Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Tämä kylmyys lähimmäisiä kohtaan on kyllä huomattu. Jos joku joutuu vaikeuksiin, sanotaan jotain pinnallista pientä ja sitten hylätään tuo uhri yksinään

En nyt tiedä, millaisia vaikeuksia tarkoitat, mutta yksilön mahdollisuudet auttaa toinen ihminen pois vaikeuksistaan on kuitenkin aika rajalisia. Monet eivät myöskään halua mitään neuvoja, joilla voisi vaikeuksistaan päästä eroon tai ainakin saada jotain sellaista apua, että tilanne helpottuisi. 

No 47: "Ja joillekin on hyvä pakottaa vähän apua, vaikka tiuskivat. Voivat muuten lopulta paleltua paikoilleen."

Olet ihan oikeassa. Mutta tuokin on nimenomaan tilanteesta kiinni. Siis just siitä, että muuten voi paleltua paikoilleen. Mulla on tuttu, jolla on lievä liikuntavamma, eikä hän tykkää yhtään siitä, jos häntä yritetään auttaa ihan normaaleissa asioissa (esim kaupassa), joista hän selviää itsekin, joskin hitaammin kuin terve ihminen. Mä olen alle 160 cm pitkä ja joskus kaupassa jokin tuote on ylähyllyllä siten, että en ylety. Silloin mä katselen hetken ympärilleni ja jos tulee paikalle joku mua pidempi ihminen, sanon "anteeksi, mutta voisitko auttaa mulle tuon tuotteen hyllyltä". Eipä ole kukaan vielä koskaan kieltäytynyt ja yleensä ihmiset vaikuttavat olevan ilahtuneitakin siitä, että pienellä vaivalla pystyivät auttamaan. Eli sitä apua voi pyytää itsekin eikä olettaa, että muut ihmiset olisivat ajatustenlukijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon saanut huomata, että tosi monet tuntemattomat ihmiset tulee auttamaan jos pyörätuolin kanssa on vaikeaa päästä jostain. Ja usein ihmiset myös antaa tilaa kun menee pyörätuolin kanssa. Tämä on ollut yllättävää kun itselläkin on aiemmin ollut sellainen käsitys, että ei ihmiset auta tai kauheasti välitä. Toki välillä on ikäviäkin tilanteita, mutta ehdottomasti enemmän kuitenkin on niitä hetkiä ollut kun tuntemattomat ovat auttaneet

itelle on useamman kerran ärähdetty vihaisesti vastaukseks kun oon tarjonnut apua niin nykysin vähän varovaisempi sen suhteen

Jotkut tilanteet ovat sellaisia, että on ihan ok kysyä, tarvitseeko apua. Tai jopa mennä heti auttamaan (esim jos joku jää auton alle). Mutta monet tilanteet myös sellaisia, ettei toinen ihminen halua, että häneen kiinnitetään edes huomiota, kun hän yrittää tehdä jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Ei usein vaan aina. Surullista, sisarusten puolisot auheuttivat keksittyineen syytöksineen.

Ei nyt sentään aina. Meillä meni ihan sulassa sovussa siskoni kanssa äidin perinnönjako. Mun siskolleni mökki Keski-Suomessa on ihan äärettömän rakas paikka, mua taas sinne hyttysten  syötäväksi ei saa kuin huumattuna ja kettingeillä köytettynä. Mietittiin useita eri jakotapoja ja päästiin yhteisymmärrykseen. Kumpikin peri neljänneksen vanhempieni asunnosta, vaikka kumpikaan ei olisi sitä halunnut, mutta mä sain sitten enemmän rahaa ja siskoni sai pitää hyttysensä. 

Nro 427: "Toki näin. Lähinnä tarkoitin, että jos tilanne on ollut aina noin, niin miksi sitä olettaisi enää asioiden korjaantuvan."

Ymmärrän. Tuollaisesa tilanteessa aikuisen lapsen olisikin ollut järkevintä laittaa välit poikki vanhempiinsa ja aikoja sitten. Vanhempi voi sitten halutessaan hankkia elämäänsä sellaisia ihmisiä, joita hänen juttunsa kiinnostavat. Asiat eivät tosiaankaan korjaannu, jos molemmat osapuolet eivät halua niiden korjaantuvan. Tämä muuten pätee ihan kaikissa ihmissuhteissa.  Ja tällaisissa tapauksissa tilanne on hyvin usein just näin, että lapsi haluaisi tilanteen korjaantuvan, mutta vanhempi ei, joten on ihan turhaa ajanhaaskausta edes pitää mitään yhteyttä vanhempaansa.