Reipas ja tunnollinen lammas

Kävin hetki sitten paikallisessa ravintolassa. Mukava pakistanilainen pariskunta omistajina. Join lasillisen viiniä odotellessani tilaamaani pizzaa. Pizzan otin mukaan ja söin kotona. Riittää mulle kolmeksi päiväksi. Kun tulin kotiin, huomasin, että Foodora toimittaa taas tuosta ravintolasta myös ystäväni, joka asuu kauempana,  osoitteeseen. Ystäväni on pienituloinen puolisonsa omaishoitaja, jolla itselläänkin sairauksia. Kehotin kutsumaan veljensäkin syömään ja tilasin Foodoran kautta koko porukalle ruuat. Joten nyt olen kuluttanut tarpeettomaan riittävästi tälle vuodelle. 

Nrto 203: "Juuri tämä ja juuri tätä olen hokenut kautta koko ketjun ja saanut osakseni vain törkeää halveksivaa ja ilkeää kommentointia. Nyt,kun joku muu sanoo saman asian, siis täysin saman, hän saa yläpeukkuja. Eikö olekkin ih meel lis tä..Jokainen on vastuussa IHAN ITSE siitä rajojen vedosta. Ei kukaan muu. Täysin peruspsykologiaa-kuinka tällaisesta edes voi joku olla mitään muuta mieltä,ellei kyseessä ole uhriutuja tai sellaisen puolustelija?"

Juuri näin, Jos olet erehtynyt päästämään elämääsi energiasyöpön, hankkiudu hänestä eroon. Tai ainakin rajoita yhteydenpitoa häneen niin, ettei hän enää vie energiaasi. Älä edes vastaa hänen puheluihinsa, jos et jaksa kuunnella. Kännyköiden aikakautena tämä on vieläpä oikein helppoa. Kännykästä kun näkee, kuka soittaa. Tai voi jopa laittaa eston ko henkilön puheluille. Viestitkin voi lukea vasta sitten, kun haluaa. Ja vastata sitten, kun jaksaa. Ehkä koko tämä ongelma onkin saanut alkunsa siitä, että nykyisin olemme tavoitettavissa 24/7. Lankapuhelinten aikaan sait olla ihan rauhassa töissä, kaupassa, bussissa, autossa, lenkillä, saunassa jne. Ja vain kännissä olevat soitteli klo 22-06 välillä. Mulla taitaa muuten olla vieläkin kännykkä äänettömällä. Laitoin eilen illalla enkä pistänyt päälle amullakaan. Missäköhän koko vekotin edes on? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat todella itsekkäitä. Annan itsestäni paljon ja koen toisinaan uupumusta, mutta pitää vetää rajoja ja sitten levätä, mutta en katkaise välejä sen takia, että "joku veisi energiaa". Olenhan itsekin ollut maassa ja minua on kuunneltu. Kyllä tämä on vastavuoroista. 

Mutta ne nk energiasyöpöt eivät olekaan vastavuoroisia. He vain ottavat, mutta eivät koskaan anna mitään. Normaaliin ystävyyssuhteeseen kuuluu vastavuoroisuus. Energiasyöpoöt eivät kykene vastavuoroisuuteen. Siksi heihin katkaistaan välit. 

Vierailija kirjoitti:

On totuttava huonompaan elintasoon. Korjattava vaatteet, kodinkoneet. Ajettava vanhoilla autoilla. Vaihdettava fitness salit järven jäähän ja hankiin. Tää on ihan helppoa, kun tottuu.

Tosiaan tottumuskysymys. Mä opettelin viime vuonna elämään taas 1980-luvun elintasolla ja tänä vuonna tavoitteena on 1970-luvun elintaso. Kun ensi vuonna jään eläkkeelle, tavoitteena on 1960-luvun elintaso. Elin lapsuuteni 1960-luvulla ja ihan hyvä vuosikymmen se mulle oli. Nälkää ei tarvinnut nähdä eikä nakupellenä kulkea talvipakkasilla. Äiti ompeli ja korjasi itse kaikki meidän vaatteet. Mulla odottaa ompelukone, sovitusnukke ja läjä kankaita. Ompelin itsekin silloin ysärin laman aikaan kaikki omat ja lasteni vaatteet, joten nyt vaan palaan takaisin niihin aikoihin. Siskonpoika tuossa muutama viikko pohti, että nyt kun mummi on kuollut, onko suvussa enää ketään villasukkien kutojaa. Eipä taida olla muita kuin minä, joten puikot heiluu jo siskonpojan villasukkia varten. 

Vierailija kirjoitti:

Jotta tästä aiheesta voisi käydä edes hiukan asiallista keskustelua, olisi ensin erotettava se, mitä tarkoittaa "energiasyöppö" ja mikä ero siinä on suhteessa vaikka traumakäytöksiseen ja siksi raskaalta tuntuvaan, mutta vain satunnaisesti tavattavan henkilön suhteen. Täällä niputetaan aivan erilaiset ihmiset ja käytösmallit yhteen ja samaan läjään. Miksi?

Mä tapaan satunnaisesti traumataustaisia. Jos mulla sattuu olemaan aikaa ja voimavaroja, jaksan kuunnella. Mutta en enää ystävysty tällaisten ihmisten kanssa. Oleellista on mun mielestä just tuo "satunnaisesti tavattava". Olen itseasiassa kuunnellut ihan tuntemattomienkin elämäntarinoita niin bussipysäkeillä, bississa kuin rautatieasemillakin. Ei nuo kohtaamiset mua kuormita. Se on se hetki ja sen jälkeen ei todennäköisesti enää koskaan kohdata. Yli 20 vuotta sitten tyhmyyksissäni ystävystyin ihmisen kanssa, jolla oli vaikea ero meneillään. Tai niin mä luulin. Hän puhui jatkuvastyi tästä exästään ja kaikesta heidän eroonsa liittyvästä. Kun 2 vuotta oli kulunut, kerran varovasti ehdotin, että eikö kannattaisi alkaa jo suunnata katse tulevaan eikä menneeseen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin kulunut jo 10 vuotta. Tämän naisen lapsetkin teini-ikään tultuaan päättivät muuttaa isänsä luokse, koska eivät enää jaksaneet äitinsä katkeruutta. 

Mulle "energiasyöppö" tarkoittaa henkilö, joka on jos ei nyt ihan päivittäin niin ainakin melkein haluamassa multa milloin mitäkin antamatta koskaan itse mitään takaisin. Ihminen, joka käyttää mua vain omien ongelmiensa likasankona. Mulla on yksi tuttu, joka laittaa mulle viestiä muutaman kerran viikossa ja viestit on just aina sitä samaa: rahapulaa, yksinäisyyttä jne. Mua se ei haittaa, koska tämä henkilö on mulle kuitenkin vain tuttava eikä mulla ole mitään varsinaista tunnesidettä häneen. Ymmärrän, että hänellä on tarve purkaa edes jollekin pahaa oloaan ja mulle sopii ihan hyvin, että hän purkaa sen mulle. Mutta en halua tavata tätä ihmistä enkä muutenkaan lähentyä hänen kanssaan. Luen ne viestit, kun ehdin ja jaksan,  ja vastailen jotain tyyliin "onpa ikävää" tms. En odota itse tältä ihmiseltä yhtään mitään, joten sen vuoksi en koe häntä "energiasyöppönä".