Reipas ja tunnollinen lammas

Tuskinpa tuo meidän pienen K-Marketin nuori kauppias mikään miljonääri on vaan ihan vaan koittaa tienata leipänsä itselleen ja perheelleen. Eri juttu esimerkiksi jonkun ison Citymarketin kauppias. Joten juu, olen käynyt lakon aikana lähikaupassa ja tänäänkin aion käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jaa. Minä en saanut hautajaisiin palkatonta vapaata päiväksi, vaikka anoin sitä pari viikkoa etukäteen. Kyseessä ei ollut ihan lähiomainen, mutta perheenjäsenen lähiomainen kyllä. Pomo sanoi ei, me emme myönnä tällaisiin palkatonta emmekä anna lomaakaan. Terveydenhuoltoala kyseessä."

Sehän meni ihan oikein. Jos vainaja ei ole oma lapsi, puoliso tai isovanhemmat, niin ei työnantajan tarvitse antaa vapaata. Johonkin se raja on vedettävä. Jos yhdelle antaa luvan joustaa, niin sitten täytyy joustaa kaikille. Eli ihan oikein toimittu työnantajan puolelta.

 

Onhan tuollainen täysin kohtuutonta. Harva ravaa hautajaisissa jatkuvasti niin on täysin kusipäistä evätä vapaatoive, vaikka kyseessä ei olisikaan lähiomainen.

 

Ei se ole kohtuutonta. Harva ravaa hautajaisissa jatkuvasti, mutta jos firmassa on vaikka 1000 työntekijää ja jokainen käy kerran vuodessa hautajaisissa, se on 1000 vapapaäivää vuodessa. Oma äiti tai isä voi kuolla vain kerran, mutta jos vaapäivän saisi anopin isäpuolen hautajaisiinkin, niin lukumäärä kasvaisi. 

Et ole hullu, Ja tuo 500€ pudotus palkassa (jos siis tarkoitit bruttopalkkaa) ei ole edes kovin paha, koska progressiivisen verotuksen ansiosta myös veroprosenttisi pienenee. Mä kun aloin "downshiftaamaan" eli tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa, bruttopalkka tippui 2000€/kk, mutta nettopalkka vain 1000€/kk. Kiitos progressiivisen verotuksen. 

Nro 138: "Kanttorin läheisenä ymmärrän hyvin mitä tässä tarkoitetaan. Usein  omaiset haluavat tiettyjä virsiä tai musiikki siunaustilaisuuteen, ja kanttori (ym asiaan liittyvät, pappi, kirkon varaus, tilavaraus, hautauslupa jne) toimii usein ns yhdistävänä tekijänä ja kun näitä asioita (jos kuuluu kirkkoon) ei voi hoitaa erikseen kaikkien osapuolien kanssa, se kanttori saattaa papin lisäksi olla se yksi kontakti , jonka kanssa näitä aikatauluja yritetään sovittaa yhteen. "

Seurakunnat ja tilanteet on varmaan erilaisia. Kun mun äiti viime keväänä kuoli, pappi kävi isän luona juttelemassa. Ei oletettukaan, että 94v leski alkaisi itse mennä kirkolle sopimaan asioista vaan pappi tuli kotikäynnille. Ja siellä sitten kyseli kaikenlaista äidistä ja äidin elämästä, jotta osasi sitten sen perusteella pitää ne puheensakin. Myös virret yms isä kävi läpi papin kanssa ja pappi välitti sitten tiedon kanttorille. Samoin pappi huolehti, että kirkon seurakuntasali tuli varatuksi siunaustilaisuuden jälkeen meille. Hautaustoimisto taas hoiti sitten pitopalvelun huolehtimaan tarjoiluista. Ja tämä siis ihan Vantaalla eikä minkään pikkupitäjän seurakunnassa. Mitä tulee hautauslupaan, niin sehän ei ole omaisen päätettävissä, milloin sen saa. Varsinkin, jos vainaja ei ole kuollut sairaalassa. Mun äiti kuoli toiveidensa mukaisesti kotona ja kun ruumis oli kuskattu sairaalan ruumishuoneelle ja joku lääkäri kerennyt siellä käydä toteamassa kuoleman, niin ei hautauslupa vielä silläkään irronnut vaan ensin siellä tietenkin oli lääkärin arvioitava, tarvitaanko ruumiinavausta vai ei. Sairaalasta vain kerrottiin, että hautauslupa tulee todennäköisesti parin viikon kuluessa. Kuten sitten tulikin, koska ruumiinavausta ei tarvittu. Mutta olisi voinut mennä myöhemmäksikin, jos olisi tarvittu. Joten ei hautajaispäivää voi alkaa sopimaan, kirkkoa, pitopalvelua yms varaamaan ennenkuin on tiedossa, että milloin hautauslupa tulee. 

Muakin jäi ihmetyttämään, mitä vikaa on hautaustoimistojen palveluissa. Ne palveluthan vain helpottavat omaisia juuri siinä hetkessä, kun menetys on vielä kaikista raskainta kestää. Kun mun äiti viime keväänä kuoli, isä (silloin 94v ja liikkuu rollaattorin avulla) pystyi sopimaan ihan kaikki asiat hautaustoimiston kanssa. Jopa kukkalaitteet toimittivat valmiiksi kirkkoon. Hautaustoimisto huolehti myös vainajan siirtämisestä siunaustilaisuuden jälkeen 300 km päähän sen paikkakunnan seurakunnan ruumsihuoneelle, mihin äiti sitten seuraavana päivänä haudattiin.