Reipas ja tunnollinen lammas

En lukenut koko ketjua, mutta mun 1927 syntynyt äitinikin kauan sitten jo sanoi, että ensin hankitaan ammatti, sitten työpaikka ja vasta sitten, kun "juoksutkin on juostu", voi alkaa hankkimaan lapsia. Tuolla viimeisellä hän tarkoitti sitä, että kun kaikki se, mikä nuorta aikuista elämässä kiinnostaa, on nähty ja koettu, ja ollaan valmiita lapsiperheen  99%:sti aika harmaaseen arkeen, on lasten hankinnan vuoro.  1980-luvulla niitä mielenkiintoisia aisoita vaan oli paljon vähemmän kuin nykysin ja jos jotain olikin, oli vielä sen verran kallista hommaa, ettei nuoren aikuisen tulotasolla niihin ollut mitään realistisia mahdollisuuksia. Ei ollut vielä halpalentoyhtiöitä yms. Se oli melkein se interreilaaminen, mihin rahat monilla riitti. Kaikilla ei riittänyt siihenkään. 

Joku ketjun alussa kirjoitti, että parikymppinen voi sitten kolmekymppisenä palata takaisin työpaikkaansa. Siis mihin ihmeen työpaikkaan? Kuinka monella parikymppisellä on tänä päivänä vakituinen työpaikka? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos eutanasia sallittaisiin kaikille yli 80vuotialle, moni ongelma poistuisi. Ja vanhukset saisivat arvoisensa lopun.

N 75v valmis kuolemaan heti, kun en yksin pärjää.

On tutkittu,  että useimmilla hyvinkin vaivaisilla ja iäkkäillä on vahva elämänhalu tallella. 

Mun vanhemmalla oli tahto elää loppuun saakka vahva. Kuoli yli 100-vuotiaana. Teki työuransa jälkeen toisen uran puolisonsa omaishoitajana pitkään. Se oli rankempaa kuin hänen työuransa. 

Mutta on myös heitä, jotka toivovat kuolevansa ja puhuvatkin siitä, koska vaivoja on niin paljon. Mutta elämä jatkuu vaan.

Ja sitten on niitä, jotka ovat jatkuvasti peloissaan ja ahdistuneita, koska eivät enää ymmärrä, missä (kodissaan, jossa on asunut jo yli neljännesvuosisadan) ovat ja keitä ovat nuo ihmiset (siis puoliso ja omat lapset), jotka siellä samassa asunnossa ovat. Näkevät ja kuulevat harhoja, pelkäävät viereisessä huoneessa olevia ihmisiä tai olentoja (ei siellä oikeasti ketään ole) ja haluavat vain itsepintaisesti päästä kotiin (siis lapsuudenkotiinsa) läheistensä (isä, äiti ja sisarukset, jotka ovat kaikki kuolleet jo vuosikymmeniä sitten) luokse. Tällaista oli mun äitini viimeiset 1,5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten käy niiden, joilla on vain poikia? 

Pojat tai poika hoitaa vanhempiaan, ei omaishoito ole yksin naisten harteilla.

T: 70v vanhempiaan hoitanut mies omaishoitaja.

Kyllä se on ON NAISTEN HARTEILLA! Ihan tilastoista voit katsoa, että lähes kaikki omaishoitajat ovat naisia.

Tilastollisesti kyllä, koska tavallisin omaishoitaja on puoliso. Ja koska naiset elävät yleensä pidempään kuin miehet ja parisuhteessa nainen on yleensä nuorempi kuin mies, on ihan tavallista, että vaimo hoitaa miestään eikä päinvastoin. Noh, mun isäni oli äitiä pari vuotta nuorempi ja  äidin omaishoitaja eli joskus näinkin päin. 

Ei ole pelkäs

Se on kyllä totta. Mä ajattelin tässä lähinnä vanhusten omaishoitajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten käy niiden, joilla on vain poikia? 

Pojat tai poika hoitaa vanhempiaan, ei omaishoito ole yksin naisten harteilla.

T: 70v vanhempiaan hoitanut mies omaishoitaja.

Kyllä se on ON NAISTEN HARTEILLA! Ihan tilastoista voit katsoa, että lähes kaikki omaishoitajat ovat naisia.

Tilastollisesti kyllä, koska tavallisin omaishoitaja on puoliso. Ja koska naiset elävät yleensä pidempään kuin miehet ja parisuhteessa nainen on yleensä nuorempi kuin mies, on ihan tavallista, että vaimo hoitaa miestään eikä päinvastoin. Noh, mun isäni oli äitiä pari vuotta nuorempi ja  äidin omaishoitaja eli joskus näinkin päin. 

Nro 236: "Reippaalle ja tunnolliselle lampaalle: Ihan aiheesta oli tuo pelko isälläsi, että ei halunnut, että ulkopuolinen näkee, miten huonossa kunnossa oleva siellä huolehtii vaimostaan. 

Meille tuli vastaavassa tilanteessa hankaluuksia. 

Tuo kerran viikossa sinun käyntisi on aika vähän noin iäkkäälle vanhukselle. Voisitkohan olla siellä vaikka kerran viikossa yökylässä. "

Riippuu varmaan siitä, missä vanhus asuu. Täällä Vantaalla ei tahdo saada yksinasuvaakaan muistisairasta hoivakotiin ennenkuin vasta sitten, kun edes 4-5 kertaa vuorokaudessa kotihoidon käynnitkään ei riitä. Tai jos vanhus sitten sytyttää asuntonsa tuleen tai sattuu jotain muuta vastaavaa. Ketään sellaista, jolla vielä puoliso laittaa ruuat, pesee pyykit, siivoaa, auttaa vessaan, antaa lääkkeet jne, ei kukaan tule kotoaan hakemaan ja vie väkisin minnekään hoivakotiin. Ensin kokeillaan ainakin ne kotihoidon käynnit. 

Tuota en oikein ymmärtänyt, miksi mun mielestäsi pitäisi jäädä isän luokse vielä yöksikin. Ei musta isälle - eikä kenellekään muullekaan - ole öisin seuraa, koska mä nukun silloin. Mä en myöskään ole ainoa, joka isän luona käy. Mun siskoni käy myös ja aina välillä myös isän lapsenlapset.