Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 9101: "Hyvää pohdintaa. Minulla oli aikoinaan ihan fyysinen kipu ja kaipaus saada lapsi. Onneksi sain, yksi kuoli, mutta kaksi sain pitää. Nyt iloitsen suunnattomasti lapsenlapsistani ja rakastan heitä jopa enemmän kuin omiani. Se onni, kun muistan jotakin yhteistä tekemistämme tai heidän sanomisiaan, tuo niin täydellisen onnentunteen, ettei sille ole vertaa. Ei vaikka minulla on rakas mieheni ja häntä rakastan paljon, niin rakkaus lapsenlapsiimme on meille molemmille niin arvokasta. En pysty ajattelemaan, että karvaisia lemmikkejä voisin rakastaa niin pyyteettömästi. Niitä tietysti hoivaa ja niistä saa iloa, mutta se jatkuvuuden tunne, sukupolvien ketju, ei se Missen kautta jatku. (Sohaisinkon nyt liikaa?)"

Et sohaissut :)  Mulla ei ole koskaan ollut nk vauvakuumetta. Aikoinaan vaan sairaanhoitajaksi opiskellessani mietin, että okei, joko musta tulee valmistumisen jälkeen äiti tai sitten jätän lapset hankkimatta ja lähden jonnekin SPR:n mukana maailman kriisialueille töihin. Sellaiseen hommaan ei äitiys oikein olisi sopinut, joten annoin kohtalon ratkaista. Noh,  musta tuli äiti 2 kk valmistumiseni jälkeen. Toisen lapsen kohdalla mietin, että oisko esikoiselle hyvä juttu, jos olisi sisarus. En ajatellutkaan heistä leikkikavereita toisilleen vaan aikaa sitten, kun mua ei enää ole. Joten päätin sitten hankkia toisenkin lapsen. Lapsillani on ikäeroa yli 5 vuotta, mutta aikuistuttuaan ovat olleet paljonkin tekemisissä toistensa aknssa. Toki siis olivat lapsenakin, kun saman katon alla asuivat, mutta heillä on nyt aikuisena aika samanlainen suhde kuin mulla ja mun siskollani. 

Ihmiset on erilaisia. Selkä luonteeltaan että elämäntilanteiltaan. Siitä päivästä lähtien, kun mä tammikuussa 1984 avasin ensimmäistä kertaa Helsingin Sairaanhoito-opiston oven, musta tuli kaikille läheisilleni se, joka hoitaa, huolehtii, auttaa ja välittää. Joka on aiuna kaikkia muita varten. Joskus kaduttaa, että piutikin hittovie lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Jos en olisi sitä tehnyt, olisin voinut äidinkin muistisairauden kohdalla olla yhtä öö aapisen laidassa kuin siskoni oli. Mutta on siitä koulutuksesta ollut ihan pirun paljon hyötyäkin, vaikka en hoitsun hommaa kovinkaan montaa vuotta tehnyt. 

Mä odotan päivää, kun kukaan ei enää tarvitse mua yhtään mihinkään. Paitsi Misse. Suvun jatkumisesta en ole huolissani. Ei meidän suku nyt niin ainutlaatuinen ole ollut. Ja siskoni puolelta kyllä suku jatkuu.  

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ihmisillä rahaa riittävän kun pitää näitä ympäristökatastrofeja "ottaa". Itsellä palkka 7500 euroa / kk eikä kyllä olisi varaa pitää yhtään mitään koiraa tai  muutakaan lemmikkiä. Jos oikeasti välittää eläimistä ei ota  mitään lemmikkiä.

No sä käytätkin rahasi johonkin muuhun. Mä en tarvitse autoa, omakotitaloa, maailmanympärysmatkoja, purjevenettä enkä satojen eurojen shamppanjoita. Mun kissani saa joka sunnuntai katkarapuja aamiaiseksi. Usein myös tiikeritrapuja ja välillä myös kampasimpukoita. Onneksi sille ei ole kukaan älynnyt vielä kertoa, että kobe-härkä on hyvää :D 

Vierailija kirjoitti:

Malamuutti

TÄMÄ! Jos olisin vielä nuorempi, ottaisin seuraavaksi koiraksi alaskanmalamuutin. Eika koirani oli malamuutti. Mutta vaatii sen verran paljon liikuntaa, että en enää ota. En tosin ota enää mitään muutakaan koiraa. Korkeintaan jonkun mummo/pappakoiran, jonka omistaja on kuollut tai joutunut hoivakotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä, ja todella moni muu, tykkätään Shiba Inuista. M26

Mun tytär hankki just sellaisen pennun <3

Klo 13:55 alkaa Yle 1:ltä suora lähetys Eduskunnan välikysymys vanhusten palveluista. Jos jotakuta kiinnostaa. Mä ajattelin katsoa.