksi??

Missä maassa asuu isänmaallisia se maa on sisäisesti vahvempi.

Kaikilla on oltava lupa ja yhteinen rakkaus omaan kotimaahansa riippumatta sen hetkisistä olosuhteista. 

Samaa mieltä. On aika surullista, että isänmaallisuus on jo pitkään liitetty lähinnä äärioikeistolaisuuteen tai vähintäänkin perussuomalaisuuteen. Mä olen silti isänmaallinen eikä mun isänmaallisuuteni liity millään tavalla politiikkaan. Mun sukujuuret on vahvasti tässä maassa ja rakastan tätä maata. Valtiosta ja kansalaisista voin olla montaa mieltä, mutta mulle Suomi on kotimaa ja tulee aina olemaankin. Siinäkin tapauksessa, että joutuisin joskus muuttamaan täältä pois, asuisin sitten vieraassa maassa eikä siitä koskaan voisi tulla mun kotimaatani. 

Pysähdyn, jos jokin vanhuksen olemuksessa tai käytöksessä saa mut huolestumaan. Tällä alueella asuu aika paljon vanhuksia (ihan lähellä on palvelutalokin) , joten valtaosa heistä on vähintään "naamatuttuja", koska tulevat aika usein tuolla vastaan tai näen lähikaupassa. En tiedä, johtuuko mun taustastani, mutta kiinnitän näihin vanhuksiin ehkä enemmän huomiota kuin ohikulkijat yleensä. Tarkoitan, että huomaan heti, jos esimerkiksi vanhuksen liikkuminen on huonompa kuin edellisellä kerralla kohdatessamme. Uusiakin vanhuksia alueelle tulee, kun palvelutaloon tulee uusia asukkaita. Mulle on aika tavallista hetken aikaa seurata, pääseekö vanhus rollaattorinsa kanssa tien yli vai pitäiskö mennä auttamaan. Ja varsin usein autankin, siis varsinkin talvella, kun on lunta. Yhtenä iltana yksi vanha mies oli samaan aikaan rollaattorinsa kanssa kaupassa ja kun menin siitä ensin ulos, niin kulman takana notkui jotain nuorisoporukkaa. Yleensä täällä nuorisokin on ihan ok, mutta päätin jäädä kadun toiselle puolelle odottamaan. Vanhus tuli ja lähti kävelemään kotiinsa ja mä seurasin jonkin matkan päästä perässä. Kun hän oli mennyt porraskäytävän ovesta sisään ja ovi mennyt perässään kiinni, jatkoin matkaani kotiin. Ei se nuorisoporukka edes lähtenyt vanhuksen perään, mutta ajattelin vain varmistaa, että vanhus pääsee turvallisesti kotiin. Oli kuitenkin perjantai-ilta ja kello jo vähän yli 22. 

Nro 6298: Voi  olisinpa hoksannut, että tuollainenkin tulee!! Yritin googlettaa, näkyykö uusintana mistään. Elisa Viihteellä on esittely dokkarista, mutta ei mitään tietoa, tuleeko joskus uusintana. Pistin nyt varmuuden vuoksi tallentumaan, JOS se vielä tulee. Olet ihan oikeassa tuossa paikallisten tilanteessa. Siinä katsomassani asiaa käsiteltiin vain viimeisessä jaksossa ja hyvin pikaisesti ja pintapuolisesti. Henkiä menetettiin, mutta siinä missä eloonjääneet turistit saattoivat palata takaisi koteihinsa, paikallisilla ei ollut enää edes koteja, mihin palata. 

Mä kans niin toivon, että mun "sapattivapaani" onnistuisi. Jos ei onnistu, niin kysyn, voinko pitää edes kesälomani nyt helmikuussa. Mä en itseasiassa kesäisin edes kauheesti lomaa kaipaakaan, kun valoisaan vuodenaikaan mun unentarpeeni on huomattavasti vähäisempi kuin pimeään vuodenaikaan. Ja työåäivän jälkeen voi tehdä vielä mitä huvittaa, kun ei tarvitse lähteä pimeässä liukastelemaan. Nyt aamulla, kun käytin koiran ulkona, siellä oli ihan kiva ilma. Kaduilta oli kaikki lumet ja jäätkin sulanut, mutta eilinen märkä asfaltti oli sitten yön aikana jäätynyt, joten tiet oli nk mustaa jäätä. Joskus miettinyt, kuka mahtoi olla se esivanhempi, joka aikanaan tänne Pohjolaan saapui, mutta ei älynnyt jatkaa matkaansa ilmastoltaan mukavampaan paikkaan. No ei vaan, mä olen kyllä niin henkeen ja vereen suomalainen enkä ole koskaan oikeasti halunnut asua missään muualla kuin täällä. Rakastan Suomen luontoa. Vietin lapsuuteni kesät Keski-Suomessa tätini luona ja siinä missä serkkuni aina lähtivät innoissaan kauppa-autolle, mä makasin selälläni metsässä puiden latvojen välistä näkyvää taivasta katsellen ja puiden runkojen narinaa kuunnellen.  Mun luonteeni sopii tänne kuin nenä päähän ja osaan valittaa niin pimeydestä, kylmyydestä, liiasta valoisuudesta kuin helteestäkin :D Joskus hyvän ystäväni kanssa nauretaan, että ikinä ei olla mihinkään tyytyväisiä. Vaikka tosiasiassa ollaan kyllä aika tyytyväisiä lähes kaikkeen, kunhan nyt vaan periaatteen vuoksi valitetaan.