Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 1919: "Niin eihän nimitys muuta todellisuutta mihinkään, saman asian se ajaa myös taaperoilla.

Minkäs sille mahtaa jos dementia iskee ja ei pysty enää järjellä toimimaan. Ehkä et kestä tilannetta ja haluat tuupata laitokseen... Onpahan pois silmistä ja mielestä. Moni vielä toitottaa, ettei kannata edes käydä katsomassa kun jos se tunnistaa niin ei kohta enää muista kuitenkaan. Kyllä ne pienetkin hyvät hetket on merkittäviä ja varsinkin jos silloin vielä näkee rakkaiden ihmisten tuttuja naamoja.

Ei sairauden mitenkään pitäisi vähentää yksilön ihmisarvoa. Varsinkin kun on kyse siitä, että taantuu pienen lapsen tasolle. Täällä monissa teksteissä kuulostaa, että tietyn pisteen jälkeen ois sama taluttaa letkassa saunan taakse..."

Ottamatta kantaa muuhun, niin rimpuileva taapero on kuitenkin paljon helpompi esimerkiksi kantaa takaisin omaan sänkyynsä kuin itseään isompi aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45 % kandasta ajattelin, että lisää vastuuta vanhusten lapsille vanhemmistaan. 

45 % kannasta on sitä mieltä, että lisää vastuuta jälkeläisille. 

https://yle.fi/a/74-20138845

Ja "yllättäen" vähiten kannatusta tulee niiltä, joilla tuo hoitovastuu kolkuttelee jo oven takana elloei ole jopa jo alkanut. 

Itse hoidan vanhempiani. Ajattelen, että säästyisikö yhteiskunnan rahoja laadukkampaa hoivan tukemista varten, jos lapset pistettäisiin osallistumaan. 

Siis tarkoitan, että hoivan tukipalvelut tulisivat laadukkaammiksi. Jopa ehkä omaishoidontukea voitaisiin nostaa. Ja sitten yhteiskunta tarjoaisi laadukkaamman hoivapaikan, kun hoitoisuus on niin suuri, ettei siihen kyetä kotioloiss

En jaksa uskoa, että hoidosta säästyneet rahat käytettäisiin millään tavalla muihin sote-maksuihin. Kun jostain säästetään ja säästön vuoksi voidaan esimerkiksi sulkea vuodepaikkoja, vähennetään samassa suhteessa myös henkilökuntaa. Tuskin myöskään palaisi takaisin kunnan tarjoamat siivouspalvelut tms. Eikä ateriapalveluiden ruuan laatukaan paranisi.  Ihan sama, mikä firma on voittanut tarjouskilpailun, voittojen maksimointi on kuitenkin tärkeintä. Valitettavasti. Tai no ehkä sitten, jos vienti alkaa taas vetää, talous kasvaa ja kaikilla työikäisillä työkykyisillä on työpaikka. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin. 

Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.

Tällaisessa toiveessa pariskunnan kannattaa jo hyvissä ajoin (mieluiten heti eläkkeelle jäätyään) miettiä hyvin tarkkaan nykyinen asumismuotonsa. Ensinnäkin siltä kantilta, miten siellä mahtuu liikkumaan esimerkiksi rollaattorin kanssa, miten pääsee sängystä suihkuun jne. Miettiä ajatuksen kanssa,  millaisia apuvälineitä mahdollisesti joskus tarvittaisiin jne. Toiselta kantilta sitten siten, että onko asunto sellaisessa paikassa, johon on helposti saatavilla palveluita. Yksi mielestäni tärkeimmistä on päivittäistavarakauppojen kotiinkuljetuspalvelut. Toinen tärkeä on vanhukselle apteekkien kotiinkuljetuspalvelut. Mikäli alueelle saa yksityiiltä hoivayrityksiltä ostettua tarvitsemiaan palveluita, se on plussaa. Jos vaikuttaa siltä, että siinä asunnossa ei ole mahdollista asua loppuun - tai mahdollisimman loppuun - asti, kannattaa harkita jo ennenkuin tilanne menee huonoksi muuttamista esteettömämpään asuntoon ja palveluiden lähelle. Jossain vaiheessa ajan myötä on syytä harkita turvapalvelun hankkimista. Viimeistään silloin, kun ollaan jo siinä kunnossa, ettei toinen kykenisi hälyttämään apua muttei myöskään auttamaan toista lattialta ylös. Mun isällä on ollut nyt vuoden verran turvapalvelu ja sillä voi hälkyttää rannekkeen nappia painamalla, mutta se ranneke hälyttää myös itse, jos se kolahtaa jonnekin. Esimerkiksi jos kaatuu. On ihan hyvä myös selvitellä, millaisia kaikkia ratkaisuja on olemassa. Mun isäni hankki muutama vuosi sitten 2-kerroksiseen rivitaloasuntoonsa porrashissin. Pääsee istuen kerroksesta toisene. Maksoi silloin noin 10 000€. 

Ei ole mitenkään varmaa, että teistä kummastakin tulee muistisairas. Ei edes varmaa sekään, että kummastakaan tulee. Vaikka toinen olisikin muistisairas, mutta toinen ei, yhdessä asuminen onnistuu vielä kohtuullisen hyvin, kunhan asunto tila- ja kalusteratkaisuiltaan sopiva ja palvelut kotiin ovat saatavilla. Palvelutaloista voi sitten vuokrata asunnon ihan pariskunnillekin asunnon, jos tilanne muuttuu sellaiseksi, ettei muuallakaan pärjää. 

On aina surullista, jos pitkään yhdessä ollut pariskunta joudutaan erottamaan sen vuoksi, että kotiin saatavat palvelut eivät enää riitä eikä toinen puolisoistakaan pysty huolehtimaan riittävästi toisesta. Mutta jotta tällasta tilannetta ei tulisi tai ainakin se tulisi vasta ihan viimeisinä elinpäivinä/viikkoina, suosittelen lämpimästi miettimään näitä aisoita hyvissä ajoin etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä menetelmällä häviää ns. suvussa kulkeva arvo-omaisuus kokonaan. Maailmalla yritetään kasvattaa suvun omaisuutta, jotta seuraavalle polvelle on aina arvokkaampi kokonaisuus perittäväksi. Suomessa kaikki tuhotaan ja muutetaan rahaksi.

Kyllähän se omaisuus on jotain ihan muuta kuin käyttö- tai koriste-esineitä. Ne ovat juuri sitä roinaa, joilla on rahallista arvoa yleensä vain muutamia tuhansia maksimissaan. 

Näin juuri. Aika harvalla suomalaisella kuitenkaan kuolinpesän irtaimistossa mitään aitoja Picasson tai edes von Wrightin tauluja on. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jokin muu ongelma, kuin pelkkä "roina".

Todellakin ihmiset heittävät pois arvokastakin tavaraa ja mieleeni tulee ihan joiden heimojen tapa polttaa ja rikkoa kaikki vainajan omaisuus.

En sitten tiedä.

Kaikilla ei ole aikaa, voimia eikä kärsivällisyyttäkään alkaa myymään kuolinpesän tavaroita. Jos itse ei niitä tarvitse, niin tavalla tai toisella niistä on hankkiuduttava eroon. Joko myytävä, lahjoitettava tai ihan vaan heitettävä kierrätykseen tai roskiin,m jos ei kierrätykseenkään ole rahkeita viedä. Mä luotan siihen, että meillä nuoremmalla sukupolvella on vielä intoa kerätä kaikki vanhempieni design-esineet ja myydä ne.