Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jokin muu ongelma, kuin pelkkä "roina".

Todellakin ihmiset heittävät pois arvokastakin tavaraa ja mieleeni tulee ihan joiden heimojen tapa polttaa ja rikkoa kaikki vainajan omaisuus.

En sitten tiedä.

Kaikilla ei ole aikaa, voimia eikä kärsivällisyyttäkään alkaa myymään kuolinpesän tavaroita. Jos itse ei niitä tarvitse, niin tavalla tai toisella niistä on hankkiuduttava eroon. Joko myytävä, lahjoitettava tai ihan vaan heitettävä kierrätykseen tai roskiin,m jos ei kierrätykseenkään ole rahkeita viedä. Mä luotan siihen, että meillä nuoremmalla sukupolvella on vielä intoa kerätä kaikki vanhempieni design-esineet ja myydä ne. 

Vierailija kirjoitti:

Mites tämä. Lapseni aikoo kieltäytyä perinnöstä. asuntoni on täynnä lapsen omaisuutta, soittimia, suksia, hokkarit, pelikonsolia. jos kuolen tyhjentääkö sukuni lapseni tavarat omaan kaappiinsa.

Lapsesi omat tavarat eivät ole hänen tulevaa perintöään vaan jo nyt hänen. Kannattaa ehkä sanoa lapsellesi, että alkaisi hakea haluamiaan tavaroita pois ja jos ei niitä halua, kysy, mitä hän haluaa niille tehtävän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45 % kandasta ajattelin, että lisää vastuuta vanhusten lapsille vanhemmistaan. 

45 % kannasta on sitä mieltä, että lisää vastuuta jälkeläisille. 

https://yle.fi/a/74-20138845

Ja "yllättäen" vähiten kannatusta tulee niiltä, joilla tuo hoitovastuu kolkuttelee jo oven takana elloei ole jopa jo alkanut. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi ette ota esineitä muistoksi. 

Mun vanhemmilla on esineitä aiemmilta sukupolvilta. Esim hopeinen kahvipannu, kipsinen koristeellinen kukkapylväs. Kai tällaiset kulkee suvussa muistona. 

Mun vanhemmat kysyivät multa ja siskoltani jo yli 20 vuotta sitten, onko heillä jotain sellaisia tavaroita, mitä siskoni tai minä ihan ehdottomasti haluttaisiin. Siskoni valitsi äidinidän takoman valurautaisen kynttilänjalan ja minä isäni nuorena maalaaman taulun. Saatiin ne samantien ja se taulu on ollut mun olohuoneeni seinällä siitä lähtien. Äidistä ja isästä mulla on myös ollut valokuva kehyksissä jo vuosikymmeniä.  En tarvitse enempää esineitä muistoksi. Kun äitini sisko (jonka luona vietin lapsuuteni kesät) kuoli, mun serkkuni kysyivät, haluaisinko jotain tätini tavaroista muistoksi. Otin keltaisen Pehtoori -kahvipannun, mutta koska tiesin, ettei serkuilla ole rahaa yllinkyllin, maksoin serkuilleni siitä sen, mitä silloin mm Astiataivas vastaavasta pannusta pyysi.

Ap:lle: Me ollaan jo siskoni kanssa sovittu, että kun isästäkin joskus aika jättää, me mennään ensin siskoni kanssa katsomaan, onko siellä jotain, mitä me haluttaisiin. Siskoni varmaan haluaa kaikki valokuvat, kirjeet yms (koska tekee sukututkimusta), mä en - ainakaan tällä hetkellä - usko haluavani sieltä mitään, vaikka siellä kaikenlaista designeä onkin. Sen jälkeen sinne voivat mennä vanhempieni lapsenlapset katsomaan, mitä he mahdollisesti haluaisivat. Ja lopuksi tilataan joku firma viemään loput pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni myös kunnan kotihoidon pitäisi olla paikalla se 20 min, mistä maksetaan tai laskuttaa vähemmän.

Miksi pitäisi olla pidempään, keskustelua eikä seuranpitoa kotihoito tarjoa. Vaan tietyt työt, mitkä tehdään nopeasti, yhteiskunnan rahoja säästäen. 

Näinhän se on. Minun muutamalla sukulaisella käy kotihoito, eikä meillä omaisilla ole mitään valitettavaa, vaikka median mukaan se on täysin kaaoksessa. Eivät tosiaan ehdi mitään ylimääräistä, tekevät hommat nopeasti ja lähtevät, mutta ei yhteiskunnalta muuta voi vaatiakaan. Valittajat ovat ilmeisesti niitä, jotka odottavat kotihoidolta jotain seuralaispalvelua. 

Se on ihan toitta, ettei julkisen puolen kotihoito ole mikään seuralaispalvelu. Hoitajilla on niin tiukka aikataulu, että seuraavan asiakkaan luokse on riennettävä heti eikä voi jäädä edellisen asiakkaan kanssa rupattelemaan. Ihan eri tilanne kuin yksityiseltä, josta ostetaan hoitajan aikaa ja jos siitä tunnista varsinaisen homman hoitamiseen meneekin vain 45 minuuttia, niin sitten jäädään varttiksi rupattelemaan. Tämä on muuten yksi syy, minkä takia yksityinen kotihoito ei tule ennen sovittua kellonaikaa ja hyvin harvoin myöhässäkään. Myöhässä tulevat vain silloin, jos edellisen asiakkaan luona on sattunut jotain ja ovat joutuneet siellä odottamaan ensihoidon saapumista, kun asiakasta ei ole voinut jättää yksinkään. Mutta heti, kun ensihoito on paikalla, vastuu asiakkaasta siirtyy ensihoidolle ja kotihoitaja jatkaa matkaansa seuraavalle asiakkaalle.